Minäkin olen ihminen luojan tähden! (Samoin sinä, kun vain huomaisit sen)

Siis, vaikka olenkin saattanut jälkikasvua tähän maailmaan, olen silti edelleen minä.



Vaikka elän parisuhteessa, en ole kuollut tai hitsattu kiinni mieheeni. Minulla on oikeus mielipiteisiin ja mikäli voin huonosti, minulla on myös oikeus tehdä asialle jotain.



Toisesta ihmisestä (lapsistani) voin pitää huolta ja kantaa aikuisen vastuun ilman, että minun täytyy uhrata itseni joka käänteessä, jotta olisin TODELLINEN äiti. Olen helvetin todellisesti heidän äitinsä vaikka en häivytä itseäni kokonaan heidän vuokseen. He eivät TARVITSE sitä.



Sen sijaan he tarvitsevat vanhemmat, jotka tarjoavat turvaa ja rakkautta elämän vaikeissakin tilanteissa. He tarvitsevat esimerkkiä. Eivät siitä, miten ongelmia ei ole edes olemassa (tukahduttamalla kaiken sisääni) vaan siitä, miten ongelmista selvitään jos ja kun niitä tulee.



Tämä siis kaikille niille, joiden mielestä todellisen hyvän äidin ja naisen mitta on tämä kaikkeen tyytyvä ja hiljaa kärsivä pyhimys.