Ahdistus ja pakkoajatukset, miten niistä eroon?
Niin, siis mielellään molemmista eroon, sekä pakkoajatuksista että ahdistuksesta.... Enpä muista vuosikymmeniin minulla olleen pakkoajatuksia, lapsena varmaan viimeksi. Nyt taas nostavat päätään...
Kommentit (20)
Seronil on pakko-oireisiin toimivin lääke.
Minulla on escitalopram actavis, saapa nähdä auttaako mokoma...
Mindfulness, meditaatio, rauhoittava musiikki... Lääkkeet auttavat vain hetkellisesti. Mielen hallintaa voi opetella, mutta onhan se vaikeaa ja vaatii harjoitusta. Itse ajattelen sitä villin hevosen kouluttamisena.
Yhä useammin kun pakkoajatuksia yms tulee, olen vain tarttumatta niihin. Ajattelen niitä tunkeilijoina mieleeni. Kun niihin ei kiinnitä huomiota, ne menevät pois. Itse ajatukset tai pään hälinä ei haittaa, ainoastaan niihin liittyvät tunteet. Kun et liitä niihin tunteita, ne vähitellen katoavat.
Olen työstänyt näitä juttuja hyvin paljon tänä syksynä.
En tiedä, olenko oikea ihminen vastaamaan, mutta vastaan nyt kumminkin :-)
Olin itse niin pahasti ihastunut, että kyseisin ihmisen ajatteleminen oli jo aivan pakkoajatusten tasolla. Pääsin tilanteesta irti keskittymällä uusiin asioihin. Aina kun tämä ihminen hiipi mieleeni, niin menin vaikka lenkille tai lähdin kaverin kanssa kahville. Tapailin paljon uusia ihmisiä, hankin lemmikin ja aloitin kaksi uuttaa harrastusta, sekä muutin asuntoni sisustusta ja ostin uusia vaatteita. Opettelin myös laittamaan uudentyyppisiä ruokalajeja ja keskityin vieraskielisiin kirjoihin. Nykyään menee jopa viikkoja, etten edes muista ajatella kyseistä ihmistä.
Ei siihen auta muu, kuin sietää mieleen tunkevia ajatuksia. Anna niiden vain olla. Muistuta itseäsi uudelleen ja uudelleen siitä, että ovat todella vain ajatuksia, eivät tosiasioita. Voit siedättää itseäsi tekemällä toisin kuin ajatukset käskevät (ja sietämällä sitä olotilaa, mikä varmasti aiheutuu) ja toistamalla mielessä tai ääneen, tai jopa kirjoittamalla ajatuksia ylös. Näin niiltä häviää voima. Kirja kerrasta poikki kannattaa lukea.
Tästä mun on nyt pakko tietää enemmän!
Samaa oon miettinyt, eikä psyk. poliltakaan oikein meinaa apua tulla. Kaikkeen mielensäröön tarjotaan suurempaa annosta Ketipinoria (jvdngdhjdvf stna!!!). Itsellä ajtukset rullaa lähinnä pakonomaisessa kuoleman tai vaihtoehtoisesti ruoan miettimisessä. Tätä on taas kestänyt monta kuukautta.
Oletko meditointia kokeillut? Tai että antaa ajatusten mennä ja tulla, mutta ei tartu niihin.
Millaisia pakkoajatuksia? Onko sinulle sattunut jotain ikävää viime aikoina, mikä voisi selittää pakkoajatusten ilmaantumisen?
Itseasiassa ymmärrän kyllä syitä, miksi pakkoajatuksia on tullut... olen ollut enemmän ja vähemmän ahdistunut jo vuosia, ja nyt on taas tullut kaikenlaista mielipahaa. Pelottaa, ahdistaa, jännittää jne.
Pakkoajatukset on sellaisia, että esim. valitessani kaapista itselleni kahvimukia, koen että jos otan jonkun tietyn niin sitten tapahtuu jotain pahaa.
Lapsena oli kaikenlaista ahdistavaa pakko-oireilua ja olo oli aika sietämätönkin välillä. Unta odotellessa saatoin huomata, että korurasiani oli jäänyt auki pöydälle, ja jouduin huutamaan äidille että tule laittamaan se kiinni. Itse en uskaltanut nousta sängystä sitä tekemään, mutta en olisi saanut untakaan jos rasia olisi ollut auki. Kaikenlaista on ollut...
ap
Yleensä ahdistus ja stressi lisäävät pakkoajatuksia. Käy juttelemassa terapeutille tms. asiantuntijalle. Jotkut saavat apua lääkkeistä. Myös kirja Kerrasta poikki kannattaa lukea.
Mulla pahimpaan auttoi lääkitys. Nykyään selviän ilman vaikka oireet eivät olekaan hävinneet täysin.
Mä käytin pakko-ajatuksiin vuosia tuota seronilia, mutta nyt ajatukset ja ahdistus on niin vaikeaa että lääke vaihettiin sertraliniin, seronil ei enää vissiin mulla toimi vaik annos oli max. Toivon todella että tuo uusi lääke auttaisi! Olen syönyt tuota uutta vasta vkon verran 50 ja nyt 100mg
Mun oireet haittaavat eniten töissä, kun pitää lähes kaikkea moneen kertaan tarkistaa. En voi lopettaa sitä kun en luota silmiini! En voi ottaa riskiä, että tekisin paljon virheitä. Ellen hallitse käytöstäni, en voi mitenkään tietää paljonko teen virheitä. :( Valitettavasti mahdollisesti tekemäni virheet näkyvät jossain jotenkin, yleensä. Tosin ei se nyt olisi maailmanloppu kuitenkaan...Pelkään myös, että läheisilleni tapahtuu jotain pahaa, TAAS. Taas tänä iltana herätyskellojen tarkistamissessiot ja onko jääkaapin ja pakastimet ovet kiinni. Mulla on aika paljon rituaaleja. Sertralinin jälkeen ehdotettiin paroksetiinia, mutta pelkään sivuvaikutuksia. Olen lukenut, että Seronil ois paras, kuten joku sanoikin jo.
T. Tarkistaja
Kerrasta poikki kirja ja sen mukana tuoma viesti eli hyväksy ajatuksesi väkisin ja oikein TOIVOTA tervetulleeksi ne. Auttaa aika paljon. Pitää muistaa että ne on sun pään sisässä olevia ajatuksia eikä mitään ulkopäin tulleita juttuja. Kannattaa ajatella järjellä, pysähdy tilanteen keskelle olit ahdistunut miten tahansa ja sitten vain go with the flow, anna ajatuksen tulla ja mässäile sillä, pahenna sitä, kirjoita ylös ja nauhoita ja kerro se vaikka nauhalle ja kuuntele. Se on sun oma ajatus eikä ajatuksia pidä pelätä.Itse olen kärsinyt 16v asti ja olen nyt 25 kohta. Edelleen tulee pahoja kausia ja niistä kun tietää selviävänsä niin jes. Aina olen selvinnyt ja ajatukset vain muuttaa muotoaan.
Tahtoisin kuulla lisää, millaisia lääkkeitä olette käyttäneet? Mä kokeilin Sertralinia joka ei auttanut. Muita en ole kokeillut. Itse olen ylitarkka tarkistelija, jonka on vaikea uskoa silmiään... Rasittavaa!