Miten kuskaatte raivarin saanutta 5-vuotiasta

Autolla.

Onkohan ihan normaali, jos joka päivä kiukutellaan samasta asiasta. 

Ei ollut tuollaista omien lapsien kanssa, mutta kuvittelisin itseni toimivan näin.

"Ai meinaat jäädä siihen sitten makaamaan? Selvä. Jää siihen, minä ainakin lähden kotiin tekemään ruokaa ja sen jälkeen menen puistoon" (esim) En usko että jää pitkäksi aikaa makaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ihan normaali, jos joka päivä kiukutellaan samasta asiasta. 

No ehkä ei, mutta epänormaalia lastakin pitää viedä paikasta toiseen.

Rauhoita lasta, ymmärrä, sano jotain positiivista rauhallista. Ja rauhassa eteenpäin tai odotellaan. Käytä kulkuneuvoa, ei lapsi jaksa kävellä joka paikkaan tai tulla. Vai aiotko tosiaan ottaa kantoon, lapseen ei saa sattua. Vanhempi voi olla lapsen hätääntymisen ja huudon syy joskus, ensin aikuinen repii ja huutaa. Kadulla sen näkee mitä vanhemmat puuhaavat. Moni tulkitsee lasta väärin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tuollaista omien lapsien kanssa, mutta kuvittelisin itseni toimivan näin.

"Ai meinaat jäädä siihen sitten makaamaan? Selvä. Jää siihen, minä ainakin lähden kotiin tekemään ruokaa ja sen jälkeen menen puistoon" (esim) En usko että jää pitkäksi aikaa makaamaan.

Kyllä meillä jäi. Olo tosin nuorempi, 2-3 -vuotias mutta ei se siitä liikkunut vaikka hävisin näkyvistä. Huusi vaan ehkä vähän kovempaa. Ah mikä ihana aika, uhmaikä.

5-vuotias on jo aika iso pideltäväksi.  Mistä nää raivokohtaukset alkaa? 

Meillä lapsen kanssa oli joskus hankala lähteä päiväkotiin, mutta siihen auttoi meidän kohdalla pelkkä kuuntelu ja halaaminen. Jos en olisi luonut lapselle tätä kuulluksi tulemisen kokemusta, tilanne olisi varmaan saattanut kärjistyä itkuporkuraivareihin kun lapsi olisi ahdistunut siitä, että hänet laitetaan kamalaan paikkaan eikä kukaan edes välitä vaan aletaan vaan huutamaan/suututaan vaikka hänellä on hätä. 

Vaikea neuvoa mitään kun ei tiedä mistä ne johtuu.

Herkkyys lapsen tarpeille?

Raahaan sitä vaikka perässäni. Lapsi tottuu siihenkin, että aina raivarin tullen pysähdellään ja hyysätään ja ymmärretään. Hoitoon on mentävä, piste. Ja kun lapsi huomaa, ettei aikuinen vitsaile asialla (lapsi ei pysty pompottamaan tilannetta) alkaa kuka tahansa normaali lapsi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ihan normaali, jos joka päivä kiukutellaan samasta asiasta. 

Ei joka päivä, mutta kyllä ihan riittävän usein.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tuollaista omien lapsien kanssa, mutta kuvittelisin itseni toimivan näin.

"Ai meinaat jäädä siihen sitten makaamaan? Selvä. Jää siihen, minä ainakin lähden kotiin tekemään ruokaa ja sen jälkeen menen puistoon" (esim) En usko että jää pitkäksi aikaa makaamaan.

Tuo hei hei juttu on kokeiltu moneen kertaan ja huonoin tuloksin. Jätin makaamaan polun varteen ja menin itse mäen taakse odottamaan ja eipä tullut perässä vaan makasi siinä mihin jätinkin.

Täytyy sanoa, että ei ole koskaan sattunut kolmen lapsen kanssa tuollaista tilannetta (meilläkin matka hoitopaikkaan oli 1-1,5 km se  mukaan, minne ahkerasti asuntoa vaihtava pph milloinkin muutti), mutta yrittäisin ensin miettiä, mikä on alkusyy. Onko lapsella ikävä olla päiväkodissa? Sujuisiko matka mukavammin polkupyörällä?

Jos mitään tällaista ei löydy taustalta, yrittäisiä jotain palkintoa hyvin sujuneista matkoista, esim. tarrataulu.

Ja ihan viimeisenä keinona, jos mikään muu ei auta. Lapselle tehdään selväksi, että jos matka ei suju muuten, niin sitten otetetaan käyttöön rattaat ja lapsi laitetaan valjailla kiinni rattaisiin niin, että hän pysyy niissä. Lapselta ei kysytä, suostuuko hän istumaan rattaissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä perseelle nii että tuntuu!

 

Juu remmiä vaan vaikka ei edes tiedetä miksi lapsi riehuu.

Fyysinen kurittaminen on laissa kielletty.

Vierailija kirjoitti:

5-vuotias on jo aika iso pideltäväksi.  Mistä nää raivokohtaukset alkaa? 

Meillä lapsen kanssa oli joskus hankala lähteä päiväkotiin, mutta siihen auttoi meidän kohdalla pelkkä kuuntelu ja halaaminen. Jos en olisi luonut lapselle tätä kuulluksi tulemisen kokemusta, tilanne olisi varmaan saattanut kärjistyä itkuporkuraivareihin kun lapsi olisi ahdistunut siitä, että hänet laitetaan kamalaan paikkaan eikä kukaan edes välitä vaan aletaan vaan huutamaan/suututaan vaikka hänellä on hätä. 

Vaikea neuvoa mitään kun ei tiedä mistä ne johtuu.

Esim. jos ei saa jotain mitä haluaa (en päästä jonnekin tai ei halua jonnekin tai tarhassa ei ole saanut jotain mitä haluaa). Tai aina ei edes tiedä mistä se johtuu eli alkaa vaan huutaa. Ehkä joku huono muisto jostain mikä muistuu mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että ei ole koskaan sattunut kolmen lapsen kanssa tuollaista tilannetta (meilläkin matka hoitopaikkaan oli 1-1,5 km se  mukaan, minne ahkerasti asuntoa vaihtava pph milloinkin muutti), mutta yrittäisin ensin miettiä, mikä on alkusyy. Onko lapsella ikävä olla päiväkodissa? Sujuisiko matka mukavammin polkupyörällä?

Jos mitään tällaista ei löydy taustalta, yrittäisiä jotain palkintoa hyvin sujuneista matkoista, esim. tarrataulu.

Ja ihan viimeisenä keinona, jos mikään muu ei auta. Lapselle tehdään selväksi, että jos matka ei suju muuten, niin sitten otetetaan käyttöön rattaat ja lapsi laitetaan valjailla kiinni rattaisiin niin, että hän pysyy niissä. Lapselta ei kysytä, suostuuko hän istumaan rattaissa. 

Tykkää kyllä olla tarhassa. Joskus vapaapäivänäkin kysyy että koska taas tarhaan. Siellä on kaverit yms.

Pyöräkelit taitaa valitettavasti olla ohi tältä vuodelta.

Rattaiden vyöt osasi avata itse jo 3v:nä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5-vuotias on jo aika iso pideltäväksi.  Mistä nää raivokohtaukset alkaa? 

Meillä lapsen kanssa oli joskus hankala lähteä päiväkotiin, mutta siihen auttoi meidän kohdalla pelkkä kuuntelu ja halaaminen. Jos en olisi luonut lapselle tätä kuulluksi tulemisen kokemusta, tilanne olisi varmaan saattanut kärjistyä itkuporkuraivareihin kun lapsi olisi ahdistunut siitä, että hänet laitetaan kamalaan paikkaan eikä kukaan edes välitä vaan aletaan vaan huutamaan/suututaan vaikka hänellä on hätä. 

Vaikea neuvoa mitään kun ei tiedä mistä ne johtuu.

Esim. jos ei saa jotain mitä haluaa (en päästä jonnekin tai ei halua jonnekin tai tarhassa ei ole saanut jotain mitä haluaa). Tai aina ei edes tiedä mistä se johtuu eli alkaa vaan huutaa. Ehkä joku huono muisto jostain mikä muistuu mieleen.

Tunteiden käsittelyssä siis haasteita.  Onko herkkä lapsi noin muuten?  

"Rattaiden vyöt osasi avata itse jo 3v:nä." 

Sitten hankitaan tarvittaessa rattaisiin sellaiset valjaat ja niihin sellainen lukko, että lapsi ei saa niitä auki.

Oma oli aika keveä, kainalokyydillä mentiin.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että ei ole koskaan sattunut kolmen lapsen kanssa tuollaista tilannetta (meilläkin matka hoitopaikkaan oli 1-1,5 km se  mukaan, minne ahkerasti asuntoa vaihtava pph milloinkin muutti), mutta yrittäisin ensin miettiä, mikä on alkusyy. Onko lapsella ikävä olla päiväkodissa? Sujuisiko matka mukavammin polkupyörällä?

Jos mitään tällaista ei löydy taustalta, yrittäisiä jotain palkintoa hyvin sujuneista matkoista, esim. tarrataulu.

Ja ihan viimeisenä keinona, jos mikään muu ei auta. Lapselle tehdään selväksi, että jos matka ei suju muuten, niin sitten otetetaan käyttöön rattaat ja lapsi laitetaan valjailla kiinni rattaisiin niin, että hän pysyy niissä. Lapselta ei kysytä, suostuuko hän istumaan rattaissa. 

Ei viisivuotiasta kyllä mihinkään rattaisiin voi sitoa. ihan älytön ajatus. Lapsi ei kiukuttele ilkeyttään vaan hänellä on siihen jokin syy. Sinun tehtäväsi on löytää se syy. Kuuntele lasta. Ja tarrataululla palkitseminenkin on ihan ok.

Kuskaisin lääkärille joka selvittäisi esim neuropsykologisin tutkimuksin mikä lastasi oikeasti vaivaa