Olenko ainoa joka ajattelee ettei palkan määrä

määritä sitä, kuinka "arvokas" on perheessä, siis puolisona. Tarkoitan sitä, kun luin tuota ketjua jossa ei enää haluta olla miehen äiti, ja siinä mielestäni löysin useammankin kommentin joka viittasi siihen miten vaimo tekee enemmän töitä kotona "koska mies tuo enemmän rahaa kotiin/on parempi palkka". Itse en voi jotenkin ollenkaan käsittää tällaista ajattelutapaa. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa 16 vuotta ja meillä on ollut alusta asti yhteiset rahat ja tilit. Siis molempien palkat ja tuet ja mitkä tahansa tulot ovat tulleet samalle tilille mistä niitä sitten ollaan yhteisesti käytetty. Ei olla koskaan keskusteltukaan siitä että toisen pitäisi tehdä esim. enemmän kotitöitä siksi että tienaa vähemmän!

Se on tietysti sitten eri asia jos toinen tienaa vähemmän siksi että on vähemmän aikaa töissä. Itse siis arvottaisin tämän asian niin, että kuinka monta tuntia töitä/viikko molemmat tekee töitä ja kuinka raskasta se työ on (henkisesti/fyysisesti). Tämä työ voi olla ihan perus työssäkäyntiä mutta myös lastenhoitoa tai kotitöitä. Tietysti tällainen jakaminen vaatii sitä että asioista pitää pystyä keskustelemaan hyvässä hengessä ja ratkaisemaan myös erimielisyyksiä ja ehkä tekemään kompromissejakin. Ehkä olen sitten onnellinen siinä mielessä että meillä nämä keskusteluyhteydet on aina tai ainakin useimmiten toimineet. Kyllä meilläkin on kotitöistä riidelty, mutta hyvin harvoin (vaikka se yleensä mainitaan yhtenä suomalaisten yleisimpinä riidanaiheina). Samoin rahasta emme riitele juuri koskaan vaikka sitä ei kovin paljon ole koskaan ollut.

Jos siis tuntuu että puoliso ei tee omaa osuuttaan kotitöistä kotona tai ei maksa tarpeeksi yhteisistä menoista niin itse käytän tällaisia periaatteita: 1. KAIKKI työ lasketaan  työksi, myös kotityöt, lastenhoito ja yöheräilyt. 2. Molemmat tekevät oman jaksamisensa (esim. sairaudet huomioon ottaen) mukaan yhtä paljon työtä yhteisen perheen hyväksi, oli se sitten palkkatyötä tai kotona tehtävää työtä. 3. Kumpikin vuorollaan joustaa ja auttaa toista kun on vaikeaa tai väsyttää 4. Asioista keskustellaan niin kauan että MOLEMMAT ovat tyytyväisiä ja tuntevat että ovat tulleet kuulluiksi eikä jyrätyiksi 5. Työtä ei arvoteta rahan tai tuntipalkan mukaan vaan ajankäytön ja energian mukaan

Joskus kyllä suorastaan kauhistuttaa kuulla/lukea millaisissa parisuhteissa jotkut suostuvat olemaan eivätkä onnistu tekemään asialle mitään. Rahaa myös pidetään jotenkin todella määräävänä asiana, ihmeellistä on sekin että oikeasti(!) jotkut elävät pitkässä parisuhteessa eri elintasoissa kun toinen tienaa enemmän kuin toinen.