Auttakaa mua jaksamaan tota teiniä paremmin!!

Perhepalaverin paikka. Kenenkään ei pitäisi saada jatkuvasti paskaa päällensä edes kotona edes sisareltaan.

Olin teininä samanlainen ja olisin antanut vaikka mitä, jos joku olis sen tullut korjaamaan. Ei ole kiva tuntea koko ajan paskoja fiiliksiä, enkä pystynyt pitämään niitä sisälläni koko ajan. Perheellehän ne purkautui tietysti.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 19:48"]

Olin teininä samanlainen ja olisin antanut vaikka mitä, jos joku olis sen tullut korjaamaan. Ei ole kiva tuntea koko ajan paskoja fiiliksiä, enkä pystynyt pitämään niitä sisälläni koko ajan. Perheellehän ne purkautui tietysti.

[/quote]

Täsmentäisitkö? Minkälaista korjausta olisi tarvittu?

Jos joku on tuon ongelman ratkaissut niin äkkiä vinkkejä kehiin! Mulla muutama vastaava tapaus ja hermo ei meinaa enää kestää. Kaikkea oon yrittänyt, puhua hyvällä ja pahalla, huutaa naama punaisena, olla välittämättä, yrittänyt ymmärtää, laittanut rajoja. Ei mitään vaikutusta. Kai tää joskus ohi menee?!

Positiivinen huomio. Ihan halaus kerran päivässä joka päivä riittää, tietää että välitetään vaikka olinkin vee**n. En ole tuo aikaisempi, mutta näin meillä. Mä oikein odotin että halataan ; )

Periksi ei saa antaa, eikä luovuttaa!! Kyllä se loppuu.

Jos yhtään lohduttaa...Meillä on 5 teiniä. Ikähaarukka 11-17 ... Nuorimmalla vasta vähän teinioireita ja vanhimmalla menossa tuo ihana ikä jo ohi.....

Ap on ilmeisesti itse jättänyt teini-iän väliin? En ymmärrä kuinka aikuiset voi kertakaikkiaan unohtaa millaista on olla teini!

Anna  positiivista huomiota joka päivä, vaikka kohtaatkin vastustelua. Kyllä se siitä, aika parantaa jos ei ole tuon kummempaa. Ja muistele sitä omaa nuoruuttasi.

Itselläni on kaksi 13-v lasta.

Minä rajoitan puhelimen käyttöä. Kysyn, mitä kuuluu. Kun tulee ärinää, niin sanon, että siksi kyselen, koska olen kiinnostunut ja rakastan sinua. Pörrötän tukkaa ohimennessä, hieron hartioita, jalkoja jne. Menen nuoren huoneeseen ja juttelen. Halaa, aina kun on mahdollista.

Nämä muka isot kaipaa huomiota ja kosketusta. Rajoja ja välittämistä. Olkaa kiinnostuneita lapsistanne.

Katsotaan, mitä mieltä olen vuoden päästä. Nyt on näillä pärjätty.

Rakkautta ja rajoja.

Voit vaikka ihan ensimmäiseksi kertoa teinille, että et jaksa ja aiot ottaa yhteyttä ulkopuoliseen apuun. Kun tilanne ei sillä korjaannu ( ehkä) ota yhteys kouluterveydenhoitajaan. Hänen ja muiden tahojen tehtävä on hoitaa asioitanne eteenpäin, eivät ole vihollisia. Tyttökin huomaa, että olet valmis hakemaan ongelmaan ratkaisua

Ihankuin minä joskus kauan sitten, mutta olin vielä pahempi :D Kukaan ei uskaltanut edes sanoa mun nimeä/mitään sitä muistuttavaa, jos olin kotona, koska se riitti räjähdykseen. Huusin, raivosin ja viiltelin, vaikka oikeasti olisin tarvinnut vain tiukan halin ja lauseen, että "kaikki tulee vielä olemaan ok". Lopulta jouduin lastenkotiin ja opin arvostamaan kotia ja perhettä. Sitä mikä oikeasti merkitsee.

Minulla oli takana parhaan kaverin yllättävä menehtyminen, rankkaa koulukiusaamista ja seksuaalista ahdistelua, halusin vain työntää ihmiset pois luoltani, etten "enää satuttaisi ketään".

Nyt, pari vuotta myöhemmin, äiti on mun yks parhaita kavereita ja aletaan tässä ihan just kattoo yhtä leffaa kaksin, perjantai-iltana. Ihana koti-ilta. Aiemmin tänään käytiin saunassa (tein äidille erikoiskasvohoidon, vaikken 13-veenä voinut päästää ketään metriä lähemmäksi ja vahinkokosketuskin sai paniikkikohtauksen päälle) ja tehtiin lettuja ja leivottiin sämpylöitä.

Jos tilanne ei ole vielä siinä, että tarvitsee laittaa teini jäähylle (laitokseen), niin hommatkaa jotain keskusteluapua. Minulla kesti tosi kauan ennenkuin pystyin puhumaan omista asioistani kenellekkään päiväkirjani lisäksi (päiväkirjakin ois jees hankinta, jos teiniäsi kiinnostaa yhtään kirjoittaminen tms), mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Vaikka nyt on rankkaa, niin kyllä se vielä ohi menee! :) t. entinen angstikiangst-teini, nyt 16v ja jo rauhoittunut

FleGmaattinen

Ihan normaalia murrosikäisen käytöstä. Kyllä se ohi menee.

Harva on tuollainen ja meillä 13v. poika ja iloinen ja ihana se on. Toinen täyttää kohta 11v. Ei kaikkki ole tuollaisia vaan osa vain.

Urheiluharrastukset on tärkeitä että mieli virkistyy. Itse näen iloisia teinejä kilpauinnin parissa.

Olisiko tuo enemmän tyttöjen ongelma, kun ei pojat tuollaisia ole! Kiinnostaa se ero tyttöjen ja poikien murrosiästä! 16

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 19:48"]

Olin teininä samanlainen ja olisin antanut vaikka mitä, jos joku olis sen tullut korjaamaan. Ei ole kiva tuntea koko ajan paskoja fiiliksiä, enkä pystynyt pitämään niitä sisälläni koko ajan. Perheellehän ne purkautui tietysti.

[/quote]

Täsmentäisitkö? Minkälaista korjausta olisi tarvittu?

[/quote]

Sehän siinä just on, ettei siihen ole mitään ihmekorjausta. En tiennyt, mikä mut sai niin vihaiseksi, mutta se tunne oli kestämätöntä ja joko purkaantui johonkin tai sitten velloi sisällä. Olisin halunnut ne tunteet pois, mutta ei siihen kukaan ihminen varmaan kykene vaikuttamaan. Kyllä ne joskus meni taka-alalle jos tuli jotain muuta tekemistä, vaikka kaverin kanssa keskustelua.

Halusin vain kertoa aloittajalle, että teinillä voi olla selittämätön paha olo eikä haluaisi olla ilkeä eikä sisimmässään tarkoita sanomiaan asioita.