Surkein/oudoin joululahja, minkä olette koskaan saaneet!
Kerron omani ensin. Olin teini-ikäinen, ja silloisen poikaystäväni vanhemmat olivat aika pahasti viinaan meneviä. Sain heiltä folioon käärittynä taloussuklaalevyn, sukat ja muovisen lasten rannekorun.
Jälkeenpäin vain hymyilyttää, silloin en tiennyt kyllä, miten lahja olisi pitänyt ottaa vastaan. Tietysti kiitin nätisti :)
Kommentit (121)
Taidan olla ainoa, joka ei halua edes suuremmin paketteja. Lapsille tottakai, mutta oikeasti: aikuisille? ja sitten niitä pohditaan täällä, että ihan p***a lahja tuli. Hienoa joulumieltä! Eiköhän jokainen meistä pysty ostamaan mieleisensä/tarpeelliset tavarat itse? Ja kyllä, rakastan joulua. Olen vain kasvanut aikuiseksi.
Kirkuvanpunaiset pitsistringit sukulaismieheltä. Oli kuulemma vitsi. En ymmärtänyt vitsiä.
Minä saan vuosittain joulukoristeita ja ikkunavaloketjuja. Meillä hukutaan niihin. Vihaan ylipäänsä ylimääräistä krääsää nurkissa. Meillä on omat perinteiset joulukoristeet, joilla tulemme hyvin toimeen. Olen sanonut suoraan, ettemme halua lahjoja tai koristeita lisää, mutta turhaan. Olenkin ruvennut kierrättämään noita lahjoja aina seuraavana syksynä hyväntekeväisyyskeräyksiin.
Eiköhän olisi aika skipata koko joulu. Aika surkea juhla nykyään, pelkkää mielipahaa ja kiukkua. Itse en ainakaan enää vietä koko touhotushappeninkiä tavaroita haaliessa ja lahjoitellessa.
Jouluuni kuuluu ainoastaan musiikkikonsertit ja kynttilät, siinä kaikki. Sukulaiset saavat riehua lahjoineen ja stresseineen niin paljon kuin huvittaa.
Karseata nähdä tenavat lelukirjoineen merkkailemassa toivelelujaan, vaikka huone on täysi kulloinkin muodissa olevia rojuja. Yrittävät vaivihkaan esittää minullekin toiveitaan jostain muovihäkkyrästä hintana 90-150€, ei mene läpi. Ostan kirjan ja se saa riittää. Paljon mieluummin annan omaa aikaani lastenlapsilleni yhteisien retkien tapahtumien kanssa.
Tyhjiä DVD-levyjä paketti silloiselta poikaystävältä. Melko romanttista!
Miehen sisko soitti miehelle ja kyseli, olenko jo ostanut lempikirjailijani uuden kirjan. Olin vieressä ja nyökytin miehelle että hankittu on ja mies kertoi sen puhelimeen. Sisko vielä varmisti että onko varmasti hyllyssä jo sen niminen kirja. Osoitin miehelle sen hyllystä ja mies luki vielä kirjan nimen puhelimeen, että juu, kyllä sillä on jo se. Mitä sain joululahjaksi? No sen saman pirun kirjan! En ymmärrä tätä vieläkään.
Tuttavamieheltä ruma lasten sydänmeikkipaletti ollessani noin 19v ja oli jonkinlaista vittuilua siitä että meikkasin, vaikka lähes kaikki naiset nykyään meikkaavat että EHE EHE! olipa superhauskaa. Meikit olivat täynnä hileitä ja olin niille myös allerginen, siihen loppui hileluomivärien kokeilut ja käytöt mutta hyvähän se oli todeta etteivät ne sopineet. Meni muistaakseni UFF:lle tai roskiin. Antoi myös seuraavana jouluna saman upeuslahjan ja muuta roskaa kuten läpinäkyviä alusvaatteita. Myös kaikki saunasetit ja jalkojen raapimisjutut olisi voineet jättää kokonaan pois, en ole saunoja ja tämä oli sukulaisten tiedossa mutta onhan se nyt kivaa joulunakin kiusata että ehe ehe olipa oikein superhauskaa ja lämmöllä ajateltu nuorta, ei. Mieluummin sitä olisi ottanut vaikka itse tehtyjä muffinseja kuin tuollaista roskaa, mutta eihän sitä itse saa lahjoja valita ja mieluummin olen kiittämätön kuin romujen haalijapersoona.
Joskus on tosiaan parempi olla ihan ilman lahjoja kuin läjä paskaa kuusen alla!
en ole koskaan ymmärtänyt ähkyyn syömistä jouluna tai sitä materianhaalintaa, joulusta mennyt muutenkin kokonaan maku, enää en sitä juurikaan jaksa/vaivaudu viettämään. Viettäköön ne joilla on mukavia sukulaisia ja joulumieltä jäljellä, täältä ei löydy näistä kumpaakaan.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 12:23"]
wc-harja on kyllä omalla kohdallani oudoin juttu
[/quote]
Anoppi muisti minua viime jouluna vessapaperitelineellä.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 15:32"]
Tyhjiä DVD-levyjä paketti silloiselta poikaystävältä. Melko romanttista!
[/quote]
Mun mielestä ihan ok lahja. Siis jos olivat ihan tallentamista varten. Muutaman ostetun leffan sijasta sait poltettua kaikki lempparileffasi talteen itsellesi, jos et osannut, poikaystävä varmasti olis auttanu.
Pienenä pikkuveli päätti, että hänen mielikuvitusystävälleen piti myös viedä joululahja. Paketoimme hänelle vanhan muovisen leluauton ja veimme sen omaan postilaatikkoomme, jotta mielikuvitusystävä voisi sen noutaa sieltä :)
Miehen täti antoi mulle lahjaksi villasukat, kun oltiin vasta alettu seurustella. Kiva ajatus, mutta villasukat oli niin isot, että lopulta ne päätyi miehen käyttöön. Mun jalka on 38, miehellä 46-47. En tiedä oliko tädillä kenties menny mun nimilappu väärään pakettiin. :)
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 14:09"]
Kirkuvanpunaiset pitsistringit sukulaismieheltä. Oli kuulemma vitsi. En ymmärtänyt vitsiä.
[/quote] Niin katsos kun miehet on kullillaan ajattelevia siitossikoja, pohjimmiltaan. <3
Mä en oo mikää lahjaihminen, enkä pidä tärkeänä. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 4 vuotta eikä oikein tajua ostaa lahjoja, eikä siinä mitään kun ei ole mulle tärkeää. Aiemmin olen ostanut hänelle ja siitä on tullut lähinnä kiusallista kun hänellä ei sitten ole mulle mitään. Ennen viime joulua sitten ehdotin että josko ei osteta mitään lahjoja, säästetään rahat muuhun . Mies totesi kiivaasti että haluaa EHDOTTOMASTI vaihtaa lahjat. Jotenkin ajattelin hänen reaktiostaan että ilmeisesti on kerrankin ostanu mulle lahjan ja niin ajoissa että se on jo ostettu. Sovittiin sitten että vaihdetaan lahjat, ostin miehelle kellon jota oli pitkään kuolannut ja olin oikeesti innoissani että mitähän se mies on mulle ostanu, kun on ensimmäinen lahja ikinä. Joulu tuli, mies sai kellonsa, ei antanut mulle mitään. Pari päivää myöhemmin toi kappareissultaan mulle snickers- patukan ja sanoi että se on mun joululahja. En voinut edes syödä kun olen pähkinälle allerginen. En vieläkään tiedä mitä tossa tapahtunui, oliko miehellä oikeasti tarkoitus ostaa mulle joku lahja mutta unohti (miten joulun voi unohtaa?) vai halusiko varmistaa että saa multa lahjan vai mitä. Tosi kummallista, kun itse ehdotin että jätetään lahjat väliin. No tänä jouluna voi olla etten osta mitään. En ainakaan vartavasten stressaa ja etsi lahjaa.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 10:20"]Minulle tulee paha mieli näitä viestejä lukiessa. Useimpien taustalla on ollut varmasti tosi kiva ajatus muistaa lahjan saajaa. Ei kaikilla ole joka hetki mielen päällä sellaiset asiat, ettei joku läheinen käytä koruja tai mille se toinen olikaan allerginen. En ole koskaan juonut kahvia, mutta silti moni läheinenkin sukulainen tai ystävä yrittää sitä aina tarjota. Samoin en itse aina muista perheenjäseneni pähkinäallergiaa tarjottavia suunnitellessani. Kaikki lahjat pitäisi ottaa hymyillen ja kiitollisena vastaan eikä haukkuen ja arvostellen (edes selän takana). Minä vien saamani "epäsopivan" lahjan kaikessa hiljaisuudessa kirpputorille tai annan tarvitsevalle. Sinä, joka et voi syödä lahjasuklaata, voisit tarjota konvehtirasiasta vieraille ja eräälle toiselle tiedoksi, että auton sytytystulpat ovat useimmiten selvästi kalliimpia kuin mainitsemasi 20 euroa. Toivottavasti tänä jouluna saatte mieleisempiä lahjoja. [/quote] No voi että, miten iiiiihanaa, kun sä oot niiiin täydellinen,että vaikka saisit paskaa paketisss, ni kiitollisena senkin otat vastaan! Hyväähän se lahjan antaja vaan tarkotti, kukille lannotetta.
[/quote]
Sulle toivon aikuistumista ja henkistä kasvua...
Miksi ihmeessä sitä joulua on vietettävä, kun näin ahdistaa? Antakaa niitä lahjoja vaikka heinäkuussa, mieluummin useimminkin, mutta kauhee valitus päällä,näistä pakkolahjoista joka ikinen vuosi!
Niin ja taas mietitte päänne puhki mitä annatte lahjaksi ja mitä saitte kultakin viime vuonna, keneltä tuli postikortti, montako pitää lähettää, paljonko Visa vinkuu... Aikuiset ihmiset, järki käteen!
Sain hiukan rähjääntyneen hyasintin, en voinut mitään sille että loukkaannuin, kun ajattelin hänen halveksivan minua.
No oma äiti kysyi mitä haluan joululahjaksi ja sanoin että "puuvillapyjama, ei missään tapauksessa keinokuituinen". Mitä sain: keinokuituisen lyhyen paitulin. Aivan karmea, lähti luiskaan tapaninpivänä.
Ostan yleensä aika pieniä lahjoja ja yleensä vain sisarusten lapsille. Toki sitten puolisolle tykkään ostaa jotain vähän tarkasti ajateltua. Exälle ostin eräs joulu kolme lahjaa, kaikki oli tarkkaan harkittuja ja henkilökohtaisia lahjoja, joihin panostin oikeasti. Exä tiesi että olin hankkimassa hänelle lahjaa. Joulu koitti, ja mies avasi omat lahjansa. tykkäsi kovasti, hämmästeli ja kiitteli. Odotin siinä hieman että mitä hän on minulle hankkinut. Lahja oli tyly tokaisu: "en mä sulle mitään hommannu, ku aattelin et sä et tarvi mitään."
Vaarilta sain kerran kaksi vuotta vanhan suklaarasian. Huomasin päiväyksen kun haukkasin konvehtia ja maistui tosi kummalta. Mutta en syytä mitenkään, hän on vanha mies ja saa todennäköisesti paljon konvehtirasioita jouluna. Ne jää sitten syömättä niin laittaa kiertoon.
Kalevala-sarjan korvakorut. Olen aina inhonnut kalevalaa ja ne oli jotkut vanamosarjaa. No, miesystävästä tulikin exä, vaikka tämä nyt ei ollutkaan pääsyy.