Surkein/oudoin joululahja, minkä olette koskaan saaneet!

Neljäs sivu jo menossa, eikä kukaan ole saanut lahjaksi laminoitua bmi-taulukkoa? Onneksi minä sain ;)

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:35"]

Neljäs sivu jo menossa, eikä kukaan ole saanut lahjaksi laminoitua bmi-taulukkoa? Onneksi minä sain ;)

[/quote]

Ei helevetti. Toi on paha. En itse pysty muistamaan yhtään tosi kummaa lahjaa,  pakostihan niitä on tullut elämän varrella.

Sain mieheltä geokolmion, sellaisen pienen perusmallia olevan.

Olin kyllä syksyllä todennut vanhan geokolmion hajonneen, joten mies sitten päätteli mun tarvitsevan uutta. Lahjaehdotuksena olin joulun alla maininnut esim. yöpaidan. Mies oli omien sanojensa mukaan metsästänyt geokolmiota useasta kaupasta, eikä tullut ajatelleeksi mitään muuta, kun oli siihen fiksautunut. Joulun jälkeen sain kyllä työmatkalta palattuani sen yöpaidankin ja näin jälkikäteen muisteltuna tapaus on aika hassu, silloin olin kieltämättä vähän pettynyt.

Joka vuosi sanon sisaruksilleni ja vanhemmilleni, että ei tarvitse ostaa mitään ihmeitä että jos väkisin haluaa ostaa lahjan, niin se suklaarasia tai vaikka joku pieni lahjakortti on hyvä. Ja joka vuosi saan sen "söpön" äklön pinkin pyjaman erilaisilla "söpöillä" kuvilla. Se on ihan rahantuhlausta, koska en käytä pyjamaa ja tämän olen kyllä kertonut kaikille. Aina nämä pyjamat päätyvät avaamattomassa pakkauksessa kirpputorille.

En kauheasti ole joulun ystävä sen kaiken lahjahösötyksen ja kauppojen joulutuputuksen takia. Vietän toki joulua lasten takia, mutta inhoan sitä hössötystä. Tämän vuoden lahjat olenkin jo tilannut netistä alennusmyyntien aikaan, kotiinkuljetuksella. Ei tartte menettää hermoja jonottaessa ja kauppoja kiertäessä. 

Mummolta sain paketin kuivahiivaa.

Meillä on kaksi poikalasta. Sain joululahjaksi pienen suloisen mekon. Mekon koko taisi olla 56cm. "Sille tytölle kunhan sen teette". Hämmennyin, nuorempi lapsemme oli alle vuoden ikäinen ja jotenkin toisen lapsilukuun puuttuminen oli tunkeilevaa. Ihankuin pojissa olisi jotain vikaa ja tekisimme liukuhihnalla vauvoja jotta se tyttö tulisi.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:57"]

Meillä on kaksi poikalasta. Sain joululahjaksi pienen suloisen mekon. Mekon koko taisi olla 56cm. "Sille tytölle kunhan sen teette". Hämmennyin, nuorempi lapsemme oli alle vuoden ikäinen ja jotenkin toisen lapsilukuun puuttuminen oli tunkeilevaa. Ihankuin pojissa olisi jotain vikaa ja tekisimme liukuhihnalla vauvoja jotta se tyttö tulisi.

[/quote]

Voi kamala, ihan törkeyden huippu kyllä! ;( 

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 13:34"]

Kun luen täällä näitä joululahjanhaukkumisketjuja, häpeän aina suunnattomasti lahjaani. Kummini on varmaan kironnut typeryyttäni monta kertaa. Minusta se vain oli lapsena hieno ja olin ylpeä, kun sain säästettyä kotitöillä kymmenen pennin rahoista lahjarahan.

[/quote]

Kyllähän lapsen antaman lahjan kohdalla ymmärtää varsin hyvin, ettei lahja välttämättä vastaa aikuisen makua ja on hinnaltaan halpa. Varmastikin kummisi on ilahtunut siitä, että olet lahjan antanut.

Aikuisten antamana oudoimpia ovat juuri lahjat, jotka liittyvät asioihin, joita ei koskaan tee ja tuotteisiin joita ei voi käyttää ja antaja tietää sen. Ajatus on toki tärkein, mutta aina ei aivan ymmärrä sitä ajatusta lahjan takana. :)

Sain joskus eksältä 10 litran säkin multaa. Asuttiin kerrostalossa, eikä mulla ollut mitään suurta puutarhavimmaa edes huonekasvien suhteen. Lähinnä kyllä nauratti.

Sain lahjaksi autoraapan. Siis sellaisen, millä voi raaputtaa auton ikkunoista jäätä. Raapan kahvan ympärillä oli joku ihmeen pehmoeläin, jonka sisään oli tarkoitus laittaa käsi, ettei sormet jäädy raaputtaessa. Ainut vaan, että mulla ei ollut autoa. Olihan se vähän koomista, kun tuo oli sinä jouluna ainoa saamani lahja. Ja sen antaja kyllä varmasti tiesi, ettei mulla ollut autoa, mutta mikä lie ajatusvirhe oli käynyt.

Appivanhemmat on intohimoisia hamstraajia. Jos joku on tarjouksessa, se on pakko ostaa. Ihan sama onko tarvetta vai ei, ostettava on kun halvalla saa. Syksyllä katson aina k-kaupan mainoslehdestä, mitä tuotetta saa ostaan puoleen hintaan keräämällä tarroja. Tämä tuote on nimittäin meidän tuleva joululahja.

Onneksi keräilytuotteet ovat yleensä ihan jotain järkeviä, esim. lakanoita tai taloustavaroita. En siis sikäli valita yhtään. Pitkin vuotta anoppi kyllä tarjoaa meille kaikkea käsittämätöntä, jota on halvalla haalinut. Voi vaikka ostaa kymmenen kiloa appelsiineja, kun mukana tulee ilmainen muoviämpäri. Ei mitään väliä sillä, että talosta löytyy jo kymmenen ämpäriä, ja yhden ämpärin hinta erikseen ostettuna on euron. Tarjoaa sitten niitä appelsiinejaan kaikille sukulaisille, kun ei itse ehdi syödä :D

Vai pitäisi kaikista lahjoista olla iloinen ja joulun ihana tunnelma on tärkein...

Omat vanhrmpani ovat koulutettuja, eläkeikäisiä terveysintoilijoita. Yhtenä vuonna sain joululahjaksi tietokirjan kakkostyypin diabeteksestä ja mieheni sydän- ja verisuonitaudeista...

En ikinä voisi ajatella että joku antaisi minulle surkean tai oudon lahjan. Ajatus on tärkein :) joten ei, en ole saanut mitään 

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 11:05"]

Joskus kieltämättä kateus iskee kun lueskelee täältä että jotkut oikeasti saavat hyviä lahjoja, jopa koruja tai jotain, tässäkin ketjussa on minusta ihan kivoja, olisin varmasti ollut tyytyväinen jostain soittorasiasta.

Mutta ei siinä mitään, joskus olen ihmetellyt etteivät lapset edes teini-ikään mennessä ole huomanneet ettei äiti saa jouluisin yhtään pakettia, kun toisille on säkkikaupalla.

[/quote]

Mulla samanlaisia kokemuksia joulusta. Silloin kun lapset olivat pieniä, säästin aina esim. töistä saamani joulumuistamisen ja laitoin sen omalle nimelleni kuusen alle. Muuten äiti ei olisi saanut yhtään pakettia. Mies kun ei ikinä muista mua mitenkään.

Itse käytin miehen lahjoihin satoja euroja ja paljon aikaa. Itse sain patalaput. 20 vuotta oltu yhdessä ja joka joulu se tuo mulle joulutähden vaikka tietää että rakastan hyasintteja. Nykyään ei osteta enää toisillemme lainkaan lahjoja.

Äiti ostaa etelänmaista aina jonkun pesulapun tai saippuan ja antaa sen minulle joululahjaksi. Ehkä haisen?

jotkut ovat taas aivan älyttömän vaativia lahjottavia: tuttuni ei sulattanut lapsellaan muuta kuin kotimaista vaatetta/lelua/jne. Ja merkkitietoinen oli tietenkin; Ristomatti Ratiaa ym ym.. Minä nuorena juuri työelämään astuneena ostin lapselle Disney'n vaatteen, niin hän huomautti erikseen asiasta muiden vieraiden kuullen "ei taida olla kotimaista tämä..." Liekö sitä sitten koskaan käytetty...

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 14:25"]

En ikinä voisi ajatella että joku antaisi minulle surkean tai oudon lahjan. Ajatus on tärkein :) joten ei, en ole saanut mitään 

[/quote]

ai niinkuin mummon antamat vanhat Valitut Palat?

Exältä sain replika-aseen omien fetissiensä toteuttamiseksi. Jätin hänet aika pian sen joulun jälkeen.

Meillä oli ollut miehen kanssa aika rankkaa parisuhteessa puolisen vuotta, johtui pettämisestä. Ei sitä anopille tietenkään kerrottu, mutta kyllä se kireys näkyi ulospäin. Tilanne oli kuitenkin jouluun mennessä jo jokseenkin selvinnyt ja parisuhde alkoi olla taas paremmalla tolalla. Sain sinä jouluna anopilta lahjaksi jonkin uskonnollisen yhteisön julkaiseman avioliitto-oppaan. Minä osasin suhtautua siihen huumorilla joskin hyvin hämmentyneenä, mutta miestä selvästi nolotti se, kun avasin paketin anopin edessä.