Surkein/oudoin joululahja, minkä olette koskaan saaneet!

Olin hieman ylipainoinen teinityttö ja sain äidiltä lahjaksi puntarin ja keittokirjan terveellisestä ruokavaliosta. Muistan aina sen kurkkua kuristavan nolon tunteen ja kuinka pahalta tuntui tuntea itsensä lihavaksi jouluna kun yleensä juuri silloin herkutellaan... Jälkeenpäin olen miettinyt mitähän äiti oikeen ajatteli?

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:37"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:35"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:20"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:14"]

Anopilta olen saanut joululahjaksi useamman kerran jotain vauvajuttuja. Tuttipulloja, tutteja, potkuhousuja jne. Ei ole oikeesti ymmärtänyt, että emme todellakaan ole hankkimassa lasta. Jospa se pian ymmärtää, kun alkaa itsellä olla ikää sen verran et ne ajat on ohi.

[/quote]

No jo on sairasta toimintaa anopilta..!

[/quote]

Eihän :) AJattelin tässä, että josko ostaisin anopille laahjakasi joka joulu xs koon minihameen tai vastaavan. Anoppi on oikeesti jotain kokoa L tai XL.

[/quote]

 Eikö parempi olisi joku xxxl?

[/quote]

Ei. Anoppi laihtuu yhtä varmasti, kuin minä tai me mieheni kanssa hankkisimme lapsen. Anoppi minihameessa. Ehei.

Noin viisi vuotta sitten sain vanhemmilta lahjaksi tosi pienen hopeakorun. Ja muuten ei haittaa mutta oli ns. Sukujoulu ja olin ainut joka sai yhden lahjan. Edes mieheltäni enkä lapsilta saanut mitään vaikka heille ostin paljon. Harmitti.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:06"]

Mä en ole saanut lahjoja poikaystävien vanhemmilta. Kummallisinta oli varmaan saada miesystävältä tohvelit, kun juuri muutamaa kuukautta aiemmin olin saanut häneltä sellaiset syntymäpäivälahjaksi. Mutta toisaalta useimpina synttäreinä tai jouluina hänkään ei ole ostanut mitään, joskus esim. tennissukat, ei muuta.

Aiempi miesystävä osti yhtenä jouluna sytytystulpat autooni.

Omilta sukulaisilta, mummolta ja tädiltä, olen saanut esim. sukat tai konvehtirasian, muut eivät ole muistaneet äitiä lukuun ottamatta.

Mahtaisikohan kallein koskaan keltään saamani lahja olla nykyrahassa kuin kahdenkympin luokkaa. 

[/quote]Mitäs alapeukuttajilla on mielen päällä?

Sain anopilta joululahjaksi ison koruKAAPIN ovilla ja laatikoilla, josta ponnahti kantta nostaessa ballerina, joka alkoi pyöriä musiikin tahtiin. En käytä eikä minulla ole yhtään koruja, jonka anoppi kyllä tiesi.

En yleensä punastu, mutta kun pidin tuota valtavaa korukaappia sylissäni ja kuuntelin sitä soittorasian pimputusta, niin tunsin vaan miten kuuma aalto meni läpi vartalon kun yritin keksiä jotain sanottavaa. En yleensä änkytäkään, mutta silloin..

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:06"]

Mä en ole saanut lahjoja poikaystävien vanhemmilta. Kummallisinta oli varmaan saada miesystävältä tohvelit, kun juuri muutamaa kuukautta aiemmin olin saanut häneltä sellaiset syntymäpäivälahjaksi. Mutta toisaalta useimpina synttäreinä tai jouluina hänkään ei ole ostanut mitään, joskus esim. tennissukat, ei muuta.

Aiempi miesystävä osti yhtenä jouluna sytytystulpat autooni.

Omilta sukulaisilta, mummolta ja tädiltä, olen saanut esim. sukat tai konvehtirasian, muut eivät ole muistaneet äitiä lukuun ottamatta.

Mahtaisikohan kallein koskaan keltään saamani lahja olla nykyrahassa kuin kahdenkympin luokkaa. 

[/quote]Mitäs alapeukuttajilla on mielen päällä?

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:37"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:35"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:20"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:14"]

Anopilta olen saanut joululahjaksi useamman kerran jotain vauvajuttuja. Tuttipulloja, tutteja, potkuhousuja jne. Ei ole oikeesti ymmärtänyt, että emme todellakaan ole hankkimassa lasta. Jospa se pian ymmärtää, kun alkaa itsellä olla ikää sen verran et ne ajat on ohi.

[/quote]

No jo on sairasta toimintaa anopilta..!

[/quote]

Eihän :) AJattelin tässä, että josko ostaisin anopille laahjakasi joka joulu xs koon minihameen tai vastaavan. Anoppi on oikeesti jotain kokoa L tai XL.

[/quote]

 Eikö parempi olisi joku xxxl?

Osta sille rollaatori.

Meidän vahvasti uskovainen sukulaisnainen lähetti siskolle ja mulle sellaiset Jeesus-aiheiset lastenkirjat, joiden etusivulle hän oli vielä kirjoittanut pitkät uskonnolliset lätinät. Hetken aikaa jaksoin pitää kirjaa hyllyssä, mut ei oo ikinä tullut luettua.

Jospas nyt aikuistutaan. Joululahjat on lapsille niitä tärkeitä juttuja. Eiköhän meidän pitäs jouluna vaan nauttia tunnelmasta yms... Vai?

Tätä ketjua lukiessa tajusin, että appiukon lahjat on varmasti just tollasia huoltoasemalta ostettuja. Ollaan saatu turvaliivi, avaimenperä, joku revittävä lämpöpussi jos auto sammuu pakkaseen yms. Miehen mielestä nää lahjat on aina ihan parhaita ja hänen isänsä niin upea mies. Mä oon aina ollut sitä mieltä, että ne on vaan mahd. halpaa sälää, ja tuo huoltsikkaoivallus todistaa sen, että ei oo paljon panostettu.
.
Muuten olen ihan kiitollinen aina lahjoista. Sitten jos näkee, että on ostettu kiireellä, pakon edessä niin tulee olo, että olisit vaan ollut ostamatta. Pelkään, että mun usein antamat itsetehdyt villasukat tai lapaset on saajien mielestä huonot ja turhat.

Exmieheni oli varsinainen törppöjen törppö lahjaostoissa. Yleensä hän ei ostanut mitään, mutta paras näistä harvoista lahjoista oli paperilappu, jossa hän kertoi maksavansa minulle parturin.

Meillä oli yhteiset rahat...joten se siitä.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 23:56"]

Kerron omani ensin. Olin teini-ikäinen, ja silloisen poikaystäväni vanhemmat olivat aika pahasti viinaan meneviä. Sain heiltä folioon käärittynä taloussuklaalevyn, sukat ja muovisen lasten rannekorun. 

Jälkeenpäin vain hymyilyttää, silloin en tiennyt kyllä, miten lahja olisi pitänyt ottaa vastaan. Tietysti kiitin nätisti :)

[/quote]

Suklaa annetaan silloin kun ei muuta keksitä, no ei se mikään huonokaan lahja ole.

Ei joululahjaksi vaan äitienpäivälahjaksi. Petunia siis istutettava sellainen, vihreässä pienessä purkissa. Meillä oli parvekkeen reuna täynnä näitä äitienpäiväkukkia. 

Eikä kyseessä ollut köyhä vaan harvinaisen tyhmä exmies.

Minusta monet luettelemistanne lahjoista ovat olleet ihan ok. On tyhmää haukkua halpaa lahjaa ja vedota antajan tuloihin. Minäkin olen keskipalkkainen ihminen eikä minulla on mitäänmahdollisuuksia hankkia kalliita lahjoja esimerkiksi veljen lapsille.

Toivon, että omat läheiseni ovat kiitollisia saamistaan lahjoista.

2

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:06"]Mä en ole saanut lahjoja poikaystävien vanhemmilta. Kummallisinta oli varmaan saada miesystävältä tohvelit, kun juuri muutamaa kuukautta aiemmin olin saanut häneltä sellaiset syntymäpäivälahjaksi. Mutta toisaalta useimpina synttäreinä tai jouluina hänkään ei ole ostanut mitään, joskus esim. tennissukat, ei muuta.

Aiempi miesystävä osti yhtenä jouluna sytytystulpat autooni.

Omilta sukulaisilta, mummolta ja tädiltä, olen saanut esim. sukat tai konvehtirasian, muut eivät ole muistaneet äitiä lukuun ottamatta.

Mahtaisikohan kallein koskaan keltään saamani lahja olla nykyrahassa kuin kahdenkympin luokkaa. 
[/quote]

Ainakin olet saanut lahjoja. Vai eikö ne ollut tarpeeksi kalliita?

2

Äitini oli ostanut minulle ja miehelleni sellaiset jonkin sortin tulivyöt/selänlämmittimet. Kertoi vielä, että itselläänkin on sellainen ja se on tosihyvä ulkotöissä talvella, niin ei jää selkä paljaaksi.

Varmaan se olikin hänelle hyvä, kun teki navettatöitä ja joutui lapioimaan lunta yms yms, mutta kun me olimme kaupungissa kerrostalossa asuvia siistiä sisätyötä tekeviä, niin meille ei noilla ollut mitään käyttöä.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 09:39"]Ei joululahjaksi vaan äitienpäivälahjaksi. Petunia siis istutettava sellainen, vihreässä pienessä purkissa. Meillä oli parvekkeen reuna täynnä näitä äitienpäiväkukkia. 

Eikä kyseessä ollut köyhä vaan harvinaisen tyhmä exmies.
[/quote]

Mitä vikaa tossa oli? Mies ostaa sulle äitienpäivänä kukan ja sä loukkaannut kun se on vääränlainen.

Äidilläni oli tapana joka ikinen joulu antaa lahjaksi jonkun yöpaidan silloin, kun olin lapsi. Eikä siinä mitään, vähän tylsä lahja, mutta joko se oli aina liian pieni tai suuri tai muuten helvetin ruma. Vitutti aina suunnattomasti, kun sain sen paketin käteeni, kun tiesin et siellä on taas joku kamaluus. Harvoin sain niitä leluja/tavaroita joita olin pyytänyt.
Nyt aikuisena olen kerran saanut taas lahjaksi yöpaidan äidiltä, enkä voinut uskoa silmiäni. Kai se kaikki turhautuminen muistui mieleen, kun tulin siitä yöpaidasta tosi vihaiseksi ja teki mieli silputa se saksilla palasiksi:D en tietenkään (tälläkään kertaa) sanonut äidilleni mitään. Joo on vähän haastava lapsuus ollu muutenkin.