Lue keskustelun säännöt.
Esiintyisitkö sinä liki vieraan siskopuolesi pääsurijana somessa?
30.10.2014 |
Jos et olisi koskaan asunut siskopuolesi kanssa yhdessä, olisit nähnyt hänet viimeksi 14 vuotta sitten etkä olisi kuullutkaan hänestä mitään kahteen vuoteen. Vaikka asuisitte kumpikin Suomessa ja olisitte nuoria ihmisiä, joiden tapaamiselle ei sinänsä mitään estettä.
Minä en kehtaisi antaa mitään lausuntoja asiasta tai perustella sururyhmiä. Ajattelisin, että en ole varsinaisesti lähiomainen liki vieraalle ihmiselle. Enkä varsinkaan lapsille, joita en olisi koskaan nähnyt.
Kommentit (7)
Kyllä jos ei olisi muita tuohon hommaan. Keväällä huomasin olevani ilkeän avolesken ainoa puolustaja, sukulaiset savustuvat häntä ulos kodistaan ja kyse oli pikkusummista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmasti tuossa tilanteessa suru on aitoa. Mitä ristiriitaisempi suhde on aiemmin ollut, sitä kipeämpää se surutyö on. Siihen liittyy syyllisyyttä ja muuta. Ja veriside on veriside. 14 vuotta ei ole pitkä aika oikeasti. Ei lapsuusmuistot sinä aikana katoa. Pääsurijana tuskin kukaan esiintyy, en osaa kuvitella, että kukaan sellaiseksi julistautuu.
No varmasti tuossa tilanteessa suru on aitoa. Mitä ristiriitaisempi suhde on aiemmin ollut, sitä kipeämpää se surutyö on. Siihen liittyy syyllisyyttä ja muuta. Ja veriside on veriside. 14 vuotta ei ole pitkä aika oikeasti. Ei lapsuusmuistot sinä aikana katoa. Pääsurijana tuskin kukaan esiintyy, en osaa kuvitella, että kukaan sellaiseksi julistautuu.
Tämä on niin totta. Mieheni menetti veljensä ja hän oli aivan surun murtama. Tyhmyyttäni pidin sitä teeskentelynä, kun he eivät aikuisiällä juurikaan edes välittäneet tavata toisiaan. Nyt ymmärrän paremmin. Elämä opettaa.
Eipä tulisi mieleeni juoruilla toisten ihmisten vääränlaisesta suremisesta. Vaikka luulisit tietäväsi toisten asiat, et ehkä tiedäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liittyykö tää marttiinaan vai siihen lastensa tappajaan?
En kehtaisi. Mutta jotkut nauttivat julkisuudesta.