Lue keskustelun säännöt.
Oletko lukenut kirjan Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa?
08.10.2014 |
Luin ja täytyy tunnustaa, että hypin yli Laura Kolben kirjoittamat osiot koska ne olivat niin umpitylsiä. Järvisen kirjoittamat taas olivat mielestäni mielenkiintoisia ja täynnä havaintoja elävästä elämästä.
Erottaako taviksen ja yläluokkalaisen siitä kumman kirjoittajan tekstejä hän piti kiinnostavampana? Avaudu tähän ja kerro tuletko kulttuurikodista, oletko lukenut kirjan ja kumpi kirjan osioista oli sinusta kiinnostavampi.
Kommentit (10)
Olen lukenut, piti pinnistellä joissain kolben teksteissä mutta selvisin kumminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta oli hauskaa miten selkeästi kirjoittajien sosiaalinen tausta määritteli tekstejä... :) Toinen vääntää kaunopuheista akateemista sivistyskieltä ja toinen tarinoi suoraviivaisesti. En nyt kummankaan osuuksia pitänyt mitenkään maailmaa mullistavina, mutta ihan kiinnostavina kuitenkin. Mieleen jäi Järvisen kuvaus siitä, miten Kolbe oli tyyliin töistä kotiin tullessaan kädenkäänteessä loihtinut juhlat. Koska yksi korkean sosiaaliluokan merkki (rahan ja koulutuksen lisäksi) on sosiaalinen itsevarmuus sekä kyky toimia luontevan rennosti tuollaisissa tilanteissa.
Luokkatutkijoiden yksi mielenkiintoinen, joskaan ei ihan hirveästi julkisuudessa käsitelty havainto on, että ylimmän ja alimman luokan elämäntavat muistuttavat toisiaan. Klassisia esimerkkejä Englannin aateliset ja työläiset, joilla samat sarjakuvalehdet vessassa ja sohvat täynnä koirankarvaa. Keskiluokat siinä välissä halveksivat työväenluokkaa ja fantasioivat yläluokista yrittäen pitää kotinsa puunattuna. Suomesta tulee heti mieleen Lidlin asiakkaat: rikkaimmat ja köyhimmät, ja keskiluokka nyrpistää nenäänsä. Tai miksei Stockan, köyhimmät käy siellä korttisysteemin takia, vanha raha tottumuksesta, ja välissä on keskiluokka, jolle Stockalle meno on statussymboli ja jotain hienoa.
Luokkaretkikirjan kirjoittajat ovat kumpikin ihan oikeasti vain keskiluokkaisia. Vaikea siksi vertailla. Kolbe sitä paitsi on legendaarisen huonon kirjoittajan maineessa muutenkin.
Minä luin ja ei ollut minkäänlaisia ongelmia ymmärtää kummankaan kirjoittajan tekstiä. Kolbe oli hyvin ymmärrettävä, Järvinen hieman rahvaanomainen.
Mitä järkyttäviä kohtia kirjassa oli? Uskaltaako sitä lainkaan lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopisto-opettajana en ole huomannut työläistaustaisissa opiskelijoissa mitään ongelmia tai erityislaatua, mutta jotkut uusrikkaiden lapset erottaa tietystä leuhkasta laiskuudestaan ja siitä, että he esimerkiksi hakeutuvat ryhmätöissä ryhmiin vain kaltaistensa kanssa. Tuossa kirjassa on muuten aika outoja käsityksiä Helsingin asuinalueista. Kolben luulisi ymmärtävän, että Kontula on alun perin suomenruotsalainen alue sekä yliopiston opiskelija-asuntoalue. Samoin Töölö ei ollut rakennusaikanaan mikään fancy paikka. Maalaisille lähiöt ovat slummia ja kantakaupunki jotain ihmeellistä sivistystä, mutta Helsingin historia ei mene niin eikä helsinkiläisten paikallisidentiteetit ja luokkajako mene tuolla tavalla.
Olen lukenut teoksen. Kolbe oli oudon kökkö ja epä-älyllinen. Klassinen tuhnuinen akateeminen tantta, joka referoi monotonisesti mutta mitään älykkäitä, kiinnostavia tai edes provosoivia johtopäätöksiä hän ei tehnyt. Sen toisen mimmin tekstissä oli enemmän energiaa ja kiinnostavuutta noin niin kuin tirkistelymielessä, mutta mitään muuta iloa niistä jutuista ei ollutkaan. Pikemminkin välillä myötähävetti tyypin käsiä vääntelevä itkuisuus ja itsesäälissä sekä martyyriuden uhritulissa rypeminen.
Hepponen kirja äärimmäisen kiinnostavasta aiheesta. Mitä tuhlausta, että nuo kaksi tekivät sen. Joku toinen pari tai ryhmä olisi kiskonut aiheesta enemmän irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 13:28"]
Pikemminkin välillä myötähävetti tyypin käsiä vääntelevä itkuisuus ja itsesäälissä sekä martyyriuden uhritulissa rypeminen.
[/quote]
En nyt muista tälläistä. Olihan siinä aika järkyttäviä kohtia mutta en epäile etteivätkö ne olisi olleet aivan tosia. Ota huomioon, että hän kertoi ajasta vuosikymmeniä sitten.
Mulle kävi vähän samoin kuin ap:lle eli en tainnut ihan jokaista Kolben kirjoitusta lukea, ne oli tylsempiä. Toinen tekijä oli tietysti se, että itselläni on vähän samanlainen tausta kuin Järvisellä, joten hänen kirjoituksensa olivat minulle automaattisesti mielenkiintoisempia. Ja olihan se aikamoista tragikomiikkaa, mitä tilanteita hänelle tuli eteen, ja se, että vanhempansa olivat omassa marginaalissaan umpiuskovaisina.:)
Suomessa sit taas luokkaretkeily on yleisempää, koska koulutus mahdollistaa sen. Mutta onhan Woody Allenin Match pointissakin nousukas, jonka esteeksi tulee kohtalokas nainen.
Kukaan muu lukenut kirjaa?