Lue keskustelun säännöt.
Toinen lapsi tulossa pian, vinkkejä esikoisen sopeutumiseen jne liittyen?
29.10.2014 |
LA on siis muutaman viikon kuluttua, esikonen 1v 9kk. Molemmat lapset molempien vanhempien hartaasti toivomia, ikäero on pienehkö, mutta sekin on toivottu asia (siis tärppäsi pian kuten toivottiinkin). Esikoinen maailman rakkain kultapieni ja eniten jännittääkin toisen lapsen syntymässä se, miten esikoinen tilanteeseen suhtautuu. Ei siis ole päivähoidossa eikä missään kerhoissa yms vaan kotona äidin kanssa. Tähän asti ollut perustyytyväinen, onnellinen pikkuenkeli, joka nukkuu hyvin, syö hyvin, kasvaa hyvin ja on äidin ja isän elämän suurin ilo ja onni.
Sanotaan, että kannattaa ottaa esikoinen mukaan pikkusisaruksen hoitamiseen, mutta miten tämä käytännössä tarkoittaa näin pienen kanssa? Mitä esim. esikoinen teillä teki kun äiti joutui alkuviikot lähinnä vaan imettämään sohvalla (ainakin minä jouduin esikoisen kanssa)? Miten yrittää auttaa tilannetta, jos tulee hurjia mustasukkaisuuskohtauksia ja aggressiota esikoisen taholta? Kuinka kädet käytännössä riittää kun pitää pitää pikkuista sylissä /imettää ja samanaikaisesti tehdä ruokaa, vaihtaa vaippaa yms. esikoiselle? Ihan käytännön vinkitkin tervetulleita.
Tukijoukkoina meillä on lähinnä vaan oma äitini. Puolison vanhemmat asuvat kaukana. Ystäviä on, mutta heillä on monilla itsellään useampi pieni lapsi, eli ei voi laskea ystävien avun varaan.
Vähän jännittää myös oma jaksaminen ja parisuhde, jos tuleva vauva valvottaa hirveästi. Muistan että olin ajoittain aivan todella väsynyt esikoisen yöimetysten takia ja parisuhteessa oli hankalaa ja kireää ja turhia riitoja. Niistä päästiin kun pidettiin unikoulu vähän alle vuoden iässä unikoulu ja lapsi alkoi nukkua yöt paremmin.
Voi kuulostaa toopeilta nämä kysymykset, mutta jos jollain on ystävällisessä hengessä vinkata miten teillä asiat luonnistuivat, kuulen mielelläni. Toki lapset ovat erilaisia ja voihan olla että meille tulee helppo vauva ja esikoinen sopeutuu tuosta vain, mutta yhtä hyvin voi olla isommat haasteet edessä.
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 22:53"]Kiitos vinkeistä! Onko monelle käynyt niin että rauhallisesta, helposta esikoisesta on sukeutunut vihainen ja kiukutteleva vaikea tapaus nuoremman sisaruksen syntymän jälkeen vaikka vanhemmat ovatkin yrittäneet parhaansa? Ts. onko esikoisen reaktio ollut arvattavissa tempperamentin perusteella vai onko negatiiviset reaktiot tulleet ihan puskista? AP [/quote] Meillä! Tuntui, että lapsen koko persoona muuttui. T. Nro 2
[/quote]
Meillä myös. Onneksi ei purkanut vauvaan kiukkuaan, vaan meihin vanhempiin. Uhmat muuttuivat kovemmiksi vauvan myötä. -4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin esikoiselle uusia kuvakirjoja jotka otettiin esiin vain kun imetin vauvaa. Niistä tuli siis mukavia yhteisiä hetkiä.
Tuon ikäistä voi pyytää auttamaan esim ojentamaan vaipan tai rasvan tai pyyhkeen vaipanvaihdon yhteydessä ja sitten kovasti kehuja :) tai pyytää ojentamaan tutin tms.
Yhdessä vaiheessa esikoinen heräsi aina vauvan yöheräämisiin ja päinvastoin; pahimmassa vaiheessa tehtiin siskonpeti toiseen huoneeseen ja isä nukkui taaperon kanssa siellä, minä vauvan kanssa. Rauhoitti yöt ja kaikki saivat levätä.
Ehkä tärkeintä olisi ottaa asenne, että vauva ei vie mitään pois esikoiselta vaan rikastuttaa kaikkien elämää. Eli ei aiheuteta omalla huolehtimisella ahdistusta isommalle lapselle; jos äiti ja isä ottavat rennosti ja osoittavat että kaikki on hyvin niin lapsi vaistoaa sen kyllä.
Ja sitten kun tulee hankalia hetkiä, muista että kyseessä on aika lyhyt ajanjakso ja lapsille on tulevaisuudessa paljon iloa toisistaan
Meillä oli ikäeroa 1v5kk eikä esikoinen ollut mikään kultamussu, vaan huonosti syövä, temperamenttinen ja öisin kirkuva tyyppi. Ei siis helppo vauva, ja olimme ihan varautuneet toiseen samanlaiseen. Kas kummaa, toinen lapsi oli rauhallisuuden perikuva, oikea pieni buddha. Esikoinen ei ollut yhtään mustasukkainen, vaan suhtautui tulokkaaseen uteliaan huvittuneesti. Kun piti imettää, esikoinen meni pinnikseen iPAdin kanssa katsomaan lastenohjelmia ja minä syötin vauvan. Esikoinen meni aikaisin nukkumaan, ja vauva söi loppuillan rintaa kun katselin telkkua/oleilin muuten vaan. Vauva nukkui pitkään, esikoinen heräsi aikaisin - minulla riitti mukavasti omaa aikaa molemmille lapsille. Kun toinen lapsi alkoi liikkua ja olla vähän tajullisempi pötkylä, lapset leikkivät jo yhdessä ja heillä oli paljon omaa kivaa, mikä vapautti minua mukavasti kotihommiin.
Sellainen vinkki, että opeta esikoinen nukahtamaan itsekseen/vähällä huomiolla päiväunille ja yöunille jos hän ei sitä tee jo. Tee heti ja voimakkaasti selväksi, että pienempää ei saa vahingoittaa mitenkään, eikä minkäänlaista vauvan kiusaamista suvaita (1v9kk on paljon isompi kuin 1v5kk, mutta tässä asiassa pitää olla mielestäni ehdoton nollatoleranssi ilman minkäänlaista joustamista alusta saakka, oli ikä mikä tahansa.) Niin, ja anna tosiaan esikoiselle jotain mieluisaa tekemistä siksi aikaa, kun imetät. Vauva on ensi alkuun aika omissa maailmoissaan, joten esikoselle jää runsaasti aikaa. Toisaalta, jos vauva on vaativa ja itkuinen, esikoisesi on jo siinä iässä, että hän ymmärtää, että vauvan itku pitää hoitaa ensin.
Ekaan puoleen vuoteen ei onnistunut mikään, kaikki aika meni siihen, että vahti, ettei 2-vuotias pahoinpitele vastasyntynyttä, ja löi/potki päivittäin siitä huolimatta. Kaikkemme yritimme tämän ennaltaehkäisemiseksi, mutta eipä auttanut. Tuossa iässä se on ihan esikoisen persoonasta kiinni, kun ymmärrys on nolla.
Jos joskus sattuu tilanne että isompi ottanutkin vauvan syliinsä ja lähtenyt kantamaan, niin älä huuda äläkä säikäyä, silloin tipuu siltä varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna paljon huomiota esikoiselle vauvan synnyttyä.
Kun odotat vieraita, kiinnitä oveen lappu "Huomioi ensin esikoinen. " Mustasukkaisuudelta vältyttiin kun vieras meni heti esikoisen kanssa leikkimään, sitten esikoinen kohta itse vei vieraan vauvaa kkatsomaan. Lahja "vauvalta" esikoiselle hyvä ajatus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vinkeistä! Onko monelle käynyt niin että rauhallisesta, helposta esikoisesta on sukeutunut vihainen ja kiukutteleva vaikea tapaus nuoremman sisaruksen syntymän jälkeen vaikka vanhemmat ovatkin yrittäneet parhaansa? Ts. onko esikoisen reaktio ollut arvattavissa tempperamentin perusteella vai onko negatiiviset reaktiot tulleet ihan puskista?
AP
Meillä esikoinen ehti juuri täyttää 3,kun vauva tuli.Mustasukkaisuus ei ole näyttäytynyt,mutta muuten lapsi on muuttunut aivan totaalisesti.Esikoinen on aina ollut hyvin temperamenttinen(kuten vauvakin..ei ole helppoa!) ja rytmitietoinen,joten hartaasti odotettu vauva onkin ollut hänelle pettymys,koska vauva itkee esikoisen mukaan liikaa.Käytös on mahdotonta ja iltaisin mennään tappelun kanssa nukkumaan(kestää reilusti yli toista tuntia ja esikoinen vaan nauraa kun saa meidät suuttumaan ja sillä kaipaamaansa huomiota)..Huomiota on annettu esikoiselle paljon ja päivittäin pääsee tekemään asioita vaan vanhemman kanssa(esim.kauppaan).Mikään ei tunnu riittävän ja toisaalta taas vauva vie paljon energiaa meiltä kaikilta kitisemällä ja nukkumalla pienissä pätkissä.Imetyksen lopetin melko heti,koska vauva oli rinnalla kolmekin tuntia ja siinä vaiheessa esikoinen ehti hyppiä seinille,karata ulos ja pistää kämpän melkoiseen kuntoon.Päiväkotiin normaalisti hänet veisin,mutta ajattelin kesän pärjäävän lasten kanssa kolmistaan.Nyt ratkaisu kaduttaa ja olisi pitänyt viedä esikoinen osa-aikahoitoon.Mihinkään emme voi lähteä,koska toinen karkailee ja toinen rääkyy(kuten teki esikoinenkin aikoinaan)..Tukiverkostoa ei ole ja mies palaa töihin,joten todennäköisesti tämä kesä menee minuutti kerrallaan.Elokuussa onneksi esikoinen pääsee taas hoitoon ja saa tarvitsemiaan virikkeitä.Kyllä tämä helpottaa sitten kun kuopus täyttää vuoden tai kun nuo kullanmuruset muuttavat pois kotoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsilla ikäeroa 2,5 vuotta. Vauvan syntymä oli karmeaa aikaa. Esikoinen, joka on persoonaltaan helppo lapsi, otti vauvan syntymän tosi raskaasti. Ja toinen lapsi taas on luonteeltaan herkkä, impulsiivinen ja helposti ärtyvä, ja huusi ekat 9 kuukautta suoraa huutoa joka asiaan, oli kyseessä sitten nälkä, pyllyn pesu, väsy, ihan mikä tahansa. Hän myös nukkui huonosti ja heräili tunnin välein. Mies ei voinut pitää isyyslomaa, joten illat kanniskeltiin kahta itkevää lasta, itsekin väsyneenä, yöt juoksin rauhoittamassa itkuiseksi ja heräileväksi muuttunutta esikoista ja syöttämässä ja kanniskelemassa pulauttelusta ja vatsakivuista kärsivää vauvaa.
Koska olin niin järjettömän väsynyt, mikään ei oikein sujunut. Joka päivä lähdettiin jonnekin etten olisi pimahtanut, ja oli ihan yleistä että ne reissut oli sellaisia, että ensin palaan takaisin yks viisi kertaa hakemaan unohtuneita asioita, siinä välissä vauvalla olikin jo joko nälkä tai tavarat housussa, ja esikoinen joutui joustamaan ihan liian paljon ikäänsä nähden. Mulla oli niin huono muisti, että lähikaupassa piti käydä kolme kertaa päivässä, koska kerralla ei vaan muistanut että mitähän sitä piti ostaa.
Mulla ei ole ekasta puolesta vuodesta mitään muistikuvia, muuta kuin se, kuinka istun kuukahtamispisteessä puistossa ja uimarannalla, heijaan rattaita toisella kädellä ja siinä silmän luppastessa tarkistan aina välillä että onko esikoinen vielä hengissä. Se oli tosi rankkaa. Kuopus valvotti öisin parin tunnein välein yhteensä kaksi vuotta, ja vasta sitten alkoi jotenkin helpottamaan kun itsekin sai levähtää.
Totta kai oli paljon hyviäkin hetkiä, otin niistä onneksi videoita että niistä jäi jotain todisteita. Itsehän en enää niitä muuten muistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin yritetään saada toista, tosin yritykseksi saattaa vain jäädä. Onko kokemuksia myös isommasta (>5v) ikäaerosta?
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 22:53"]Kiitos vinkeistä! Onko monelle käynyt niin että rauhallisesta, helposta esikoisesta on sukeutunut vihainen ja kiukutteleva vaikea tapaus nuoremman sisaruksen syntymän jälkeen vaikka vanhemmat ovatkin yrittäneet parhaansa? Ts. onko esikoisen reaktio ollut arvattavissa tempperamentin perusteella vai onko negatiiviset reaktiot tulleet ihan puskista?
AP
[/quote]
Meillä! Tuntui, että lapsen koko persoona muuttui.
T. Nro 2