Lue keskustelun säännöt.
Appivanhempani ovat alaluokkaisia moukkia
17.10.2014 |
Hieman sohaisen ampiaispesää ehkä ja muuten olen kyllä avarakatseinen, mutta olen aivan totaalisen kyllästynyt appivanhempieni moukkamaiseen käytökseen. Mieheni on kouluttautunut, mutta saanut prmitiivisiä vaikutteita valitettavasti vanhemmiltaan. Hänen vanhempansa vetävät vielä pidemmän korren: he peseytyvät harvoin, kaivelevat nenää muiden ihmisten nähden, piereskelevät, toljottavat uuden ihmisen nähdessään sanomatta sanaa.
Tervehdyksiin ei vastata välttämättä ja kylään mennessä he vähän niinkuin luikkivat jonnekin nurkkiin sen sijaan, että sanoisivat avoimesti tervehdyksen ja kyselisivät kuulumisia. Anoppini ja appeni peseytyvät tosiaan enimmillään kerran viikossa-kahdessa ja kulkevat likaisen pinttyneinä. Ruokana on "aina" perunaa ja lihaa jossain muodossa - kaikki muu on olevinaan liian eksoottista.
Lisäksi he suhtautuvat ymmärtämättömästi ja avoimen halveksivasti esim. seksuaalisiin vähemmistöihin. Jätteitä ei lajitella eikä kierrätetä, vaan sellaiselle "hömpötykselle" nauretaan ja luonnoneläimiin suhtaudutaan vihamielisesti (esim. pihalle tullut siili piti karkoittaa pois). Oikeasti käy luonnon päälle joutua oleskelemaan heidän luonaan välillä pidempäänkin, kun mieheni ehdottomasti haluaa lapsuudenkotiinsa vierailulle ajoittain.
Kommentit (41)
ap on joku wanna be bettre folk joka on opiskellut jossain amk:ssa ja luullut pääsevänsä parempiinkin piireihin ja nyt todellisuus iski vasten kasvoja. voi voi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin tämä väite perustuu "15/30 Kuulostavat lappilaisilta. Suurin osa pohjoisen ihmisistä on tuollaisia moukkia."? - Muuten hatunnosto Ap.lle jos kaikesta huolimatta jaksaa yrittää tehdä tuttavuutta miehensä vanhempien kanssa. - Muistan itse kuinka äitini tokaisi aikanaan seläntakana veljeni ex-siipasta, että hänellä on joskus käynyt milelessä, että hän olisi, ehkä säästynyt moneln opetuksen antamiselta ja vielä useammalta myötähäpeältä, jos he isän kanssa olisit voineet valita "oikean kumppanin" veljelleni, silllain vanhanaikaisesti, sukujen kesken, kun pelkkä ajatus siitä, että millaisia olisivat mahd. olleet kyseisen likan tavat kasvattaa vaikka kenties joskus siunaantuvia lapsia karmaisi häntä. - Tai hän piti ajatusta mhdottomana jo siksi, että likan ilm.kotitaustasta saamat vaikutteet olivat ni-in turmiollisia, kun hänen vanhempansa sallivat ilmeisesti harjoittaa tupakointia ja alkoholin juomista alaikäisenä (17v )a ensimmäisen tatuointinsakin liikka oli ottanut...
Sama täällä. Kun tapasin heidät ensimmäistä kertaa yli kymmenen vuotta sitten, ajattelin miten nuorekkaita ja fiksuja ihmisiä ovat. Tässä vuosien varrella on kyllä mielipide muuttunut. En edes jaksa avautua tässä, mutta en ole yksin ajatusteni kanssa. Esimerkiksi toinen miniä kertoi vielä hullumpia juttuja mitä itse olen kokenut.
Pystyisin elämään asian kanssa, mutta nyt vanhemmiten mieheni on alkanut muistuttamaan vanhempiaan! Tuntuu kuin asuisi appivanhempien kanssa! Olen nykyään koko ajan pahalla tuulella, kun ärsyttää niin paljon.
Ymmärrän ap:ta todella hyvin. Ruotsalaiset sanoo että 'lika barn leka bäst' eli tavallaan samanlainen tausta helpottaa parisuhdetta. Mutta kun vähentää vierailut minimiin niin kyllä niistä appivanhemmista selviää. Huumoria peliin! Ikävä vaan jos on lapsia eikä heitä voi lähettää mummolaan.
Toki ymmärrän sen ettet ap arvosta appivanhempiesi elämäntapoja. Mutta sitä en ymmärrä, että jotenkin häpeät heitä. Eihän Se sinua tai miestäsi tee huonommiksi yhtään vaikka ovat kuinka toopeja.
Anna heidän olla mitä ovat, pysy poissa sieltä jos ärsyttää. Helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 15:01"]
Sama. Tosin mun puolison pihalla se siili varmaan ammuttaisiin tai ajettaisiin mönkijällä yli. Ihana kun kysytään että missä tällaista muka on. Mene sata kilometriä Helsingistä metsään niin kyllä alkaa olla melkein enemmistönä.
[/quote]
Pohjanmaallako? Siellä käydessä olen huomannut, että eläimillä ei ole mitään arvoa. Jopa sammakot laitetaan tikkatauluun kiinni ja sitten heitetään tikalla. Aivan sairasta sakkia ainakin etelä-pohjanmaalla :(
Apua, tuttu juttu. Nykyään jo ex-appivanhemmat, mutta aivan käsittämättömän huonotapaisia juntteja (anteeksi vain): toisella alkoholiongelma, joten kännissä kaiken aikaa, halveksuttiin yliopisto-opintojani tyyliin "menisit sinäkin vain oikeisiin töihin", uunissa poltettiin kaikki jätteet, naapureiden kanssa riideltiin... Huoh. On näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini on rattijuoppo ja alkoholisti. Kännissä soittelee ja haukkuu kaikki sukulaiset. Appiukkoni on pedofiili, rattijuoppo ja alkoholisti. Ollut vankilassa pedofiilihommistaan. Toinen vaimo heitti pihalle, nykyään vaan ryyppää. Molemmat jäänyt kiinni rattijuoppoudesta. Yritän tukea miestäni, kun se yritää sietää vanhempiaan. Ihan totta tämä on, ei pieni junttius mitään haittaa, kunhan ei ole rikollinen.
Hauskat kotivideot - ohjelma HUUTAA koko ajan täysillä telkkarissa. Silloin kun ovat oikein sivistyneellä päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minunkin appivanhempani ovat. Mutta koska minä en ole moukka, minä kykenen keskustelemaan heidän kanssaan ystävällisesti sellaisista asioista, jotka ovat heille läheisiä. En odota, että he keskustelisivat jostain erityisalasta, jota minä olen opiskellut, sen enempää kuin omat vanhempanikaan.
Jep, tiedän. Olen itse ns. kulttuurikodista ja ihan karmeaa, kun ex-miehen vanhemmilla ei ollut edes alkeellisia käytöstapoja. Juhliin ei osata pukeutua, ei keskustella mistään jne. Appiukko vastasi johonkin ihan tyhjänpäiväseen puheluun, kun lapsemme ristiäisissä on juuri h-hetki käsillä jne. Alkaa siinä kailottaa suureen ääneen, että "Juu, mitäs tässä. Ihan hyvää kuuluu. Tässä ollaan juuri pojanmukulaa kastamassa. Juu, niin juu..." Voi juma... Meinasin vajota lattian läpi myötähäpeästä
Itse tein sen ratkaisun, että en ollut heidän kanssa tekemisissä. No, mies on nyt sit ex ja kyllä siihen osasyynä oli tuo moukkamainen tausta, josta osa oli tietty tarttunut mieheenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hiukan liioittelua. Asun 150 km Helsingistä ja ihan normaalia meininkiä täällä on (joskus minäkin sitä kyllä epäilen). Mutta lohdutukseksi, hulluja mörköjä on myös Helsingissä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 01:41"]
Aivan varmasti näin on.
[/quote]
Tämä on totta. En kehtaa edes puhua asiasta kenellekään kaverilleni. Sukulaisilleni puhun siloiteltua totuutta ko. appivanhemmistani, sillä en kehtaa puhua totta - totuus olisi liian kiusallista ja noloa. Tekisi vain mieli pitää palopuhe heille ja antaa kotiläksyksi käytöksen kultaiset kirjat. :) Oikeasti harmittaa, kun jotkut ovat niin moukkamaisia käytökseltään ja sitten heidän kanssaan pitäisi yrittää jaksaa tulla toimeen ja niellä ketutuksensa.
Nuohan kuulostavat ihme mörökölleiltä :O Käyvätkö töissä, käykö siellä kotiapu, miten ovat poikansa pystyneet normaaliksi kasvattamaan?
Otan osaa! En tiedä mitä sanoa. Me asutaan maalla. Molempien vanhemmat asuu maalla eikä meillä ole tollasta käytöstä. Edes lapsilla. Luontoa ja eläimiä kunnioitetaan. Meillä käyvän siilin lemppari on piikkis. Ja kaikki osaa käytöstavat!
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 01:53"]
Nuohan kuulostavat ihme mörökölleiltä :O Käyvätkö töissä, käykö siellä kotiapu, miten ovat poikansa pystyneet normaaliksi kasvattamaan?
[/quote]
Miehenikin on melkoisen mörökölli, mutta kyllä hämmästyin, kun pääsin ekaa kertaa käymään sylttytehtaalla. :/ Tosiaan mieheni on selvästi fiksumpi ja tiukan paikan tullen osaa edes yrittää teeskennellä fiksumpaa. Appivanhempani ovat eläkeläisiä ja toki tulevat keskenään toimeen, mutta ulkopuolisen näkökulmasta on kyllä metsäläismeininkiä se.
Näin maalta pikkukylästä lähtöisin ymmärrän sen kulttuurishokin, mihin kaupunkilainen voi törmätä tullessaan visiteeraamaan mielitiettynsä kotiin.
Omatkin vanhempani olivat varmaan "juntteja"mieheni mielestä. Puheenaiheet eivät olleet kovin lennokkaita ja kultturelleja vaan mieheni sai oppia kuuntelemaan juttuja "kuka oli eniten päissään" jne, näistä meidän tuvassa puhuttiin naapurin äijien kanssa.
Eivät kyllä piereskelleet vieraiden seurassa, mutta ruokapöytätavat olivat mitä sattuu. En tiedä, miten itse olisin suhtautunut, jos olisi ollut päinvastoin, että mieheni vanhemmat olisivat olleet vanhempieni kaltaisia.
Mieheni ei koskaan sanonut vanhemmistani mitään pahaa, samanlaisia imaalaishmisiä on joka talossa.
Toisaalta itse ajattelen nyt opiskelleena ja "seurapiiritavat" oppineena, että on rikkauskin, että on nähnyt muutakin. Sehän on sitä elämän "rosoisuutta". Haemme romaaneista näitä hahmoja, entäs jos niitä tapaa ihan livenä?
Minäkin häpesin omia vanhempiani, mutta en enää. Tiedän, että vanhempani jännittivät alkuun oppinutta vävyään, mutta nykyään suhtautuvat häneen rennosti. Puheenaiheet ovat aina niitä kyläläisten kuulumisia, mutta sehän on sitä heidän elämäänsä.