Tutkimus: Kun isovanhemmat auttavat lastenhoidossa,

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:54"]

 Ja tuossahan todettiin, että isovanhempien osallistuminen edesauttaa lasten hyvinvointia. Minäkin ajattelisin, että ennemmin avun puute on syy olla hankkimatta lisää lapsia, kuin että lapsia hankittaisiin, koska apua on tarjolla.

[/quote]

Minä aloin tuon artikkelin luettuani miettimään kovastikin tätä nykyajan ihmiskäsitystä, jos tällaista päivänselvää asiaa pitää alkaa alleviivaamaan,  että hyvä ja huolehtiva perhe ja suku on tärkeä ihmisen hyvinvoinnille.  Joka ikisellä ihmisellä on tarve kuulua johonkin, saada huolenpitoa ja kasvaa turvallisissa olosuhteissa. Ja eniten tätä tukea kasvuun antavat ihmiset, jotka rakastavat lasta. Kuten isovanhemmat. Aivan kuin lähtökohta tässä olisi ollut se, että on ihan sama kenen kanssa lapsi aikaansa viettää, jos tämä ihminen on lapselle edes siedettävän ystävällinen ja ruokkii ja vaatettaa. Aivan kuin lapsella ei olisi psyykkisiä ja emotionaalisia tarpeita, jotka täyttyvät vain rakastavissa, pitkäaikaisissa ihmissuhteissa.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:45"]

perheet hankkivat herkemmin lisää lapsia:

http://www.hs.fi/kotimaa/a1412479097890?ref=tf_iHSvauvaboksi-aihe&utm_campaign=tf-hs&utm_source=vauva.fi&utm_medium=tf-desktop&jako=15df70d400d32aae1c6230b688258a36

[/quote]

Ehkä ennemin syy kuin seuraus. Aika todennäköistä että jos perheessä on useamman sukupolven ajan ollut myönteinen asenne lapsiin, niin niitä hankitaan enemmän.

Vaikka parempaa hoitoahan ne vanhemmat antaa:

"Väitöksen mukaan kolmivuotiaina ylipainoisia olivat todennäköisemmin ne lapset, joiden pääasiallinen hoitaja oli ollut isoäiti alle vuoden ikäisestä kolmivuotiaaksi."

Onhan tuo ihan päivänselvää. Me ollaan eletty elämää, jolloin meillä ei ollut mitään todellista lastenhoitoapua, ja nyt sitä on. Elämä on ihan erilaista, todella huoletonta. Sitä tietää että esimerkiksi sairaan lapsen hoito järjestyy aina helposti. Siitä lähtien, kun aloimme saada hoitoapua sukulaisilta (muutimme lähelle sukulaisia) tuntuu kuin olisin ollut suurinpiirtein jatkuvalla etelänlomalla. Ongelmatilanteessa aina joku auttaa.

Ehdittiin jo suunnitella lapsiluku sen mukaan, että jaksetaan aina vaikka elämässä tulisi vastoinkäymisiä kuten sairautta, ja että toinen jaksaa yksinkin jos toinen vaikka menehtyy. Kaksi on siksi meille ihan ehdoton maksimi. Jos meillä olisi alusta asti ollut näin paljon hoitoapua, minulla tuskin olisi edes käsitystä siitä kuinka rankkaa voi olla jos sitä apua ei ole. Todennäköisesti meillä olisi myös enemmän lapsia.

Tuli mieleen Karostardust :D

Ööö, meillä ei ole auttanut mutta silti näitä on viisi... :)

Meillä on apua tarjolla mutta ei juuri koskaan käytetä hyväksi. Ainakin kolmas vielä saisi tulla, enemmänkin jos talous sallisi :)

Isoäidin mielipide:  Minulle lastenlasten hoitaminen tarkoittaa mahdollisuutta solmia heihin lämpimät ja syvät suhteet. Toivoisin todellakin olevani sellainen ihminen, jonka luokse he tulevat vielä teineinäkin iloineen ja suruineen.

Ja tuntuu hyvältä voida olla heidän vanhemmilleen avuksi. Lisäksi, tutkimusten mukaan, nuorten seura pitää vanhatkin virkeinä:)

Eihän tuossa artikkelissa puhuttu ollenkaan siitä, kuinka paljon isovanhemmat lapsia hoitavat. Meillä esimerkiksi isovanhemmat haluavat välillä lapsen luokseen päiväksi sen sijaan, että menisi päiväkotiin sinä päivänä. Ja tuossahan todettiin, että isovanhempien osallistuminen edesauttaa lasten hyvinvointia. Minäkin ajattelisin, että ennemmin avun puute on syy olla hankkimatta lisää lapsia, kuin että lapsia hankittaisiin, koska apua on tarjolla.