Mikä teidän mielestänne olisi hyvä ikä aloittaa lapsenteko?

Esikoisen sain 26v, toisen 34v. Nyt olen 40-vuotias, lapset siis 14- ja 6v.

Hyvä ikä 25v. Oli 20,22 ja 24 kun sain lapseni, olen nyt 32v. Toisaalta ihanaa kun on jo isot lapset, mutta vauva kuume pukkaa.

30+

Ja olin 25,31,33 ja 41 kun sain lapset. t: 4

Se, kun on niin varma asiastaan, ettei siihen tarvita muiden hyväksyntää. Täytyy myös ymmärtää, että lapsi täytyy kasvattaa ja elättää edellyttämättä yhteiskunnalta ilmaista rahoitusta. Saahan sitä, jos pulaan joutuu, mutta lähtökohdan ei pidä olla "mulle kuuluu asumistuki, toimeentulotuki, ilmainen päivähoitopaikka ja IP-kerho".

Kasvatustyö ja huolehtiminen ei sitten lopu 6-vuotiaan reipastamiseen, alle 12-vuotiaan yksin jättämiseen kotiin eikä 18-vuotissynttäreihin. Vanhemmuus on ja pysyy kunnes itse kuolee pois.

20-vuotiaana esikoinen

25. Omat saanut 25v ja 29 v ja hyvin kerkeää tekemään vielä lisääkin, jos innostuu ;) nyt 30v.

Minulle se oli 23-vuotiaana. Olimme hyviä vanhempia sen ikäisenä ja sen jälkeen.

Itse odotan ensimmäistä ja ikää on 22. Mielestäni tämä riippuu niin paljon ihmisestä. Itse löysin nuorena hyvän miehen ja työpaikat löytyvät kummaltakin. Kihloissa olemme ja asumme omassa asunnossa. Parisuhde voi hyvin, joten kaikki on siis kunnosta lasta ajatellen ☺toiset ovat valmiita nuorempina kuin toiset.

Se oikea ikä on jokaisella eri.
Mä itse olin raskaana 21 vuotiaana. Koulutus hankittu ja töissäkin jo olin. Olen todella tyytyväinen, että tein lapset nuorena, meidän perheelle se sopi täydellisesti.

20+ ehdottomasti.

Ei sellaista olekaan.

Numerollisesti ajateltuna 24+ olisi hyvä.

Itse sain esikoisen 26vuotiaana.

Ei minustakaan ole mitään mitään absoluuttista ikää. Ihanteellista olisi jos koulut on käyty, talous ja parisuhde vakaalla pohjalla, mutta toisaalta elämä ei ole ihan niin mustavalkoista ja hyvä vanhempi voi olla vaikka asiat olisivat toisinkin. 

Riippuu ihmisestä ja elämäntilanteesta. Mulla se oikea hatki oli 37-vuotiaana, kun olin mennyt naimisiin. Lapsi tosin antoi odottaa itseään ja olen 40-vuotta täyttänyt, kun hän syntyy 4 kk päästä. Minä en elämäntilanteen osalta enkä henkisestikään olisi ollut aiemmin valmis vanhemmaksi. Nyt olen. Olen valmis omistamaan seuraavat 7-10 vuotta pääosin lapsenhoidolle ja perhe-elämälle, olen jo juossut omat menot ja harrastukset, ne ei enää ole ensi sijaisesti mielessä.

Jos olisin saanut lapsen parikymppisenä, niin olisin tuskitellut, kun nyt jää menemättä sinne ja näkemättä tämä. Ne on nähty jo, ei ne ole enää niin tärkeitä. Nyt olen esim. valmis matkustamaan lapsen kanssa, ei tarvitse olla kuin 28-v. ystäväni, joka saa nyt syksyllä toisen lapsen ja jo kaavailee, että voisiko vauvan puolivuotiaana jättää isoäidille, että pääsisi miehen kanssa matkoille vähän irrottelemaan. Osaan asennoitua siihen, että 7 vuotta esimerkiksi on oikeastaan aika lyhyt ja ainutlaatuinen aika lapsen elämässä, sitten hän pikkuhiljaa alkaa jo irrottautua minusta ja tulee omia menoja hänellekin.

Ikä ei kyllä vanhemmuudesta mitään! Tiedän sekä nuoria, että 30+ äitejä, jotka ovat täysin hukassa lastensa kanssa. En myöskään voi sanoa, että sittenkun on valmis lapseen. Koska milloinkaan ei voi sanoa olevansa valmis. Sitä kasvaa ja kehittyy äitinä kokoajan. Enkä myöskään kannata taloudellista puolta, koska talouskin voi yhtäkkiä kaatua ja parisuhde hajota jne. Mutta, jos joku lapsen teko hetki pitäisi määritellä niin sanon, että silloinkun on valmis luopumaan vaikka toisesta kädestään lapsen takia. Sillä vaikkei lapsen myötä tarvitsisi luopua mistään niin täytyy siihen silti varautua ja olla mahdollisesti valmis muuttamaan koko elämänsä lapsen edun mukaiseksi. Silloin, kun on valmis rakastamaan jotain muuta enemmän, kun itseään tai mitään muuta maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:46"]Ikä ei kyllä vanhemmuudesta mitään! Tiedän sekä nuoria, että 30+ äitejä, jotka ovat täysin hukassa lastensa kanssa. En myöskään voi sanoa, että sittenkun on valmis lapseen. Koska milloinkaan ei voi sanoa olevansa valmis. Sitä kasvaa ja kehittyy äitinä kokoajan. Enkä myöskään kannata taloudellista puolta, koska talouskin voi yhtäkkiä kaatua ja parisuhde hajota jne. Mutta, jos joku lapsen teko hetki pitäisi määritellä niin sanon, että silloinkun on valmis luopumaan vaikka toisesta kädestään lapsen takia. Sillä vaikkei lapsen myötä tarvitsisi luopua mistään niin täytyy siihen silti varautua ja olla mahdollisesti valmis muuttamaan koko elämänsä lapsen edun mukaiseksi. Silloin, kun on valmis rakastamaan jotain muuta enemmän, kun itseään tai mitään muuta maailmassa.
[/quote] ainiin. Minusta tuli äiti 16v

Aika paljon 25+ täällä :) se on hyvä ikä kyllä :) itse haluisin just ehkä 24 viimeistään ruveta yrittämään lasta mutta olisin valmis vaikka tällä sekunnillakin, mutta tärkeintä on ettei kiirehdi asian kanssa, sehän on elinikäinen päätös :) ja kauheasti täällä alapeukutellaan nuoria äitejä, esim 22v. Miksi ihmeessä näin ?

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:46"]

Ikä ei kyllä vanhemmuudesta mitään! Tiedän sekä nuoria, että 30+ äitejä, jotka ovat täysin hukassa lastensa kanssa. En myöskään voi sanoa, että sittenkun on valmis lapseen. Koska milloinkaan ei voi sanoa olevansa valmis. Sitä kasvaa ja kehittyy äitinä kokoajan. Enkä myöskään kannata taloudellista puolta, koska talouskin voi yhtäkkiä kaatua ja parisuhde hajota jne. Mutta, jos joku lapsen teko hetki pitäisi määritellä niin sanon, että silloinkun on valmis luopumaan vaikka toisesta kädestään lapsen takia. Sillä vaikkei lapsen myötä tarvitsisi luopua mistään niin täytyy siihen silti varautua ja olla mahdollisesti valmis muuttamaan koko elämänsä lapsen edun mukaiseksi. Silloin, kun on valmis rakastamaan jotain muuta enemmän, kun itseään tai mitään muuta maailmassa.

[/quote]

Täytyy myöntää, että oikeassa olet ;)  minkäikäinen olet nyt? t. Ap 

Jos haluaa yli.10 lasta niin 21v.

Sitten kun pystyy sen itse hoitamaan. Tarkoitan, että äiti tai anoppi avittavat vain hätätapauksissa, eikä lasta hillitä mummolaan oman biletyksen takia.