Lue keskustelun säännöt.
Mikä teidän mielestänne olisi hyvä ikä aloittaa lapsenteko?
Vierailija
06.10.2014 |
Otsikossa kysymys. Milloin te mahdollisesti teitte ensimmäisen, jos teitte? Laittakaa myös ikänne vastauksen perään.
No oma mielipiteeni on että se on yksilöllistä. Oma periaatteeni on se että koulut ovat käyty. Ikä ei ole se mikä tekee hyvän vanhemman. Kaikki aikuistuu yksilöllisesti. Mitään oikeaa ikää tähän osaa sanoa, mutta eiköhän se et milloin itse tuntee olevansa valmis ja kyllä sitä väkisinkin aikuistuu jos se lapsi tuleekin ns. "Vahingossa". Ikä 22
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:59"]Hyvä ikä kun talous kunnossa ja parisuhdetta takana muutama vuosi eikä puolisossa ole sellaisia piirteitä jotka aiheuttavat epäilyksen ettei ole kypsä vanhemmaksi. Joku suunta elämässä mitä tehdä, eli opiskelu- tai työpaikka. Itse sain esikoisen alta 21v. Mies oli 27v. Nyt olemme pian 25v ja 31v, lapsi siis neljä. Pohdimme haluammeko lisää vai emme.
[/quote]
Laitetaan nyt vielä se että opiskelin amk:ssa ja nyt työskentelen lasten sairaanhoitajana sekä suoritan viimeisiä opintoja terveydenhoitajan tutkintoon. Ihan kunniallinen nuori äiti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:46"]
Riippuu ihmisestä ja elämäntilanteesta. Mulla se oikea hatki oli 37-vuotiaana, kun olin mennyt naimisiin. Lapsi tosin antoi odottaa itseään ja olen 40-vuotta täyttänyt, kun hän syntyy 4 kk päästä. Minä en elämäntilanteen osalta enkä henkisestikään olisi ollut aiemmin valmis vanhemmaksi. Nyt olen. Olen valmis omistamaan seuraavat 7-10 vuotta pääosin lapsenhoidolle ja perhe-elämälle, olen jo juossut omat menot ja harrastukset, ne ei enää ole ensi sijaisesti mielessä.
Jos olisin saanut lapsen parikymppisenä, niin olisin tuskitellut, kun nyt jää menemättä sinne ja näkemättä tämä. Ne on nähty jo, ei ne ole enää niin tärkeitä. Nyt olen esim. valmis matkustamaan lapsen kanssa, ei tarvitse olla kuin 28-v. ystäväni, joka saa nyt syksyllä toisen lapsen ja jo kaavailee, että voisiko vauvan puolivuotiaana jättää isoäidille, että pääsisi miehen kanssa matkoille vähän irrottelemaan. Osaan asennoitua siihen, että 7 vuotta esimerkiksi on oikeastaan aika lyhyt ja ainutlaatuinen aika lapsen elämässä, sitten hän pikkuhiljaa alkaa jo irrottautua minusta ja tulee omia menoja hänellekin.
[/quote]
Minusta tämä on tärkeä huomio. Lapselle on valmis sitten, kun on valmis tinkimään omasta mukavuudestaan, omista menoistaan, jne. En sano, etteikö vanhemmillakin saa ja pidä olla omia harrastuksia. Mutta kyllä minäkin tiedän ihmisiä, jotka hankkineet lapset alle 30-vuotiaina ja sitten 30+-vuotiaina on tullut kamala hinku mennä sinne ja juosta tänne ja ne omat harrastukset ja matkat vielä lapsettomien ystävien kanssa on niin tärkeitä. Yhdelläkin tuttavalla on itsellä harrastuksia 3-4 iltana viikossa + viikonloput, kun keksi vasta kolmekymppisenä, että hänellä on jäänyt omat harrastukset ihan täysin kokematta. Kotona odottaa kolme alle 9-vuotiasta lasta ja äiti vaan harrastaa - lapset jopa minun kuulteni marisseet, että äiti, TAASKO sä olet viikonlopun pois.
En snao, etteikö parikymppinenkin voisi olla kypsä ja kokenut, että omat menot on juostu. Tuttavapiirissäni näitä on vaan ollut aika vähän.
25 vuotta oli minulle hyvä ikä saada esikoinen. Toista yritetään, toivottavasti voin 27-vuotiaana sanoa olevani kahden äiti. Nyt ikää 26v.
Riippuu kyllä niin ihmisestä, että mitään ikää on turha lähteä pohtimaan. Yksi on 16-vuotiaana vastuullinen ja ymmärtää, että lapsi tulee aina ensin, ja toinen on 30-vuotiaana kuin mikäkin huithapeli.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:46"]
Riippuu ihmisestä ja elämäntilanteesta. Mulla se oikea hatki oli 37-vuotiaana, kun olin mennyt naimisiin. Lapsi tosin antoi odottaa itseään ja olen 40-vuotta täyttänyt, kun hän syntyy 4 kk päästä. Minä en elämäntilanteen osalta enkä henkisestikään olisi ollut aiemmin valmis vanhemmaksi. Nyt olen. Olen valmis omistamaan seuraavat 7-10 vuotta pääosin lapsenhoidolle ja perhe-elämälle, olen jo juossut omat menot ja harrastukset, ne ei enää ole ensi sijaisesti mielessä.
Jos olisin saanut lapsen parikymppisenä, niin olisin tuskitellut, kun nyt jää menemättä sinne ja näkemättä tämä. Ne on nähty jo, ei ne ole enää niin tärkeitä. Nyt olen esim. valmis matkustamaan lapsen kanssa, ei tarvitse olla kuin 28-v. ystäväni, joka saa nyt syksyllä toisen lapsen ja jo kaavailee, että voisiko vauvan puolivuotiaana jättää isoäidille, että pääsisi miehen kanssa matkoille vähän irrottelemaan. Osaan asennoitua siihen, että 7 vuotta esimerkiksi on oikeastaan aika lyhyt ja ainutlaatuinen aika lapsen elämässä, sitten hän pikkuhiljaa alkaa jo irrottautua minusta ja tulee omia menoja hänellekin.
[/quote]
Minusta tämä on tärkeä huomio. Lapselle on valmis sitten, kun on valmis tinkimään omasta mukavuudestaan, omista menoistaan, jne. En sano, etteikö vanhemmillakin saa ja pidä olla omia harrastuksia. Mutta kyllä minäkin tiedän ihmisiä, jotka hankkineet lapset alle 30-vuotiaina ja sitten 30+-vuotiaina on tullut kamala hinku mennä sinne ja juosta tänne ja ne omat harrastukset ja matkat vielä lapsettomien ystävien kanssa on niin tärkeitä. Yhdelläkin tuttavalla on itsellä harrastuksia 3-4 iltana viikossa + viikonloput, kun keksi vasta kolmekymppisenä, että hänellä on jäänyt omat harrastukset ihan täysin kokematta. Kotona odottaa kolme alle 9-vuotiasta lasta ja äiti vaan harrastaa - lapset jopa minun kuulteni marisseet, että äiti, TAASKO sä olet viikonlopun pois.
En snao, etteikö parikymppinenkin voisi olla kypsä ja kokenut, että omat menot on juostu. Tuttavapiirissäni näitä on vaan ollut aika vähän.
[/quote]
Niin ihmiskohtaista :) itselleni lapsi on prioriteetti 1 vaikka olen hänet 20vnä saanut. Todellakaan en hoitoon raaski pahemmin jättää (on 4v) ja otan vielä vähän sapattivapaata amkopinnoista että saan viettää hänrn kanssaan vielä muutaman kkn kotona, koska kyllä tämä vaan on niin ainutlaatuista :) ollaan matkustettu perheenä ja sitten olen matkustanut kaksin lapsen kanssa mikä on ollut aivan huippua!
Hyvä ikä kun talous kunnossa ja parisuhdetta takana muutama vuosi eikä puolisossa ole sellaisia piirteitä jotka aiheuttavat epäilyksen ettei ole kypsä vanhemmaksi. Joku suunta elämässä mitä tehdä, eli opiskelu- tai työpaikka. Itse sain esikoisen alta 21v. Mies oli 27v. Nyt olemme pian 25v ja 31v, lapsi siis neljä. Pohdimme haluammeko lisää vai emme.