Ihan liian kiltti ja kärsin siitä...

2

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 13:16"]

 Älä selittele, älä syyllisty, älä pelkää, älä hae hyväksyntää, älä ole itsestäänselvyys ja KASVA AIKUISEKSI joka elää omaa elämäänsä niinkuin itse haluaa. Woimia muutokseen!

[/quote]

Kommentoin tätä sen verran, että monesti näyttää olevan on niin, että liian kiltit ovat joutuneet olemaan jo lapsena kuin pieniä aikuisia ja merkittävä osa lapsuutta on ikäänkuin pakotettu hyppäämään yli. Myös omalla kohdallani kysymys oli paremminkin KASVAMISESTA LAPSEKSI ja sitä myötä omien rajojen löytymisestä ja oikeudesta omien tunteiden olemassaoloon. Paranemisprosessin aikana oli samanaikaisesti äiti itselleen ja se lapsi- jolla ei ollut saanut olla omaa tahtoa-  jota hoivasi.

Ups

Älä ainakaan sukulaisille sano ei. Itse sanoin, siihen jäi yhteydenpito. Mies ymmärtää ja jaksaa myös kieltäytymisen. Kiltin tytön sukulaiset eivät koskaan anna anteeksi ja puhuvat paskaa myös kaikille tutuillesi. Jaksa, jaksa ja jaksa! 

Sitä minä juuri pelkäänkin. Kukaan ei oikein tunnu ymmärtävän kieltäytymistäni, ei edes mieheni. Ei minulla ole varaa laittaa koko tuttavapiiriäni uusiksi, eikä minun oikeastaan pidäkään. Minun pitäisi itse osata muuttua, mutta kun se on niin helkkarin hankalaa. ):

Asiat, joista joku toinen voi kieltäytyä ihan normaalisti ilman mitään sen kummempaa, ei enää minun kohdalla ole ok. Siitä nousee hirveä haloo ja inttäminen, miten voin olla niin kylmä ja ilkeä, miten minä olen muuttunut huonompaan suuntaan...

Olen täysin luovuttanut sen suhteen, etten jaksa kertoa omista asioistani toisille. Mutta en enää jaksa sitä, että minun täytyisi aina jaksaa auttaa toisia ja tehdä toisten puolesta. Tuntuu etten saan hetkenkään rauhaa. -ap

up

Eihän ihmiset helpolla luovuta, pidät vaan pintasi, muuten sama meno jatkuu. Jos suuttuvat siitä vaan, oma elämä helpottuu. En ymmärrä kuka viitsi olla ilmainen piika. Jotain ryhtiä ap.

Tässäpä sinulle kohtalotoveri joskin työelämän kautta koukannut; olin sellainen joo joo -ihminen vielä työelämässä ollessani. Tein kaiken, mitä minulta pyydettiin, huolehdin ehkä liikaakin työyhteisöni menestymisestä jne. Kotona yritin sitten miellyttää puolisoa ja lapsia sekä siinä sivussa todella vaativaa anoppia. Tätä kesti lähes vuosikymmen kunnes paloin loppuun ja masennuin totaalisesti. Siihenpä loppui minun hyväksikäyttöni mutta stressinsietokykykin meni samalla. Toipuminen on kestänyt kohta vuosikymmenen enkä vieläkään jaksa kuin pakollisen. Jos tulossa on jotain stressaavaa niin menen ihan sekaisin ja yöunille saa sanoa hyvästit joksikin aikaa. Kiltti voi toki olla, mutta rajansa kaikella. Tavoite; löytää kadotettu minuuteni tuolta jostain.

Sinun on vain oltava jämäkkä ja pidettävä pintasi. Ihmiset vastustavat luonnostaan muutosta, etenkin jos se tietää lisähommia heille itselleen kun ovat tottuneet pääsemään vähemmällä. Se menee kyllä ohi ja tilanne normalisoituu, jos jaksat hetken olla lempeä mutta jämäkkä. Ei tarvitse selitellä mitään jos ei jaksa aina olla toisten palvelusväkeä, mutta ei tarvitse toki olla tarpeettoman tylykään. Tuosta ovimaton roolista on aluksi vaikea päästä eroon, mutta kyllä se hetken mutristelu kannattaa kestää. Uskovat hetken päästä. Sinulle jää paljon enemmän resursseja itseesi, ja hyvinvoivana olet kiinnostavampi myös muille. Ehdit kehittää itseäsi, lukea ja liikkua ja syödä hyvin, ja äkkiä huomaat että ihmiset kiinnostuvat sinusta muistakin syistä kuin hyödykkeenä. T: Entinen ovimatto

Jos sinun sukusi on vähänkään samanlainen kuin omani, niin joko teet heidän mielensä mukaan tai olet ensmmäisestä virheestä ulkona. 

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 13:55"]

Sitä minä juuri pelkäänkin. Kukaan ei oikein tunnu ymmärtävän kieltäytymistäni, ei edes mieheni. Ei minulla ole varaa laittaa koko tuttavapiiriäni uusiksi, eikä minun oikeastaan pidäkään. Minun pitäisi itse osata muuttua, mutta kun se on niin helkkarin hankalaa. ):

Asiat, joista joku toinen voi kieltäytyä ihan normaalisti ilman mitään sen kummempaa, ei enää minun kohdalla ole ok. Siitä nousee hirveä haloo ja inttäminen, miten voin olla niin kylmä ja ilkeä, miten minä olen muuttunut huonompaan suuntaan...

Olen täysin luovuttanut sen suhteen, etten jaksa kertoa omista asioistani toisille. Mutta en enää jaksa sitä, että minun täytyisi aina jaksaa auttaa toisia ja tehdä toisten puolesta. Tuntuu etten saan hetkenkään rauhaa. -ap

[/quote]

Sanot tuossa, että sinulla ole varaa laittaa koko tuttavapiiriäsi uusiksi. Teoriassa kysyn, miksi ei? Jos haluat muutosta, sinun on tehtävä jotain sellaista mitä et ole koskaan ennen tehnyt. Kestävätkö läheisesti muutoksesi? Ja mitä sitten, jos eivät kestä?

Tuollaisesta suvusta kannattaa olla ulkona. AP, jos alkaa kynnysmatoksi, pitää varautua, että muut pyyhkivät jalkansa. Älä anna käyttää itseäsi hyväksi.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 14:50"]

Sanot tuossa, että sinulla ole varaa laittaa koko tuttavapiiriäsi uusiksi. Teoriassa kysyn, miksi ei? Jos haluat muutosta, sinun on tehtävä jotain sellaista mitä et ole koskaan ennen tehnyt. Kestävätkö läheisesti muutoksesi? Ja mitä sitten, jos eivät kestä?

[/quote]

Oikeastaan minulla ei ole muuta syytä kuin pelko. Pelkään yksin jäämistä ja muutosta. Mutta tekstistäsi kyllä kumpuaa, että jos läheiseni eivät hyväksy muutostani, niin entä sitten. Minun pitäisi välillä ajatella omaakin hyvinvointia, eikä aina muiden haluja. Tuntuu vaan koko ajan niinkuin tekisin jotain väärää ja kiellettyä, ihan naurettavaa. ): -ap

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 14:43"]

Tässäpä sinulle kohtalotoveri joskin työelämän kautta koukannut; olin sellainen joo joo -ihminen vielä työelämässä ollessani. Tein kaiken, mitä minulta pyydettiin, huolehdin ehkä liikaakin työyhteisöni menestymisestä jne. Kotona yritin sitten miellyttää puolisoa ja lapsia sekä siinä sivussa todella vaativaa anoppia. Tätä kesti lähes vuosikymmen kunnes paloin loppuun ja masennuin totaalisesti. Siihenpä loppui minun hyväksikäyttöni mutta stressinsietokykykin meni samalla. Toipuminen on kestänyt kohta vuosikymmenen enkä vieläkään jaksa kuin pakollisen. Jos tulossa on jotain stressaavaa niin menen ihan sekaisin ja yöunille saa sanoa hyvästit joksikin aikaa. Kiltti voi toki olla, mutta rajansa kaikella. Tavoite; löytää kadotettu minuuteni tuolta jostain.

[/quote]

Voi hitto, kuulostaa tutulta. ): Stressinsietokyky on minulla ihan minimissä, kun stressaan omia ja muiden asioita. Nyt kun olen yrittänyt sanoa ihmisille vastaan, niin tuntuu kahta kauheammin kuin palaisin loppuun.

Voimia sinulle!

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 14:45"]

Sinun on vain oltava jämäkkä ja pidettävä pintasi. Ihmiset vastustavat luonnostaan muutosta, etenkin jos se tietää lisähommia heille itselleen kun ovat tottuneet pääsemään vähemmällä. Se menee kyllä ohi ja tilanne normalisoituu, jos jaksat hetken olla lempeä mutta jämäkkä. Ei tarvitse selitellä mitään jos ei jaksa aina olla toisten palvelusväkeä, mutta ei tarvitse toki olla tarpeettoman tylykään. Tuosta ovimaton roolista on aluksi vaikea päästä eroon, mutta kyllä se hetken mutristelu kannattaa kestää. Uskovat hetken päästä. Sinulle jää paljon enemmän resursseja itseesi, ja hyvinvoivana olet kiinnostavampi myös muille. Ehdit kehittää itseäsi, lukea ja liikkua ja syödä hyvin, ja äkkiä huomaat että ihmiset kiinnostuvat sinusta muistakin syistä kuin hyödykkeenä. T: Entinen ovimatto

[/quote]

Lohdullista huomata että ovimattoudesta voi parantua. :)

Tämä alku on nimenomaan hankalaa. Varsinkin kun läheiset tuntuvat vaativan selityksiä miksi en voi tehdä sitä ja tätä, enkä ole koskaan ollut hyvä ilmaisemaan itseäni. Kyrpii niin sunnattomasti kun olen jättänyt harrastuksiani pois sen takia että muut tarvitsevat minua milloin mitäkin tekemään. -ap

Suosittelen kirjaa Kiltteydestä kipeät.

Itseltäni meni välit siskoon ja yhteen ystävään kun pidin puoliani. Kannattaa olla maltillinen sanomisissaan.

Sinulla on oikeus sanoa "En halua." tai "En voi." ilman enempiä selityksiä. Itse olen huomannut selittelemisen lopettamisen saavan paljon hyvää aikaan.

Mulla kokemusta niin päin, että mies oli liian kiltti kaikille sukulaisilleen. ( ja niitä paljon ). Oli aina auttamassa ja läsnä, mutta ikinä ei vastapalveluksia saanut eikä juuri kiitostakaan. Monen vuoden jälkeen sai silmänsä auki ( minun pienellä avustuksella ) ja alkoi pitämään huolta enemmän omista asioista. Sukulaisiin jonkun vuoden vähän kylmemmät välit, mutta nyt normalisoituneet. Eikä mieheni ole enää se JOOJOO mies, joka tekee muitten hommat ja jopa makselee muiden menoja! Mutta kyllä se aluksi on vaikeaa ja mitä sitten jos muutama ihmissuhde katkeaa? Onko ne sen arvoisia oikeasti? Eikö tärkeintä ole voida itse hyvin ja sitten vasta muut ihmiset?

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:01"]

Mulla kokemusta niin päin, että mies oli liian kiltti kaikille sukulaisilleen. ( ja niitä paljon ). Oli aina auttamassa ja läsnä, mutta ikinä ei vastapalveluksia saanut eikä juuri kiitostakaan. Monen vuoden jälkeen sai silmänsä auki ( minun pienellä avustuksella ) ja alkoi pitämään huolta enemmän omista asioista. Sukulaisiin jonkun vuoden vähän kylmemmät välit, mutta nyt normalisoituneet. Eikä mieheni ole enää se JOOJOO mies, joka tekee muitten hommat ja jopa makselee muiden menoja! Mutta kyllä se aluksi on vaikeaa ja mitä sitten jos muutama ihmissuhde katkeaa? Onko ne sen arvoisia oikeasti? Eikö tärkeintä ole voida itse hyvin ja sitten vasta muut ihmiset?

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta että kertoiko hän minkälaisia ajatuksia tämän urakan alkuaikoina oli, ja kuinka hän pääsi niistä eroon? Tai no, en nyt jotenkin osaa kasata ajatuksiani tähän, mutta olisi kiva tietää mitä on mahdollisesti odotettavissa nuiden välien kylmenemisen lisäksi. Itsellä on aina niin helkkarin syyllinen olo kun kieltäydyn, vaikka tiedän että minulla on ihan oikeus sanoa ei. -ap

Jos päätät kasvaa pois ovimattoudesta, niin varo, ettei käy niin kuin ystävälleni. Veti uuden minänsä sinne toiseen äärilaitaan ja alkoi kohdella muita huonosti. Esimerkiksi ei tullut yhteistuumin sovittuun tapaamiseen ja ilkkui päälle, kun minä odottelin. Minä en koskaan ollut kävellyt hänen ylitsensä tai käyttänyt hyväksi.

Tuo on vaikea tilanne, että olet kiltteyden takia saanut ympärille sellaisia ihmisiä, jotka odottavat sinulta tottelemista. Mutta ei sellainen ole terve ihmissuhde, jossa sinulla ei saa olla vapaata tahtoa ja kiristetään olemaan kynnysmattona.