Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ihan liian kiltti ja kärsin siitä...
27.10.2014 |
Tuntuu että läheiseni eivät yhtään arvosta minua ihmisenä. Miehelleni olen kodinhoitaja, veljelleni lapsenvahti, ystävilleni terapeutti, vanhemmilleni kotiapulainen, jne. Enkä mitään muuta.
Kun yritän sanoa vastaan, "tänään en kyllä pysty hoitamaan lapsia" "voisitko siivota omat roskasi", minut mitätöidään ja ylipuhutaan hoitamaan homma. Minulla ei ole oikeutta kieltäytyä.
Tuntuu että ketään ei kiinnosta mitä minulle kuuluu tai miltä minusta tuntuu. Jos yritän uskaltaa puhua jostain minulle tärkeästä tai ihan vaan arkipäivän tapahtumista, aihetta vaihdetaan, puhutaan päälle tai minut täysin ohitetaan.
Vanhemmatkin aina korostavat miten minä olen niin kiltti. Mikään muu ei ole tärkeää kunhan olen kiltti. Joo mutta en aina jaksa olla tällainen ovimatto. ):
Oma elämäni ei edisty minnekään kun käytän energiani muihin.
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 09:44"]
Jopa niin voi tehdä, että jättää ne tiskit vuoronperään molempien huoleksi, silloin ei tule kellekkæän sitä tunnetta että tässä nyt samalla vaivalla olis (sinä olisit) voinut ihan kaikkikin tiskit. askel siihen että oikeasti saat itsellesi sitä omaa aikaa ja huomioimista. :) Ja samaa kaavaa muissakin jutuissa, silloin molemmat tekee myös palveluksia toiselle, mutta puntit on tasan.
[/quote]
Kaunis ajatus, mutta tätä on kokeiltu kaikkien kotitöiden kohdalla. Johti siihen että minä olen nyt useamman vuoden hoitanut lähes kaiken. Siksi kamelin selkä varmaan katkesi, kun ei oma mieskään arvosta, niin jotain on pahasti pielessä.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 09:46"]
Muut ihmiset kohtelevat sinua samalla tavalla kuin sinä itse kohtelet itseäsi.
Arvostatko sinä itse itseäsi?
[/quote]
Siinä se ongelman ydin varmaan onkin. Tuolla aikaisemmin sanoin että minun pitäisi itse muuttua. Eli minun pitäisi alkaa arvostamaan itseäni sen verran, että pidän omat rajani. Se on kyllä yksi noidankehä, kun huomaa että muut ei arvosta, arvostaa itseään vähemmän jne. ): -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös olin ennen liian kiltti. Vaan empä ole enää. Monesti on käynyt mielessä, ettei olisi ensinkään liioiteltua pitää aiheen tiimoilta ITSEPUOLUSTUSKURSSEJA. Niin elämänvoimaa ja mielekkyyttä syövä ja jopa invalidisoiva ongelma on kyseessä.
Hyvä, ap, että kirjoitit tänne. Tästä se alkaa!
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 09:49"]
Juuri tässä on liiallisen kiltteyden mekaniikka: epäterve syyllisyys ylläpitää kilteyttä. ihminen tuntee syyllisyyttä siitä, että pitää puoliaan ja puolustaa rajojaan. Ja kun syyllisyyden tunne on liian voimakas, niin sitä taipuu jälleen.
Ihmisten, joilla ei ole tätä syyllisyystaipumusta, eivät ymmärrä, miksi kiltti ei voi vain sanoa ei...
Huoh...been there done that...
[/quote]
Voi ei. ): Nyt kun mietin, niin tämä pätee ihan liian moneen kohtaan elämässäni, niinkuin nytkin. Periaatteessa tiedän että tein oikein, mutta silti on ihan mielettömän syyllinen olo. Pelkään että lipsahdan siihen että olen liian tyly ja teen toista kohtaa väärin.
Entä sinä, koetko että olet jo "parantunut"? Vieläkö näitä samoja syylisyyden ajatuksia putkahtaa ja miten hiljennät ne? Muutkin saavat vastata, haluan oppia! -ap
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 09:59"]
Minä myös olin ennen liian kiltti. Vaan empä ole enää. Monesti on käynyt mielessä, ettei olisi ensinkään liioiteltua pitää aiheen tiimoilta ITSEPUOLUSTUSKURSSEJA. Niin elämänvoimaa ja mielekkyyttä syövä ja jopa invalidisoiva ongelma on kyseessä.
Hyvä, ap, että kirjoitit tänne. Tästä se alkaa!
[/quote]
Kyllä! Esimerkiksi koulujen opetussuunnitelmaan voisi ottaa tällaisen, ei olisi yhtään pahitteeksi! Helpottaisi jo se, että tunnistaa ongelman. Minä tajusin omani vasta aikuisiällä, ja tämä on ehtinyt vaikuttaa kuitenkin lapsuudestani asti.
Kiltteydestä kipeät -kirjaa oli suositeltu, ja toivon löytäväni sen kirjastosta. Jos se ajaisi hieman itsepuolustuskurssin ideaa. -ap
Olin samanlainen kunnes sain lapsen...
Nyt "nalkutan" miehelle, enkä vain tee kaikkea itse, en ole aina se joka koittaa sovitella riitaa, en anna periksi jos toinen heittäytyy marttyyriksi, tai ala itkeä vaan osaan pitää puoleni, osaan suuttua itsekkin jos minua loukataan. Välillä haluaisin olla yhtä kiltti kuin aikoinaan, mutta sitten muistan kuinka usein itselläni oli todella paha mieli.
Terve itsekkyys, ja välillä jopa jyrkästi/kovaa puhuminen on tarpeen. Kaikki ei vain ota kuuleviin korviin, en minä nyt jaksaisi, kun on itselläkin muuta hommaa/kiirettä/väsynyt/tai ei vain kiinnosta! Vaan pitää sanoa, en tee nyt (ilman selityksiä), ja jos jankkaa voi olla kuulematta, jatkaa jostain muusta asiasta, jos toinen ei luovuta, eikä halua sanoa "pahasti", voi lähteä tilanteesta, jos oma mies kyseessä pitää pystyä sanomaan vastaan, muuten suhteenne on epäreilua ja luultavasti räikeämmäksi vain menee.
Ja itsellä usein käy niin että anoppi olettaa minun tekevän jotain vaikka en ole luvannut, ja olen jo sanonut että en jaksa/halua. Sitten kun olemme kylässä, hän "tyrkyttää" hommia, tässä olisi nää verhot, ne vois vaihtaa ja tuolla klipsuja... Ruoka jostain syystä sysätään aina minulle, tuossa on jauhelihaa, ajattelin että voisit tehdä makaronilaatikkoa. Se on jotain niin älytöntä, joten olen oikeudekseni katsonut olla tekemättä niitä. Minä kyllä, heidän kyläillessä meillä teen ruuan, enkä odota mitään palveluksia, joten en ala sitä tekemään heilläkään, kuin silloin kun se itseä huvittaa. Anoppi vain ei minulle ilmaise loukkaantuvansa , siitä että jätän tekemättä hänen töitään, mutta muille kyllä puhuu kuinka töykeä minä olen. Ennen se olisi saanut minut hajalle, mutta lapsi on kovettanut, tai laittanut asiat tärkeys järjestykseen ja viis veisaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja vielä anopin kanssa auttaa jos ei halua sanoa suoraan että en tee, tee itse. Niin sanon miehen kuullen, että "Pekka"(mies) voi tehdä kun minä tein eilen kotona ruuan on hänen vuoro. Mies kyllä on kotoaan oppinut toisille töiden siirron, ja sanoo äidilleen, Että ei varmaan tee, tee itse omassa kodissa... Ei tarvi itse sanoa, ja anoppi ei omalle pojalleen loukkaannu, eikä väitä vastaan, vaan tekee itse kiltisti tai siirtää omalle miehelleen ruuanlaiton.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 10:08"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 09:49"]
Juuri tässä on liiallisen kiltteyden mekaniikka: epäterve syyllisyys ylläpitää kilteyttä. ihminen tuntee syyllisyyttä siitä, että pitää puoliaan ja puolustaa rajojaan. Ja kun syyllisyyden tunne on liian voimakas, niin sitä taipuu jälleen.
Ihmisten, joilla ei ole tätä syyllisyystaipumusta, eivät ymmärrä, miksi kiltti ei voi vain sanoa ei...
Huoh...been there done that...
[/quote]
Voi ei. ): Nyt kun mietin, niin tämä pätee ihan liian moneen kohtaan elämässäni, niinkuin nytkin. Periaatteessa tiedän että tein oikein, mutta silti on ihan mielettömän syyllinen olo. Pelkään että lipsahdan siihen että olen liian tyly ja teen toista kohtaa väärin.
Entä sinä, koetko että olet jo "parantunut"? Vieläkö näitä samoja syylisyyden ajatuksia putkahtaa ja miten hiljennät ne? Muutkin saavat vastata, haluan oppia! -ap
[/quote]
Minä olen siis sama ihminen, joka kysyi, arvostatko itse itseäsi.
Olen ollut pitkällä tiellä, ja sillä tiellä olen edelleen. Tärkeintä on oppia tiedostamaan ja tunnistamaan tämä syyllisyys, ettei se alitajuisesti ohjaa elämää. Siitä lähtee pitkä ja hidas ylämäki. Syyllisyyttä ei tarvitse hiljentää. Riittää, että sen tunnistaa.
Tiedostin, että minuun saa vallan herättämällä minussa syyllisyyden. Tämä oli minun oivallukseni kulmakivi. Minä en tee, mitä muut haluavat, jos he käskyttävät minua. En kuuntele määräyksiä. Olen itsenäinen ihminen. Mutta auta armias, kun toinen saa manipuloitua minuun syyllisyyden....
En syytä muita. Muut tekevät mitä tekevät. Itsepä minä syyllistyn...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31, ihan uskomatonta käytöstä anopilta! Voisin kuvitella että moni kiltti taipuisi tuollaisessa röyhkeässä tilanteessa ja latistuisi pahoista sanoista. Ihan oikein että pidät puoliasi!
Olen pelännyt, että jos/kun saan lapsen, tulisin nössömmäksi. Mutta tuo kyllä antaa toivoa, jos on mahdollista tulla vahvemmaksi. Olen lukenut täältä niin usein, kuinka äitien hommaksi jää kaikki kotityöt, jopa silloin kun palaa takaisin työelämään. -ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 09:14"]
Aamulla mies oli lähtenyt sanaakaan sanomatta töihin, mutta huomasin, että hän oli siivonnut tiskinsä koneeseen. Nyt on hieman ristiriitaiset tunnelmat. En oikein tiedä miten tästä edetä. Tuntuu yhä niinkuin olisin tehnyt jotain väärää. -ap
[/quote]
Juuri tässä on liiallisen kiltteyden mekaniikka: epäterve syyllisyys ylläpitää kilteyttä. ihminen tuntee syyllisyyttä siitä, että pitää puoliaan ja puolustaa rajojaan. Ja kun syyllisyyden tunne on liian voimakas, niin sitä taipuu jälleen.
Ihmisten, joilla ei ole tätä syyllisyystaipumusta, eivät ymmärrä, miksi kiltti ei voi vain sanoa ei...
Huoh...been there done that...