Ihan liian kiltti ja kärsin siitä...

Minusta ei ole mikään ihme, suomalaisten kasvatustyylihän on ainakin ennen vaatinut tytöiltä kiltteyttä ja kuuliaisuutta eikä tunteitaan saa ilmaista. Minullakin on kiltin tytön syndrooma joka suorastaan kulkee suvussa. Ongelmani ei ole ihan noin pahasti kaikkeen suostuminen eikä minua käytetä hyväksi, mutta välillä on vaikeaa kieltäytyä kun mies yrittää passuuttaa. Minun ongelmani on ollut asioiden sanominen ääneen. Minua suututtaa, en pidä tuosta mitä teet, minulla on paha olla jne jne. Pois oppiminen oli vaikeinta aluksi kun joka kerta piti ponnistella, oli pakko uskaltaa sanoa, ei saanut olla hiljaa (mies ei luovuttanut ennen kuin kerroin mikä painaa). Se oli ihan fyysinen tunne, että piti työntää itsensä jonkin rajan yli. Tarpeeksi monta kertaa kun sen teki, alkoi luottamus löytyä ja puhuminen ei ole enää ongelma.

Jos sinulla ei ole lapsia, SINÄ olet oman elämäsi tärkein henkilö.

Meitä kilttejä tyttöjä kyllä riittää! Itsekin olen ollut sellianen, kasvatettu kiltteyteen ja kuuliaisuuteen, minua ei ole lapsuuteni aikana juurikaan kuunneltu eikä mielipiteitäni kysytty, olen kasvatettu tottelemaan ja nöyrtymään. 

Olen kulkenut pitkän tien ylikiltteydestä, mutta edelleen teen hyvin pyyteettömästi lisätyötä ja haen hyväksyntää miellyttämällä. 

Pitkien opintojeni jälkeen astuin työelämään reilu vuosi sitten ja ensimmäinen työvuoteni opetti, ettei työelämässä tunneta armoa kiltteyttä kohtaan, vaan meitä hyväksikäytetään julmasti jos näytämme kuinka munattomia olemme. Hymistelin pitkään ja nielin paljon, mutta vuosi oli todella, todella raskas. Kävin läpi useita kuukausia kestävän kriisin, jonka aikana ymmärsin, että kukaan ei pidä puoliani ellen itse pidä ja toisekseen, työelämässä ei voi luottaa keneenkään. 

Sain hyvän ja tunnollisen työnteon seurauksena uuden työpaikan, jossa ylitseni ei ole enää kävelty. Olen oppinut "tylyttämään" ikäville ihmisille suorasanaisesti takaisin. Työni teen edelleen niin hyvin kun pystyn, mutta paskanjauhantaa tai turhanpäiväistä arvostelua tms. en ole sietänyt puolustamatta itseäni. Jos teen ekstraa, tuon sen reilusti esille. Olen luvannut itselleni, että en mielistele, en nöyristele, vaan arvostan itseäni niin paljon, että pidän ikävät ihmisuhteet ja työkaverit itsestäni niin kaukana kuin vain mahdollista. En tiedä onko toiminut, mutta itseni kanssa minulla on ainakin mukavampaa.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 11:11"]

Minä olen siis sama ihminen, joka kysyi, arvostatko itse itseäsi.

Olen ollut pitkällä tiellä, ja sillä tiellä olen edelleen. Tärkeintä on oppia tiedostamaan ja tunnistamaan tämä syyllisyys, ettei se alitajuisesti ohjaa elämää. Siitä lähtee pitkä ja hidas ylämäki. Syyllisyyttä ei tarvitse hiljentää. Riittää, että sen tunnistaa.

Tiedostin, että minuun saa vallan herättämällä minussa syyllisyyden. Tämä oli minun oivallukseni kulmakivi. Minä en tee, mitä muut haluavat, jos he käskyttävät minua. En kuuntele määräyksiä. Olen itsenäinen ihminen. Mutta auta armias, kun toinen saa manipuloitua minuun syyllisyyden....

En syytä muita. Muut tekevät mitä tekevät. Itsepä minä syyllistyn...

[/quote]

Ihan totta! Olen oppinut että minulla on kiltteysongelma, nyt minun pitää oppia ne tilanteet kun minua syyllistetään. Osaan jo jotenkuten lukea veljestäni, milloin hän haluaa minua lastenvahdiksi. Hän alkaa heti keskustelun alussa voivotella ja surkutella itseään, niin että minulle tulee syyllinen olo ja minun on "pakko" auttaa. Se on monesti hankalaa tajuta kun tilanne on päällä, mutta olen viimeistään jälkikäteen pohtinut ja ymmärtänyt asian laidan. -ap

Anopin jakamista hommista... kannattaa kuitenkin miettiä oman tilanteen kautta. Oma "anoppini" (miehen äitipuoli) on todellinen puuhanainen ja talonväki on touhuissaan vieraidenkin aikana. En ikimaailmassa kehtaisi istua siellä tumput suorana ja teen kyllä kaiken mitä pyydetään. Pakko ei ole, mutta ei anoppi kyllä tykkäisi. Sanookin mun olevan lempiminijä (muistakin syistä toki). Eli vaikka kynnysmatoksi ei tarvikaan ruveta, niin tilanteen mukaan joissain paikoissa on kohteliasta osallistua.

35: Tuntuu että meilläkin kasvatettiin tuon vanhan ajan kasvatustyylin mukaan. Ääneen sanominen on ihan mielettömän hankalaa. Nöyrryn niin helposti toisten vallan alle, että ohjasten ottaminen tuntuu jopa pelottavalta. Tuo itsensä rajan yli työntäminen ja fyysinen tunne kuvastaa erittäin hyvin asioita.

36: Sinulla on oikea asenne! "Olen luvannut itselleni, että en mielistele, en nöyristele, vaan arvostan itseäni niin paljon, että pidän ikävät ihmisuhteet ja työkaverit itsestäni niin kaukana kuin vain mahdollista." Tuon lauseen kiinnittän jonnekin näkyvälle paikalle, että muistan toimia sen mukaan. Kiltteydestä ei voi varmaan täysin parantua, mutta itseään voi oppia arvostamaan. -ap

 Älä selittele, älä syyllisty, älä pelkää, älä hae hyväksyntää, älä ole itsestäänselvyys ja KASVA AIKUISEKSI joka elää omaa elämäänsä niinkuin itse haluaa. Woimia muutokseen!

Tässä on minusta ap tärkeä säilyttää kuitenkin hyvä fiilis. Minua ainakin oksuttaa ihmiset, jotka ovat yhdessä yössä tai yhden terapiakäynnin jälkeen muuttuneet kylmiksi ihmisiksi, jotka kieltäytyvät suurpiirtein jokaisesta tekemisestä, mikä ei palvele heitä itseään. 

Ihmissuhteissa kannattaa pikkuisen pelata ja esittää kuitenkin mukavaa vaikka ei siltä tuntuisi. Kun kaikki ovat menneet sulla on vielä kurjempi olo. Kieltäydy siis ystävällisesti ja vetoa vaikka heti kiireeseen, että sinulla on nyt kaikenlaista. Älä kuitenkaan pyydä anteeksi jos et voi auttaa. 

tsemiä. 

Yllätä ap se veljesi seuraavan kerran kun alkaa tuon "kärsimys/manipulointi-puheensa ja sano heti että nyt en ehdi hoitaa sinun lastasi ja PISTE ;)

Jos veli ihmettelee että mitä puhut niin sano että olet huomannut että aina tuollaisten puheiden jälkeen kauppaa lastaan hoitoon ja nyt EI sovi.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 13:30"]

Tässä on minusta ap tärkeä säilyttää kuitenkin hyvä fiilis. Minua ainakin oksuttaa ihmiset, jotka ovat yhdessä yössä tai yhden terapiakäynnin jälkeen muuttuneet kylmiksi ihmisiksi, jotka kieltäytyvät suurpiirtein jokaisesta tekemisestä, mikä ei palvele heitä itseään. 

Ihmissuhteissa kannattaa pikkuisen pelata ja esittää kuitenkin mukavaa vaikka ei siltä tuntuisi. Kun kaikki ovat menneet sulla on vielä kurjempi olo. Kieltäydy siis ystävällisesti ja vetoa vaikka heti kiireeseen, että sinulla on nyt kaikenlaista. Älä kuitenkaan pyydä anteeksi jos et voi auttaa. 

tsemiä. 

[/quote]

En halua kuitenkaan muuttua miksikään tunteettomaksi. Nyt tuntuu että en auta muita omasta halustani, vaan koska minulle ei ole annettu muita vaihtoehtoja. Olisi ihanaa löytää joku kultainen keskitie. Että on halua ja jaksamista auttaa muita, mutta kuitenkin mahdollisuus ja keino kieltäytyä kun siltä tuntuu.

Se tulee jotenkin automaattisena aina kieltäytyessä, että alan anteeksipyydellä ja selitellä. Täytyisi jotenkin opetella pois nuista tavoista. -ap

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 13:31"]

Yllätä ap se veljesi seuraavan kerran kun alkaa tuon "kärsimys/manipulointi-puheensa ja sano heti että nyt en ehdi hoitaa sinun lastasi ja PISTE ;)

Jos veli ihmettelee että mitä puhut niin sano että olet huomannut että aina tuollaisten puheiden jälkeen kauppaa lastaan hoitoon ja nyt EI sovi.

[/quote]

Haha, ihan nuin suorasukainen en uskalla olla. :D Haluan yrittää pitää välit jotenkin kunnossa.

Mutta olen vähitellen ottanut tavaksi voivotella takaisin. Häneltä on hankala saada puheenvuoroa, niin tuo on yksi askel siihen että pystyn/uskallan edes kieltäytyä. Tykkään kyllä olla avuksi, vaikka joskus veljen toiminta menee ihan yli. -ap

Onpa harvinaisen ihana ketju! Ei yhtäkään vittuilua keltään vaan upeaa tukemista hyvää kohti.

Ja lisään itsekin, että olen niitä rajoja opetellessa ollut turhan tyly myös joskus, mutta aina voi pyytää anteeksi. Ei ihmiset oo virheettömiä. Ja kun oppii pikkuhiljaa arvostamaan itseään, tulee arvostus toisiakin kohtaan luontevasti eikä se ole enää sitä ylikiltin pelkoa minkä alla muhii kaunaisuus niitä kohtaan keiden edessä ei ole pystynyt pitämään rajojaan aiemmin.

Ap, kirjoitit, että sinut puhutaan yli, mitätöidään ja pakotetaan hoitamaan lapsia jne. Se ei pidä paikkansa. Kukaan ei voi pakottaa sinua hoitamaan lapsia, vaan sinä itse päätät niitä taivuttelun jälkeen hoitaa. Teet väärin itseäsi kohtaan.

Sano seuraavalla kerralla vaan, että et voi tänään -ja vaikka mitä sanottaisiin niin sanot, että tänään ei käy, vaikka mikä olisi tilanne. Ja kerro myös, että tästä lähtien sinä alat vetämään rajat itse, etkä suostu taivutteluihin ja heidän täytyy kunnioittaa päätöstäsi. Ei ole mitään väliä, vaikka he sanoisivat, että olet muuttunut töykeäksi tms. Voit vastata, että he itse ovat törkeitä, kun kerta toisensa jälkeen kävelevät tahtosi yli. 

Jos välit menevät niin menkööt. Näin ajattelen, en voisi koskaan suostua olemaan kenenkään kynnysmattona. Mitä minä tekisin sellaisilla ihmissuhteilla? Mutta vieläkin enemmän uskon tähän: alkuloukkaantumisen jälkeen heissä se kunnoitus sinua kohtaan todellisuudessa alkaisi vasta kasvaa! On hirveän vaikea oikeasti kunnioittaa ja arvostaa ihmistä, joka ei itse arvosta itseään ja joka ANTAA toisten kohdella itseään kuin roskaa. Joten, kun kerran kaipaat heidän kunnioitustaan (niin kuin meistä jokainen kaipaa läheistensä kunnioitusta) niin kunnioita itseäsi ja rajojasi, nosta pääsi ja osoita arvosi muille!! Sinun arvosi on siinä mitä olet, ja jos joku ei sinua näe arvokkaana, niin ei heillä ole mitään oikeuksia vaatia palveluksiasi.

On aivan yksinkertaisesti niin, että meistä jokainen päättää itse, millaista käytöstä me siedetään tai ei siedetä.

Minä ainakin luovun mielummin sukulaisista kuin mielenterveydestä. Kaikkiea ei aina voi saada. On vain opeteltava sanomaan ei ennenkuin tankki tulee liian täyteen... On käsittämätöntä, miten itsekkäitä voi lähipiiri olla. Voimia!!

En nyt ole ihan varma pitäisikö iloita, koska ihan mielettömän iloiselta ei tunnu, vaikka periaatteessa sain pidettyä rajojani.

Meillä on "sopimus" että jokainen hoitaa omat tiskinsä pois ruokailun jälkeen, eli laittaa ruuantähteet roskiin ja astiat koneeseen. Olen pyörittänyt pari viikkoa vain omia tiskejäni, kun miehen astiat ovat seisseet tiskipöydällä.

Eilen hän vaati minua siivoamaan hänen tiskinsä pois. Ennen olen aina kinastelun jälkeen taipunut, mutta nyt puhuin suuni puhtaaksi. Tilanne äityi riidaksi ja laitoin aikaisin nukkumaan.

Aamulla mies oli lähtenyt sanaakaan sanomatta töihin, mutta huomasin, että hän oli siivonnut tiskinsä koneeseen. Nyt on hieman ristiriitaiset tunnelmat. En oikein tiedä miten tästä edetä. Tuntuu yhä niinkuin olisin tehnyt jotain väärää. -ap

Yleensä kun lakkaa olemasta toisille palvelija ja kätevä väline, menee tuttavapiiri uusiksi. Mutta sen jälkeen voi itse paremmin. Jos joku soittaa vain silloin kun tarvitsee jotain ja lakkaa antamasta sitä, esim rahaa tai lastenhoitoapua, niin puhelut loppuvat. Mutta mitä sitten? Yksipuoliset ihmissuhteet ovat kuormittavia.

Hyvin toimittu. Tuosta on hyvä lähteä. Enemmän saat arvostusta lopulta kaikilta muilta kun pidät kiinni rajoistasi ja uskallat sanoa mielipiteitäsi ääneen. Toki ympäristö aluksi protestoi ja riitoja tulee, mutta mitä sitten ? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Eikö oma hyvinvointi kuitenkin ole tärkeää ja tasa-arvoiset ihmissuhteet?

Mulla oli tämä ns. liian kiltti mies ja tosiaan ei ottanut itseensä sitä välien kylmenemistä vaan antoi ajan kulua. Nyt siis paljon paremmat välit ja huomaan että mieskin voi paremmin, kun ei aina tarvi olla auttamassa muita. On toki vieläkin, mutta pystyy kieltäytymään ja puhumaan asioita suoraan.

Hienoa, ap! Kuten huomaat, niin muutos ei yleensä suju silkkisen pehmeästi, mutta tuosta se lähtee. Ja tiedän tunteen. Olen itsekin ollut ovimatto, tiskirätti ja sylkykuppi koko ikäni kunnes aloin opettelemaan rajojen vetämistä. 

Muista, että kiltti voi olla myös silloin kun on jämäkkä. Tuskin itsekään suutut, jos joku kieltäytyy jostain, kun sen tekee ihan asiallisesti. Samaa hyväksyntää voi odottaa muilta.

Itseäni helpotti rajojen vetämisen opettelu, kun ajattelin asian niin että se on aitoa välittämistä läheisistäni, kun muokkaan omalta osaltani ihmissuhteet sellaisiksi etten pala loppuun ja vittuunnu ihmisiin. Silloin on suurempi todennäköisyys että suhde kestää kauemmin. Ja sitähän parisuhteessa halutaan yleensä.

Jopa niin voi tehdä, että jättää ne tiskit vuoronperään molempien huoleksi, silloin ei tule kellekkæän sitä tunnetta että tässä nyt samalla vaivalla olis (sinä olisit) voinut ihan kaikkikin tiskit. askel siihen että oikeasti saat itsellesi sitä omaa aikaa ja huomioimista. :) Ja samaa kaavaa muissakin jutuissa, silloin molemmat tekee myös palveluksia toiselle, mutta puntit on tasan.

Muut ihmiset kohtelevat sinua samalla tavalla kuin sinä itse kohtelet itseäsi.

Arvostatko sinä itse itseäsi?

Kiitos teille! :)

Jotenkin hankalaa tasapainotella sen välillä ettei ole hirveän tyly ja kuitenkin pitää omat rajansa. Omatunto tahtoo soimata, mutta ei tämä asia ole aiemminkaan ratkennut nätisti sanomalla.

Melko erikoista huomata että täälläkin on näin monta entistä ovimattoa. Ihan uskomatonta että ihmiset haluaa käyttää hyväksi toisen kiltteyttä. Toivottavasti minulta nyt onnistuu tämä "parantuminen" yhtälailla kuin teillä muillakin on onnistunut. -ap