Onko sinulla nimi jota joudut selittelemään?
Mulla on ihan tavallinen etunimi mutta naimisiin mennessä otin miehen sukunimen ja siitä joudun aina sanomaan että pehmeällä beellä. Tottuuhan tuohon selittelyyn.
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 17:37"]Mulla on harvinaisehko etunimi. Se on lyhyt, helppo ja sopii täyn suomalaiseen äännejärjestelmään. Ongelma on siinä, että se eroaa vain yhdellä kirjaimella monesta tavallisesta nimestä. Yleensä se menee sekaisin yleisen miehen nimen kanssa, ja minua katsotaan pitkään ja kysytään "mikä, mikä" tai pyydetään valtakirjaa kun muka hoidan jonkun toisen asioita. Viimeisen kymmenen vuoden sisällä selittely on vähentynyt paljon. Nykyään kun monet asiat voi hoitaa netissä (ennen puhelimella), ja toisaalta omituiset nimet ovat paljon yleisempiä kuin aiemmin. [/quote] Olen saman niminen kanssasi ;)
[/quote]
No hei kaima :D
On, sukunimi. Olen toista kertaa aviossa, ed.nimen kanssa sama juttu. Tyttönimeni on erittäin harvinainen, meitä on alle 10, nimi outo, joten sitäkin saanut selitellä. Postia tullut erilaisin versioin vuosien mittaan....
Voi poijaat, mulla on ulkomaalaisperäinen etunimi, toinen nimi ja sukunimi. Naimisiin mennessäni otin ulkomaisen mieheni sukunimen osaksi kaksoisnimeä --- siinä on riittänyt haastetta monelle virkamiehelle! :-)
Minulta kysytään nykyisin usein, että onko tuo sinun oikea nimi. No ei, kun just keksin päästä!
Joo, multa kysellään myös aina välistä, olenko sukua kuululle murhaajalle. Kysymykseen vastaaminen ei ole varsinaista selittelyä, mutta joskus vastaan piruuttani, että mitä jos vaikka olenkin. Ulkomaalaiset jostain syystä veikkaa usein, että olen osin saksalainen, mutta siihenkin on helppo vastata, että nimi on kyllä täysin suomalainen, usko pois.
Kyllä, sukunimeni yhdistetään automaattisesti yhteen tunnettuun yritykseen ja sitten ihmiset olettavat aina että olisin myös töissä kys. firmassa.
Jööh, olen edelleen eksän sukunimellä vaikka olen eronnut. Saksalaista alkuperää oleva nimi ja juu, aina pitää tavata kirjain kirjaimelta. En ole vaan jaksanut vaihtaa takaisin yksinkertaiseen Virtaseen (tyttönimeni). Mutta aikeena on avioitua vuoden kuluttua, ja tuleva nimeni on myös hankala. Äänneasultaan ja merkitykseltään ihan suomalainen, mutta kuulostaa hindinkieliseltä sanalta.
Kyllä vain. Joka kortissa lukee eritavalla, vaikka ihan suomalainen sukunimi onkin.
Joudun. Etunimeni on tavallinen suomalainen perusnimi, mutta multa kysytään usein, miten se kirjoitetaan ja ehdotetaan ruotsinkielistä vastinetta... Näytänks mä rantaruottalaiselta? Oon luullut näyttäväni vain megajuntilta.
Sukunimeen joudun sanomaan aina väliviivan ja "eikun ällällä"
Mulla on harvinainen sukunimi (meitä on 6), jota saa aina olla tavaamassa. Lisäksi se kuulostaa ulkomaalaiselta, vaikka on ihan suomalainen.
Tavaan nykyisin sukunimen jo heti kättelyssä ettei mene pieleen. Siis vaikka ei mikään tosi hankala olekaan, mutta on harvinainen.
Noloo, huomasin että tyttönimeni on sama kun erään taposta syytetyn ja jostain muusta tuomitun tyttönimi. Oli ihan pakko ottaa sen sukulaisiin yhteyttä ja kysyä: Anteeks mutta toivottavasti ei olla sukua vai ollaanko? Sain ihan asiallisen vastauksen ja onneks ei olla sukua. Ihan on suomalainen mutta harvinainen nimi.
Norasta tulee usein Noora, mutta mitäpä siitä kun ei passiin tule väärin
Minulla on suht harvinainen sukunimi, mutta aina joku tuntee jonkun samannimisen ja kyselee olenko sukua. Yleensä ei ole sukulainen kyseessä, mutta ihmisten on jotenkin vaikea sitä uskoa. Että miten niin en muka ole sukua sille tutulleen, kun kuitenkin niin harvinainen nimi? No enpähän vaan ole enkä sille mitään voi :D Mutta ärsyttää aina selvitellä (olemattomia) sukulaisuussuhteitani.
Joudun selittelemään etunimeäni. Siinä on lyhyt vokaali, mutta jotkut sanovat sen pitkäksi ja myös kirjoittavat siten. Lisäksi toisessa kielessä nimeen kuuluu ylimääräinen kirjain, ja se tungetaan siihen melko helposti, vaikka kieliasu ei enää ole suomalainen. Nimi on myös erikoinen ja sitä ihmetellään ja kysellään, olenko ulkomaalaissyntyinen. Ja kaiken huipuksi nimi tarkoittaa jotain ruotsiksi ja sekös ihmisiä hihityttää.
Alkuperäinen sukunimeni taas on ruotsalaistaustainen ja sama kuin eräällä mahtisuvulla Suomessa, vaikka emme ole sukua tiettävästi keskenämme. Itkin onnesta, kun menin naimisiin ja sain ottaa mieheni suomalaisen, luontoaiheisen, kauniin sukunimen.
Asun ulkomailla, nimi supisuomalainen ja onhan tämä aika ärsyttävää ollut. Keksin yleensä itselleni jonkun feikkinimen tyyliin "Susan Smith", jos varaan aikaa vieraalle kampaajalle, tms. Muuten puhelu voi kestää toooodella kauan, kun kampaaja kysyy kymmenettä kertaa, että miten voi olla tuplavokaali JA tuplakonsonantti...
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 17:01"]
Minulla on suht harvinainen sukunimi, mutta aina joku tuntee jonkun samannimisen ja kyselee olenko sukua. Yleensä ei ole sukulainen kyseessä, mutta ihmisten on jotenkin vaikea sitä uskoa. Että miten niin en muka ole sukua sille tutulleen, kun kuitenkin niin harvinainen nimi? No enpähän vaan ole enkä sille mitään voi :D Mutta ärsyttää aina selvitellä (olemattomia) sukulaisuussuhteitani.
[/quote]
Mulla on sama, hyvin vähän on tämännimisiä mutta kaikki eivät ole keskenään sukua. Tosin kukaan ei ole multa kukaan tiukannut, että olisin hänen tutulleen sukua.:)
Mutta ei musta noi sukulaisuuskyselyt niin outoja muuten ole, itsekin saatan jonkun nimen vilahtaessa miettiä, onkohan joku sukua samannimiselle, jonka tiedän. Ja eikös nyt ole tavallista tietää, mistä oma suku on peräisin, eikä ole niin vaikea vastata tiedusteltaessa, että "ei, olen XX-sukua Itä-Suomesta, mutta en entisestä Karjalasta".:-)
15
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 17:37"]Mulla on harvinaisehko etunimi. Se on lyhyt, helppo ja sopii täyn suomalaiseen äännejärjestelmään. Ongelma on siinä, että se eroaa vain yhdellä kirjaimella monesta tavallisesta nimestä. Yleensä se menee sekaisin yleisen miehen nimen kanssa, ja minua katsotaan pitkään ja kysytään "mikä, mikä" tai pyydetään valtakirjaa kun muka hoidan jonkun toisen asioita. Viimeisen kymmenen vuoden sisällä selittely on vähentynyt paljon. Nykyään kun monet asiat voi hoitaa netissä (ennen puhelimella), ja toisaalta omituiset nimet ovat paljon yleisempiä kuin aiemmin.
[/quote]
Olen saman niminen kanssasi ;)