Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erosin uskonyhteisöstä pari vuotta sitten
15.10.2014 |
En vain kestänyt sitä, että uskoni määrittely tuli ulkoapäin ja että koko ajan viilailtiin sitä, mikä on se Ainoa Oikea Ajattelutapa uskonasioista. Yhteisössä oli melkein jatkuvasti kiistoja siitä, kun joku ajatteli vähän toisin ja toi tämän esiin ja syntyi joku kohu siitä sitten säännöllisin väliajoin. Ahdisti niin hirveästi, että tällaiseenko elämä nyt sitten meneekin? Koko homma alkoi tuntua ulkokultaiselta ja ahtaalta, enkä voinut kuvitella, että Jumala haluaa meille tuollaista elämää. Tai jos haluaa, minä itse en halua.
Nyt olen ilman uskonyhteisöä ja varmaankin monen mielestä pudonnut täysin maalliselle tasolle. Onhan se niinkin. Mutta nyt on äärimmäsien hyvä hengittää ja vapaus itse miettiä, millainen kuva Jumalasta minulla on. Kukaan ei enää osoita sormella, jos vähänkin ajattelen ns. väärin.
Mulle usko ei ollut ongelma, vaan ne ihmiset uskon ympärillä.
Onko täällä muita kaltaisiani, jotka ovat jättäneet yhteisönsä? Millaisia kokemuksia teillä on ollut?
Kommentit (18)
Mulla alkoi tökkiä se, ettei uskossa kuitenkaan ole vastauksia niin hirvittävän moniin ksymyksiin. Eihän kaikki ole samalla viivalla, eikä edes pysty uskomaan, ovat kokeneet kovia jne. Entä ne miljoonat ja miljardit, jotka eivät tähän päivään mennessä ottaneet sanomaa vastaan? Kadotukseen kaikki? En voi hyväksyä tuollaista tai edes uskoa, että se voi mennä noin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oli siis uskokin ongelma, vaikka ekassa viestissä sanoin, ettei ollut. Mutta tosiaan siis eniten se ankara yhteisö. Eniten ongelma oli, ettei saanut asettaa kyseenalaiseksi mitään. Jos oli kysymyksiä, joihin ei ollut Raamatussa vastausta, ei niistä saanut puhuakaan. AP
Minä en nyt "jättänyt" tietoisesti mitään pois, vaan olen jättäytynyt sivummalle. Pidän itseäni uskovaisena, mutta en kestä sitä, että on vain yksi oikea totuus ja kaikki muu on väärin. Minusta maailma ei ole niin mustavalkoinen. Uskon edelleen, että on vain yksi Jumala - ja se sama Jumala on muissakin uskonnoissa. Me ihmiset- kaikissa uskonnoissa - vain vääristämme sen.
Uskon siis, että on olemaasa paljon asioita, joita näemme, ja on jokin totuus, mutta kun tämä totuus lopulta näyttäytyy, on se oaljon tarua ihmeellisempää.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 10:34"]
Minä en nyt "jättänyt" tietoisesti mitään pois, vaan olen jättäytynyt sivummalle. Pidän itseäni uskovaisena, mutta en kestä sitä, että on vain yksi oikea totuus ja kaikki muu on väärin. Minusta maailma ei ole niin mustavalkoinen. Uskon edelleen, että on vain yksi Jumala - ja se sama Jumala on muissakin uskonnoissa. Me ihmiset- kaikissa uskonnoissa - vain vääristämme sen.
Uskon siis, että on olemaasa paljon asioita, joita näemme, ja on jokin totuus, mutta kun tämä totuus lopulta näyttäytyy, on se oaljon tarua ihmeellisempää.
[/quote]
Hienosti sanottu. Tukee omia ajatuksianikin. AP
Hyvä sinulle. Muutaman vuoden päästä olet varmaan jo valmis eroamaan kirkostakin kun tajuat miten onttoa koko homma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 10:43"]
Hyvä sinulle. Muutaman vuoden päästä olet varmaan jo valmis eroamaan kirkostakin kun tajuat miten onttoa koko homma on.
[/quote]
En ole kuulunut kirkkoon enää pariinkymmeneen vuoteen. AP
minusta taas olisi ahdistavaa, jos jokin uskonto vastaisi kaikkiin kysymyksiin. Silloin loppujen lopuksi olisi kyse siitä, että jälleen on vain yksi tapa ajatella.
Itse pidän luterilaisesta kirkosta sen takia. On kovin eri tavoilla ajattelevia, jopa jotkut niin paljon, että heidän juttuunsa välillä ahdistavat minua. Siitä huolimatta olen iloinen, että ei ole sitä yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa.
Toki itsekin ajattelen omasta uskomisestani, että se on se mikä on lähinnä oikea. Ymmärrän kuitenkin, että en voi mitenkään olla oikeassa joka asiassa, ja varmasti sitten aikanaan tulen kikattelmaan omille väärillekin käsityksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 10:15"]
Mulla alkoi tökkiä se, ettei uskossa kuitenkaan ole vastauksia niin hirvittävän moniin ksymyksiin. Eihän kaikki ole samalla viivalla, eikä edes pysty uskomaan, ovat kokeneet kovia jne.
[/quote]
Hurjinta on, että Paavali Raamatussa myöntääkin ettei homma ole oikeudenmukaista. Hänhän sanoo että Jumala on luonut osan ihmisistä arvokkaiksi astioiksi ilmentämään Jumalan kirkkautta, ja osan taas halvoiksi astioiksi, jopa vihan astioiksi ja tuhottaviksi. Ja savenvalajalla on oikeus tehdä tekeleillään ihan mitä huvittaa, ei tarvitse oikeudenmukaisuuden perään kysellä. Harmi vaan, että on mennyt tekemään "astioistaan" tietoisia olentoja :(
Olen ollut aina luterilaisen kirkon jäsen ja tulen varmaan olemaankin. Uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Mutta silti, en ole koskaan antanut minkään yhteisön enkä ajatusmallin rajoittaa itseäni. Uskoni on henkilökohtainen suhde Jumalaan. En tarvitse siihen kirkkoa. Mutta seurakunnan jäsenenä pysyn, koska arvostan valtavasti diakoniatyötä, lähetystyötä, nuorisotyötä jne. ja verorahani ei todellakaan mene hukkaan. Mutta muuten elän onnellisena, vapaana vailla yhteisöllisiä kahleita mihinkään suuntaan. Vapauteni takia voin käydä kirkossa, järjestöjen tapahtumissa yms. laajalla skaalalla (viime vuosina tosin en ole halunnut juurikaan käydä missään). Uskoni on myös sen verran vahva että voin olla ystävä ateistin kanssa, voin kunnioittaa naapurin maahanmuuttajaperheen islaminuskoa ja elämäntapaa, yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 10:51"]
Uskoni on myös sen verran vahva että voin olla ystävä ateistin kanssa
[/quote]
No, onpa alentuvaa tekstiä. Ihan voit olla "hyvä ystävä"! :O Jopa "ateistin" kanssa! :O Koetapa tulla alas sieltä itse tekemältäsi jalustalta, kiitos.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 10:51"]
Uskoni on myös sen verran vahva että voin olla ystävä ateistin kanssa
[/quote]
No, onpa alentuvaa tekstiä. Ihan voit olla "hyvä ystävä"! :O Jopa "ateistin" kanssa! :O Koetapa tulla alas sieltä itse tekemältäsi jalustalta, kiitos.
[/quote]
Vedäpä itse se käpy pois perseestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 10:51"]
Uskoni on myös sen verran vahva että voin olla ystävä ateistin kanssa, voin kunnioittaa naapurin maahanmuuttajaperheen islaminuskoa ja elämäntapaa, yms.
[/quote]
Tuosta tuli mieleen erään uskovan ystäväni sanat minulle. Hänen uskonsa oli kuulemma niin vahva, että voi mennä sinne, tänne tai tuonne, mutta minulle hän ei sinne menemistä suosittele. Joo, okei, mielipiteensä sanoi. Mutta pitääkö olla noin ylemmyydentuntoinen? AP
No, kyse ei ole varsinaisesti niistä yhteisöistä eikä muista ihmisistä, vaan nimenomaan siitä omasta uskosta, millainen se on. Millainen Jumala Sinulla on? Miten paljon TIETOA Sinulla on Raamatusta, siis ihan niinkuin se on sinne kirjoitettu, ei mitään toisten kertomaa tai mutua. Mietn kauan olet ollut uskossa ja miten usko on päässyt Sinussa vaikuttamaan? Oletko kertonut uskostasi muille lähipiirissäsi, vai pelkäätkö heitä ja reaktioitaan ja salaat asian? Kuinka tärkeää on Raamatun Sana Sinulle? Voitko tehdä huoletta toisin kuin Raamatusta selkeästi olet esim Jeeauksen neuvoina lukenut? Miten paljon usko ja Raamatun Sana säätelevät elämääsi? Miten suhtaudut muihin uskoviin, joita esim et tunne, mutta tiedät olevan vakaita ja pitävän kiinni Raamatis opetuksista?
Mieti noita. Mieti, onko jonkun ihmisen tai ihmisten, esim vanhimmiston, käytös jotenkin loukannut sinua. Oletko itse toimimut vastoin sitä, mitä siellä seurakunnan puhujapöntössä julistetaan? Mieti, onko katkeruutta omassa puserossasi. Katkeruushan on ihmiselle myrlkyä, ja siihen ei ole muuta lääkettä kuin anteeksianto, sekä sille, ketä kojtaan on katkera, että itselleen.
En itse kuulu varsinaisesti mihinkään aeurakuntaan, tai en ole käynyt vuosiin missään. Katson ja/tai kuintelen päivitäin mediasta hengellisiä opetuksia ja uutisia, mm David Pawson on mielestäni huvä Raamatun Sanan opettaja (TV7). Raamattu on tärkein Kirja ja sen opetukset, varsinkin Jeeauksen itaensä opetukaet, ovat se paras, mitä ihminen tarvitsee.
Mielestäni kaikki ne, jotka ovat uudeatisyntyneitä uskovia, jotka uskovat Jeesuksen Kristukaen lihaan tulleksi ja ristillä syntoemme vuoksi kuolleeksi, kuuluvat Jeesuksen seurakuntaan, vaikka eivät kuuluisikaan mohinkään paikallisseurakuntaan. YHTÄÄN en pidä halpana paikallisseurakuntia, vaan jos ihminen VOI liittyä paikalliseen seurakuntaan, niin hyvä olisi! Paljon on myös niitä, joille se on ongelmallista, terveyssyistä, paikkakuntasyistä, perhesyistä tms. Jos esim ei-uskova puoliso kieltää käymästä seurakunnassa, kuuntelisin mieluummin häntä, ja yrittäisin siten voittaa Jeesukselle, kuin menisin ja hän raivoaisi sen takia. Hyvä on kuitenkin houkutella lähtemään yhdessä, jos vaikka lähtisikin!
Monta kertaa syy löytyy oman puseron sisältä. Usein ihmissuhteiden jumittumisesta johonkin hankalaan tilaan. Joskus suoranaisesta Raamatin vastaisesta elämäntavasta, esim avoliitosta, juopottelusta, syrjähypyistä, yms, jotka voivat olla jopa seurakunnasta erottamisen perusteita, ellei oikeasti tajua, mitä on tekemässä, vaan jatkaa synnissä ja Jumalaa vastaan tekemistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 13:49"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 10:51"]
Uskoni on myös sen verran vahva että voin olla ystävä ateistin kanssa
[/quote]
No, onpa alentuvaa tekstiä. Ihan voit olla "hyvä ystävä"! :O Jopa "ateistin" kanssa! :O Koetapa tulla alas sieltä itse tekemältäsi jalustalta, kiitos.
[/quote]
Vedäpä itse se käpy pois perseestäsi.
[/quote]
Ja siinä toinen yhtä alentuva ihminen. Hohhoijjaa.
Minäkin erosin 2007, Suomen Evankelis Luterilaisesta lahkosta. En ole katunut. Ihmetytti jälkeen päin että mikä minua siinä piteli. En ole koskaan uskonut jumaliin, saati muihin kirkon oppeihin.
Mut erotettiin vapaakirkosta koska muutin silloisen miehen kanssa avoliittoon ja se katsottiin synniksi. Sain puheluita jossa toivotettiin menoa helvettiin, kahvilassa haukuttiin suureen ääneen. Ovella käytiin haukkumassa yms kaikki ystävät jäi kertaheitolla, kukaan ei enää puhunut mitään.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 14:17"]
No, kyse ei ole varsinaisesti niistä yhteisöistä eikä muista ihmisistä, vaan nimenomaan siitä omasta uskosta, millainen se on. Millainen Jumala Sinulla on? Miten paljon TIETOA Sinulla on Raamatusta, siis ihan niinkuin se on sinne kirjoitettu, ei mitään toisten kertomaa tai mutua. Mietn kauan olet ollut uskossa ja miten usko on päässyt Sinussa vaikuttamaan? Oletko kertonut uskostasi muille lähipiirissäsi, vai pelkäätkö heitä ja reaktioitaan ja salaat asian? Kuinka tärkeää on Raamatun Sana Sinulle? Voitko tehdä huoletta toisin kuin Raamatusta selkeästi olet esim Jeeauksen neuvoina lukenut? Miten paljon usko ja Raamatun Sana säätelevät elämääsi? Miten suhtaudut muihin uskoviin, joita esim et tunne, mutta tiedät olevan vakaita ja pitävän kiinni Raamatis opetuksista?
Mieti noita. Mieti, onko jonkun ihmisen tai ihmisten, esim vanhimmiston, käytös jotenkin loukannut sinua. Oletko itse toimimut vastoin sitä, mitä siellä seurakunnan puhujapöntössä julistetaan? Mieti, onko katkeruutta omassa puserossasi. Katkeruushan on ihmiselle myrlkyä, ja siihen ei ole muuta lääkettä kuin anteeksianto, sekä sille, ketä kojtaan on katkera, että itselleen.
En itse kuulu varsinaisesti mihinkään aeurakuntaan, tai en ole käynyt vuosiin missään. Katson ja/tai kuintelen päivitäin mediasta hengellisiä opetuksia ja uutisia, mm David Pawson on mielestäni huvä Raamatun Sanan opettaja (TV7). Raamattu on tärkein Kirja ja sen opetukset, varsinkin Jeeauksen itaensä opetukaet, ovat se paras, mitä ihminen tarvitsee.
Mielestäni kaikki ne, jotka ovat uudeatisyntyneitä uskovia, jotka uskovat Jeesuksen Kristukaen lihaan tulleksi ja ristillä syntoemme vuoksi kuolleeksi, kuuluvat Jeesuksen seurakuntaan, vaikka eivät kuuluisikaan mohinkään paikallisseurakuntaan. YHTÄÄN en pidä halpana paikallisseurakuntia, vaan jos ihminen VOI liittyä paikalliseen seurakuntaan, niin hyvä olisi! Paljon on myös niitä, joille se on ongelmallista, terveyssyistä, paikkakuntasyistä, perhesyistä tms. Jos esim ei-uskova puoliso kieltää käymästä seurakunnassa, kuuntelisin mieluummin häntä, ja yrittäisin siten voittaa Jeesukselle, kuin menisin ja hän raivoaisi sen takia. Hyvä on kuitenkin houkutella lähtemään yhdessä, jos vaikka lähtisikin!
Monta kertaa syy löytyy oman puseron sisältä. Usein ihmissuhteiden jumittumisesta johonkin hankalaan tilaan. Joskus suoranaisesta Raamatin vastaisesta elämäntavasta, esim avoliitosta, juopottelusta, syrjähypyistä, yms, jotka voivat olla jopa seurakunnasta erottamisen perusteita, ellei oikeasti tajua, mitä on tekemässä, vaan jatkaa synnissä ja Jumalaa vastaan tekemistään.
[/quote]
Hmmm.
En halua yhtään väheksyä kirjoitustasi ja ymmärrän kyllä hyvän tarkoituksesi, mutta tällaisena vajavaisena en parempaan pysty, enkä nyt taida oikein jaksaa ajatella, että vika on vain minussa, tai että jos on, niin olen voimaton sen edessä. En pysty pysymään Raamatun opetuksissa, olen takuulla katkerakin monia kohtaan, mutta en vain pysty olemaan toisenlainen. Nykyään olen paljon armollisempi itseäni kohtaan. Se on minulle hyvin vapauttava kokemus entisen itseni piiskaamisen vuosien jälkeen. AP
Alue: Aihe vapaa
Minä jätin yhteisöni, helluntaiseurakunnan, jo 15 vuotta sitten. Sen jälkeen olin luterilainen kymmenisen vuotta, siellä tuntui että saa vapaammin ajatella itse. Nykyisin en kuulu edes kirkkoon, enkä edes pidä itseäni kristittynä, vaikka uskonkin edelleen Jumalaan ja Jeesukseen. Minä kuitenkin olen niin vapaa ajatttelija, että voin kyseenalaistaa kaikki kristinuskon perustotuudetkin, esim. ajatuksen siitä että kuoleman jälkeen mennään joko taivaaseen tai helvettiin ja tämän kummalle puolelle päätyy määräytyy tehty uskonratkaisu, jossa älyllisesti myöntää Jeesuksen pelastajaksi.