Lue keskustelun säännöt.
Suurperheistä huonoitsetuntoisia mustispuolisoita???
04.10.2014 |
Mä oon isosta suurperheestä. En oo koskaan saanu tarpeeksi syliä, huomiota, aikaa, kuuntelijaa. Ruokaa kyllä sai, mutta ei juuri muuta. Lestadiolainen, ankara kasvatus, pienestä pitäen piti suorittaa, ts.tehdä kotitöitä yms. Aina piti olla hillitty, kiltti, jopa näkymätön. Tiedän, että nuo vaikuttaa nykyiseen parisuhteeseen. En koe olevani kaunis. Tunnen välillä olevani "ei kukaan, ei mitään". Nyt kränää aiheuttaa ukon naispuoliset kaverit. Oon niistä todella mustis. Tuntuu et en oo niidenkää rinnalla yhtään mitään, oon niiden rinnalla lihava ja ruma, eloton iloton sontakasa. Siltä tuntuu. Oon puhunu asioista täysin avoimesti miehelle. Se yrittää kovasti ymmärtää ja tsempata mua, mutta välillä menettää hermonsa kun oon vaatinu että eikö mun pyynnöstä vois lopettaa kaveruuden (joo punanen vaate av-mammoille, tiedän) mutta MITEN te muut mua ymmärtävät ootte saanu itsetuntoa kohotettua ja mielenrauhaa ko.asioiden suhteen? Mun lapsuus tiettävästi vaikuttaa muhun liian paljon:(
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 08:15"]en nyt oikein tajunnut, että onko mies siis pettänyt sinua noidennaisten kanssa?
Jos ovat ystäväiä ja kavereita, niin silloin ongelma on sinun. ymmärtämystä voit parisuhteessa vaatia, mutta normaaliakäytöstä ei ole se, että vaattii toista katkaisemaan suhteensa kavereihin. Eli, jos siitä pariterapiasta ei ole hyötyä, niin arvon ap menee nyt sitten ihan omaan terapiaan. Kannattaisi mennä tuolla lapsuudella jo ihan ilman mustasukkaisuuttakin. Sillä tuollainen arvottomuuden tunne aiheuttaa monenlaista ongelmaa itselle.
[/quote]
Ovat tehneet mm.reissuja mun selän takana ja valehdelleet mulle, kun me seurustelimme, eikä asuttu viel yhdessä. Yks näistä oli vaikeuttamassa suhdettamme seksisävytteisillä viesteillä, joihin myös ukkoni osallistui eli ei sängyssä pettämistä, mut todella todella loukkaavaa käytöstä. Oon pyrkiny antaan anteeksi ja meidän suhteen menneisyydessä on molemmat tehny virheitä, mut tää jurrikka ei kirveelläkään poista näitä tyyppejä listoiltaan.
Ja tiedoksi vastaajille, et olen jo vuoden käynyt terapiaa. Jatkuu vähintään vuoden vielä, ellei useempiakin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja epäreilulta tuntuu, kun itse olisin valmis tekemään hänen toiveestaan mitä vain, mutta hän ei minun. Mä oon niin ahdistunut välillä, et elämänhalu on ihan nollissa. Tosin tänään taas asiasta keskusteltuamme hän lupasi HARKITA asiaa... (siis et jättäis nuo ihmiset tai koko fb)
Mä työstän ihan samanlaisia asioita ja tuntemuksia, mutta en usko että se on perhekoosta kiinni enkä usko että sylinpuutteestakaan. Mulla on vain yksi veli ja meillä oli ihan hyvä turvallinen koti. Silti painin epävarmuuteni ja itsetuntoni kanssa alituiseen.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 10:46"]Mä työstän ihan samanlaisia asioita ja tuntemuksia, mutta en usko että se on perhekoosta kiinni enkä usko että sylinpuutteestakaan. Mulla on vain yksi veli ja meillä oli ihan hyvä turvallinen koti. Silti painin epävarmuuteni ja itsetuntoni kanssa alituiseen.
[/quote]
Mä taas uskon ja tiedän, että muhun vaikuttaa varhaislapsuus edelleen. Mun lisäksi huomiota halusi yli 10 muuta lasta. Kyllä siinä aika varhain on luovuttanut kilpailun. Mä koen etten ole ikinä saanut rakkautta. En muista KOSKAAN olleeni äidin sylissä. Haluan eheytyä normaaliksi ihmiseksi. Haluan, että voin olla niin tasapainossa ITSENI kanssa, että olisin myös hyvä kumppani miehelleni. (nyt itseinho näkyy ja kuuluu, eikä vähäisimpänä kun vertaan itseäni miehen naiskavereihin. Tuntuu etten riitä tällasena kun olen. Ja onhan siellä kauniita ja hoikkia naisia. Koen olevani niiin nobody. Välillä oikein ryven itseinhossa ja -säälissä, siis mä, aikuinen nainen ITKEN ÄÄNEEN tunteitani! Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen suuresta perheestä (yli 10 lasta) ja osittain on huono itsetunto. Mutta en ole ajatellut, että se johtuisi lapsimäärästä, vaan nuoruusiän huonoista kaverisuhteista (tai niiden puuttumisesta).
Teini-iästä on kuitenkin kohta parikymmentä vuotta aikaa ja olen päättänyt, etten anna tuon ajanjakson määrittää loppuelämääni. Minä olen hyvä ja arvokas. Samoin sinä, Ap. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että tiedostat mistä ongelmasi kumpuaa ja yrität tehdä asialle jotain. En kyllä lähtis yleistämään, perheitä ja vanhempia on erilaisia riippumatta perheen koosta tai uskonnosta. Suurperheessä voi olla todella lämmin kasvuympäristö ja pienessä taas kylmä. Harmi että sinulla on tuollaisia kokemuksia :/ toivottavasti, nyt kun tiedostat oman ajattelumallisi, osaat myös jättää nuo ajatukset omaan arvoonsa. Itsetunnon parantaminen on pitkä prosessi mutta voit yrittää muistaa että miehesi on valinnut syystä sinut, eikä niitä muita, ja tiedostaa milloin ajatuksesi kumpuaa lapsuuden kokemuksista ja on oikeastaan aika järjetön. Myös minun miehelleni huono itsetunto oli kova paikka, eikä se siitä helpottanut kuin muuttamalla omaa ajattelumallia. Minulla siihen auttoi laihdutus ja mielekkäämmän työn etsiminen.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 01:33"]Hyvä että tiedostat mistä ongelmasi kumpuaa ja yrität tehdä asialle jotain. En kyllä lähtis yleistämään, perheitä ja vanhempia on erilaisia riippumatta perheen koosta tai uskonnosta. Suurperheessä voi olla todella lämmin kasvuympäristö ja pienessä taas kylmä. Harmi että sinulla on tuollaisia kokemuksia :/ toivottavasti, nyt kun tiedostat oman ajattelumallisi, osaat myös jättää nuo ajatukset omaan arvoonsa. Itsetunnon parantaminen on pitkä prosessi mutta voit yrittää muistaa että miehesi on valinnut syystä sinut, eikä niitä muita, ja tiedostaa milloin ajatuksesi kumpuaa lapsuuden kokemuksista ja on oikeastaan aika järjetön. Myös minun miehelleni huono itsetunto oli kova paikka, eikä se siitä helpottanut kuin muuttamalla omaa ajattelumallia. Minulla siihen auttoi laihdutus ja mielekkäämmän työn etsiminen.
[/quote]
Miten niitä ajatuksia ja tunteita jätetään omaan arvoosa? Kun on maassa, pohjalla ja tuntee olevansa nolla, niin ei siinä paljoa osaa järjellä ajatella. Kuulostat itse lestadiolaiselta, joka puolustelee isoja perheitä. Fakta on, että aikaa, syliä ja huomiota EI riitä TARPEEKSI esim yli 10:lle muksulle. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa, olen itse tosi mustiksen naisen mies. Ollaan jo ero vaiheessa, tää on ollu mulle tosi rankkaa. Arvosta miestäsi jos sua kerta jaksaa tsempata. Menkää ajoissa vaikka seurakunnan perheneuvontaan, älkää minkään lahkon papin puheille. Mut joo, nyt vielä kerkee.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 01:51"]Heippa, olen itse tosi mustiksen naisen mies. Ollaan jo ero vaiheessa, tää on ollu mulle tosi rankkaa. Arvosta miestäsi jos sua kerta jaksaa tsempata. Menkää ajoissa vaikka seurakunnan perheneuvontaan, älkää minkään lahkon papin puheille. Mut joo, nyt vielä kerkee.
[/quote]
Ollaan käyty pariterapiassa ja vielä jatkuu ne käynnit. Mikä sua rasitti eniten sun tulevassa eksässä? Ette saaneet kompromisseja yhdessä, sovussa? Mitä muita vinkkejä antaisit mulle? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkera lasta. Kyllä suurperheessäkin riittää syliä kaikille, jos on halua sitä antaa. Eikä ainokainenkaan saa sitä, jos vanhemmat ei anna. Joten ongelma ei ole perheen koko vaan vanhempien tyyli kasvattaa. En tunne lestoja, mutta aloituksesta sai kuvan, että lapset ja elämä on vain suorittamista ja välttämätön pakko. Jos näin on ei ole ihme ettei ole rakkautta
Jos mies rakastaa sua se jättää ne hupakot elämästään. Oksettaa ajatuskin vieraista naisista oman miehen ympärillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 02:00"]Jos mies rakastaa sua se jättää ne hupakot elämästään. Oksettaa ajatuskin vieraista naisista oman miehen ympärillä
[/quote]
Samaa oon sanonu hälle monet kerrat. Ei suostu poistaan facebookistaan edes sellasia, joiden kans rikkonut perhettä ja jotka aiheuttanu mulle jopa itsetuhoisia aikeita... Oon ollu parin naisen takia tosi syvällä. Mikä siinä niin vaikeaa olis jättää sellaset ihmiset taakse? Ap.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 02:05"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 02:00"]Jos mies rakastaa sua se jättää ne hupakot elämästään. Oksettaa ajatuskin vieraista naisista oman miehen ympärillä
[/quote]
Samaa oon sanonu hälle monet kerrat. Ei suostu poistaan facebookistaan edes sellasia, joiden kans rikkonut perhettä ja jotka aiheuttanu mulle jopa itsetuhoisia aikeita... Oon ollu parin naisen takia tosi syvällä. Mikä siinä niin vaikeaa olis jättää sellaset ihmiset taakse? Ap.
[/quote]ne naiset on sille tärkeämpiä :( jätä sinä mies. Josko sit tajuaa tärkeysjärjestyksen
Oon sanonut että klikkaa pari tyyppiä pois facesta. Ei tee sitä. Kun ei oo kuulema edes tekemisissä eikä ole ollut tapana poistella ketään listoilta. Yhden naisen kans on vähän enemmän tekemisissä. Mut sitä suuremmalla syyllä vois poistaa, jos ei kerran pidä juurikaan siellä yhteyttä. Oon sanonu että valita joko heidät tai minut. Oon sanonu, että lupaan yrittää unohtaa menneet kaunat, jos hän lupaa poistaa heidät elämästään. Hän väittää, että on luottamuksen arvoinen ja haluaa todistaa myös sen mulle. Kyse ei ole niinkään siitä, vaan siitä kuinka loukattu olo mulla on mun miehen ja näiden naisten tekemisistä mun selän takana (ilm.ei seksiä kuitenkaa mut muuta ajanviettoa kyllä ja paljon, usein). On NIIIIIIN LOUKATTU JA MUSTASUKKAINEN OLO!!!
Kerrompa oman kokemukseni. Ex-kihlatullani on /oli paljon naispuolisia ystäviä ja suuri osa vielä aikasta nättejä ja aina meikkattuja. Kerroin näistä sanoista tuntemuksista miehelleni ja hän otti ne huomioon(alussa) ja puyti mukaan illan istujaisiin ja sain jutella näiden naispuolisien kavereiden kanssa. Kavereitahan he vain olivat mutta lopulta tiemme erosivat sillä nämä kaverit menivät parisuhteen edelle,heidän kanssaan vietti mies joka viikonlopun ja muttenkin jutteli enemmän kun minun kanssani. Nyt välimme tähän kihlattuun ovat ihan ok ja pystymme törmätessämme juttelemaan jopa nykyinen mieheni on istunut iltaa ex-kihlattuni kanssa(mikä minua vain hämmästytti ja lopulta huvitti)
Ja lisään tuohon 12 kirjotukseen että ei se suurperheessä kasvaminen aina aiheuta huonoa itsetuntoa. Meitä sisaruksia on 4 ja vanhimmalla on todella huono itsetunto ja aina kokenut olevansa huonompi,lihavampi,yms. Kun me muut. Minä olen katraasta toiseksi vanhin ja en koe olevani huonompi kun muut(vain muutaman ihmisen seurassa käynyt nöin) seura pitää valita niin että on itsell hyvä olla. Eli jos suhteesi saa sinut voimaan huonosti miksi jäädä siihen??
Upp.