Se tunne, kun on kriisi, ja joudut olemaan ainoa aikuinen...
Kriisin muut osapuolet, iästään huolimatta, taantuvat joko lapsellisen teinin tasolle tai sulkeutuvat täysin eivätkä pysty edes ajattelemaan asiaa, saati että osallistuisivat sen hoitamiseen mitenkään. Minulle on langennut ainoan aikuisen "rooli". Mistä löytää voimaa jaksamiseen ja muidenkin murheiden kantamiseen?
Kommentit (4)
Terapiasta. Katso esim Yle-Areenasta sarja nimeltä "Rakkautta ja jälkikasvua". Nina käy siinä terapiassa.
Meillä mies ottaa aina vastuunkantajan roolin, kun taas minä vain lamaannun toimintakyvyttömäksi. En osaa oikein sanoa, mistä mieheni ottaa voimaa ja tasapainoa selvitä järkyttävistäkin tilanteista jaksaen vielä samalla tukeakin muita...Hän vain on sellainen luonteeltaan.
Mulle tulee just tuo vastuullinen ja järkevä toisten tukija kriisissä. Mies sukeltaa heti syvyyksiin.
Kuin meillä, mies aina taantuu ja mun oltava aikuinen. Voimaa saan omalta äidiltä tai muilta kauempana olevilta läheisiltä.