Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä etä-äitejä!
24.10.2014 |
Mulla on kaveri, joka on etä-äiti ja saatuani tietää tästä, aloin jollain tavalla karsastaa häntä. Minulla on kaksi lasta enkä voi ymmärtää kenenkään naisen etä-äitiyttä jos on tunne-elämä ihan kasassa
Kommentit (43)
Jos lapsen äiti kuolee ennen lapsen aikuistumista, hänestä kasvaa henkisesti alikehittynyt? Jep...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 17:29"]
Tästä päästään tähän ikuisuusargumenttiin, että onko äitinsä kuolemalle lapsena menettäneet ihmiset jotenkin sitten huonompia ja vajaampia ihmisiä?
[/quote]
Äitinsä kuolemalle menettäneet lapset eivät ole tulleet äitinsä hylkäämiksi. Ellei kyseessä ole itsari.
Ap taitaa olla vähän vajaaälyinen :D
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:52"]
En ymmärrä etä-isiä. Miten voi joku mies elää siten että näkee lastaan 4 pv kuukaudessa ja kokee silti olevansa hyvä isä.
Arvasin, että joku
[/quote]
koska kaikkien mielestä etä-isät on ihan normaaljea, mutta hui hai jos äiti on etä-äiti.
[/quote]
Arvasin tämän kommentin. Sanokaa mitä tahansa, mutta lapselle tärkein henkilö on äiti. Oletteko koskaan kuulleet lapsen kaatuvan ja satuttavan itsensä, mitä hän huutaa ensimmäisenä, isääkö?
Tämän lapsen tapauksessa on todella hyvä, että lapsen ei tarvitse katsella viikonloppuisin äidin poikaystäviä ja juomista, mutta silti ihmetyttää miten joku joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Ei mitään elämänhallintaa ole nähtävissä. Tämä on sitten vain minun mielipiteeni, joka on kuin se ja jokaisella omansa.
ap
[/quote]
Juuri kirjoitit, miksi lapsi on isällään vakituisesti. Äidin elämä on niin vauhdikasta, ettei siinä ole lapsen hyvä kasvaa.
Oletko ajatellut asiaa näin päin: äiti on niin vastuullinen, rakastaa lastaan ja haluaa lapsensa parasta ja on todennut, että lapsen kannalta on parempi, että lapsi on isän luona ja hän on etävanhempi? Vastuullisuutta on myös myöntää, ettei oikeasti jaksa tai ei selviä, tai yksinkertaisesti ei halua, ottaa sitä vastuuta ja sitoutumita, läsnäoloa ym kaikkea, mitä lapsi mukanaan tuo ja vaatii.
Ap, oletko yh vai parisuhteessa? Jos sulla on mies siinä, et oikeasti tiedä, mitä on olla yksin huoltajana, yksin vastuussa kaikesta siitä, mitä on kotona. ei se ole yksin sitä, että on vastuussa lapsista, vaan ne kaikki muut, mitä teillä perheellisissä miehet tekee. Yh-taloudessa sen tekee nainen. Silloin kun auto huollossa, ei ole toista autoa, kahdessa paikassa ei voi olla yhtäaikaa, kahta asiaa tekemässä samaan aikaan. En voi laittaa ruokaa, siivota, ja ulkoilla ja harrastaa ja viettää laatuaikaa lasten kanssa tai itseni kanssa samaan aikaan, ja vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja. Edes viikon tunnit ei aina riitä, kun yksin pitäisi olla joka paikassa samaan aikaan.
[/quote]
Sinulla on rankkaa, osanottoni. Eikö yh-isällä ole yhtä rankkaa eli miten esiintuomasi asiat ovat olennaisia juuri äidin kannalta?
ap
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 17:38"]
Ap taitaa olla vähän vajaaälyinen :D
[/quote]
Mistä arvasti? Täältä laitoksesta kirjoittelen, kiitos teille veronmaksajille kun meillä vaikeasti vammaisillakin on nykyään omat tabletit huoneissa. Pitää mennä tulee iltalääke ja virtsapussin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 17:29"]
Tästä päästään tähän ikuisuusargumenttiin, että onko äitinsä kuolemalle lapsena menettäneet ihmiset jotenkin sitten huonompia ja vajaampia ihmisiä?
[/quote]
Äitinsä kuolemalle menettäneet lapset eivät ole tulleet äitinsä hylkäämiksi. Ellei kyseessä ole itsari.
[/quote]
Aivan. Ja on hyvin poikkeuksellista kuolla ennen aikojaan siinä vaiheessa, kun lapsi on vielä kasvuiässä. Valtaosalla kyllä on äidit. Usein täälläkin on meuhkattu isien tärkeydestä, ja miten vaurioittaakaan, jos isä ei halua/voi olla lapsensa elämässä, mutta toistepäin se onkin tietysti ihan pikku juttu, jos äiti ainakin osa-aikaisesti hylkää lapsensa. Hitto, miten ristiriitaista. Ja äiti on äiti, isä isä, siinä on todella iso biologinen ero, mitä ei varmaankaan kenellekään normaalimäärää älliä omaavalle täytyisi lähteä selventämään.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 17:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 17:38"]
Ap taitaa olla vähän vajaaälyinen :D
[/quote]
Mistä arvasti? Täältä laitoksesta kirjoittelen, kiitos teille veronmaksajille kun meillä vaikeasti vammaisillakin on nykyään omat tabletit huoneissa. Pitää mennä tulee iltalääke ja virtsapussin!
ap
[/quote]
Virtsapussin... jatkoa kiitos? Taidan olla sekä vammainen että skitsofreenikko, sillä vaikuttaa sille että kirjoitan palstoille viestejä, joista en muista mitään minuutin kuluttua..
oikea ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni ovat hylättyjä lapsia.
He eivät ole menettäneet äitiään eivätkä isäänsä itsemurhalle. Eivät edes kuolemalle. Mutta heidän etävanhempansa ei ole kovin kiinnostunut heistä. Aiemmin tapasi pari-kolme kertaa kuukaudessa arki-iltaisin, siis noin 4-5 tuntia joka piti sisällään matka kotoa etän luo ja takaisin, matka kesti vajaan tunnin ruuhkista riippuen.
Nyt etä tapaa lapsia kerran kuukaudessa yhden yön. Seuraavan tapaamisen ilmoittaa aina paria viikkoa aiemmin. Jos se ei lähille käy, jos on muuta menoa, tapaamista ei tule.
Lapset ovat toisen vanhempansa hylkäämiä. Minä en ymmärrä, kuinka joku voi näin hylätä lapsensa. Millainen vanhempi on se, joka ei ole kiinnostunut lapsensa elämästä, lapsestaan?!
Ei puhelinsoittoja, ei mitään, ei kysy miten menee koulussa, millainen todistus. Ei tule kevät ja joulujuhliin, ei koulun yhteispäiviin, ei tullut koskaan, ei edes yhdessä olessamme näihin eikä vanhempainvartteihin tai muuhunkaan.
Lapset kaipaavat. he oikeasti ikävöivät. He kokevat olevansa hylättyjä. Ettei etä rakasta. Etteivät he ole tärkeitä etälle.
Mutta koska etä on isä ja lähi on äiti, tällä ei ole mitään merkitystä, eihän vaikka? Lapsi ei tästä kärsi, koska äiti rakastaa.
Mutta jos lapsilla olisi toisenlainen isä, ja lapset olisivat isänsä luona, ja minä etä-äitinä, aktiivisesti lasten elämässä, tapaisin, olisin mukana, kävisin, menisin, olisin surkea ihminen jalapseni hylännyt ja halveksittava, vai?
Isä on nyt vaan isä, tommosia ne on.
Ja sitten on ne toiset suut, joilla huudetaan miten yht:t on luusereita ja ydinperheiden lasten kannattaa välttää tämmösten luusereiden kakaraoita, koska ovat yh.n kakaroita.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:57"]
Arvasin tämän kommentin. Sanokaa mitä tahansa, mutta lapselle tärkein henkilö on äiti. Oletteko koskaan kuulleet lapsen kaatuvan ja satuttavan itsensä, mitä hän huutaa ensimmäisenä, isääkö?
Tämän lapsen tapauksessa on todella hyvä, että lapsen ei tarvitse katsella viikonloppuisin äidin poikaystäviä ja juomista, mutta silti ihmetyttää miten joku joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Ei mitään elämänhallintaa ole nähtävissä. Tämä on sitten vain minun mielipiteeni, joka on kuin se ja jokaisella omansa.
ap
[/quote]
No meillä lapsi huutaa ensin isää, samoin herätessään haluaisi aina isän, minä kelpaan jos isä ei ole paikalla. Meillä minä olen ollut vuoden lapsen kanssa kotona, isä sen jälkeen 2 vuotta, nyt tenava on hoidossa ja 5 vuotias. Ja tosiaan lapsi pyytää isäänsä selvästi enemmän näihin hoivajuttuihin, minua sitten taas pyöräilemään ym... Ihan perheestä riippuu kumpaa vanhempaa lapsi enemmän kaipaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sanoi, että äiti on aina lapselle se ykköshenkilö, jonka luo mennään kun sattuu. Mä luulen, että tällä asialla on vähän itseään toteuttava vaikutus, noidan kehä. Ajatellaan, että äiti on tärkein -> äiti viettää lapsen kanssa enemmän aikaa -> äidistä tulee läheisempi -> oletukset pitävät paikkansa. Mutta jos se olisikin isä, joka on n lapsen kanssa kotona, ruokkii ja pitää huolta, ja äiti kävisikin töissä ja toisiruoan pöytään, uskoisin että silloin se isä olisi se, jota kaivataan kun sattuu. Toki naisilla voi olla suurempi hoivavietti ja he imettävät, mutta en silti usko että vanhemman sukupuoli määrittää sen, kummasta tulee lapselle läheisempi.
Hylkääminen ei ole ok. Vastuunsa tuntemisen kautta etäksi asettuminen ja oman riittämättömyytensä myöntäminen on ok. Valitettavasti lapsi voi kokea tulleensa hylätyksi myös ydinperheessä, kun kumpikaan vanhempi ei välitä, mutta tässä nyt ei ollut siitä kysymys.
Tietysti ideaalitilanne on se, että molemmat ovat kiinnostuneita ja aktiivisesti lasten elämässä mukana. Jos tähän ei kuitenkaan syystä tai toisesta halua tai mahdollisuutta ole, niin mitä te ihmiset oikein sitten haluaisitte tapahtuvan? Hylkäämistä ei tarvitse hyväksyä, kummaltakaan vanhemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee heittämällä mieleen kolme lapsuus- ja nuoruuskaveria (tyttöjä), joille isä oli se tärkeämpi vanhempi ja näistä kaksi jäi eron jälkeen isälle asumaan. Kolmannen vanhemmat eivät eronneet mutta jos olisivat,kaveri kertoi haluavansa isälleen. Tämä oli jo 90-luvun puolella kun isien ei todellakaan ajateltu saavan lapsia erossa.
Minua kiinnostaisi nähdä yksikin todiste/tutkimus missä osoitetaan että lapsen paikka on AINA parempi äidin tykö??? Ihankuin katkera yh mammat raivoaisi kun mies jätti ja lähti kun tehtiin muksu 18 vuotiaana eikä ollutkaan valmis kaikkeen?? Joka tapauksessa on järjetöntä että ajatellaan näin, isä on vain elatusrahan lähde ja lapsenvahti känni viikonloppuihin? Eikö vanhemmuus olekkaan tasavertaista ja lapsi elää sen vanhemman luona missä parempi? En yleistä, mutta näitä tapauksia tuntuu löytyvän joka nurkan takaa. Ja tietenkään jokainen isä ei myöskään ole täydellinen. Mutta kuitenkin, HERMO MENEE.. !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti nyt vain ei ole se ainoa tärkeä henkilö lasten elämässä :)
Mieheni työ mahdollisti sen, että hän hoiti lapset kotona ja minä kävin töissä ulkopuolisella. (Lihakarjaa miehellä).
Ei lapset minun luokse juokse satutettuaan itsensä. He juoksevat isin luokse. :)
Ja jos me erottaisiin, minusta tulisi etävanhempi. Kyllä, se raastaisi sydämeni verille. Mutta parhain niin. Tässä on lasten koti, koulu lähellä jne. Miksi heidän pitäisi muuttaa kaikki meidän erotessa? No ei tarvitse. Vaan he jäävät kotiinsa asumaan ja minä muuttaisin. Onneksi ei ole ero lähelläkään :)
Jos äidillä on vaikka reissuluonteinen työ on lapsille parempi jos isä on lähivanhempi :) itse olen kyllä lähiäiti mutta en tuomitse. Vaikka porvoostahan sä olet.
Jotkut voivat oikeasti ajatella lastensa parasta.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:52"]
En ymmärrä etä-isiä. Miten voi joku mies elää siten että näkee lastaan 4 pv kuukaudessa ja kokee silti olevansa hyvä isä.
Arvasin, että joku
[/quote]
koska kaikkien mielestä etä-isät on ihan normaaljea, mutta hui hai jos äiti on etä-äiti.
[/quote]
Arvasin tämän kommentin. Sanokaa mitä tahansa, mutta lapselle tärkein henkilö on äiti. Oletteko koskaan kuulleet lapsen kaatuvan ja satuttavan itsensä, mitä hän huutaa ensimmäisenä, isääkö?
Tämän lapsen tapauksessa on todella hyvä, että lapsen ei tarvitse katsella viikonloppuisin äidin poikaystäviä ja juomista, mutta silti ihmetyttää miten joku joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Ei mitään elämänhallintaa ole nähtävissä. Tämä on sitten vain minun mielipiteeni, joka on kuin se ja jokaisella omansa.
ap
[/quote]
Juuri kirjoitit, miksi lapsi on isällään vakituisesti. Äidin elämä on niin vauhdikasta, ettei siinä ole lapsen hyvä kasvaa.
Oletko ajatellut asiaa näin päin: äiti on niin vastuullinen, rakastaa lastaan ja haluaa lapsensa parasta ja on todennut, että lapsen kannalta on parempi, että lapsi on isän luona ja hän on etävanhempi? Vastuullisuutta on myös myöntää, ettei oikeasti jaksa tai ei selviä, tai yksinkertaisesti ei halua, ottaa sitä vastuuta ja sitoutumita, läsnäoloa ym kaikkea, mitä lapsi mukanaan tuo ja vaatii.
Ap, oletko yh vai parisuhteessa? Jos sulla on mies siinä, et oikeasti tiedä, mitä on olla yksin huoltajana, yksin vastuussa kaikesta siitä, mitä on kotona. ei se ole yksin sitä, että on vastuussa lapsista, vaan ne kaikki muut, mitä teillä perheellisissä miehet tekee. Yh-taloudessa sen tekee nainen. Silloin kun auto huollossa, ei ole toista autoa, kahdessa paikassa ei voi olla yhtäaikaa, kahta asiaa tekemässä samaan aikaan. En voi laittaa ruokaa, siivota, ja ulkoilla ja harrastaa ja viettää laatuaikaa lasten kanssa tai itseni kanssa samaan aikaan, ja vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja. Edes viikon tunnit ei aina riitä, kun yksin pitäisi olla joka paikassa samaan aikaan.