Lue keskustelun säännöt.
Moraalinen ongelma :(
02.10.2014 |
Eräs sukulainen on ollut sairaalassa kuukauden verran. Olen auttanut sekä häntä että lähintä omaistaan tänä aikana useamman kerran viikossa. Olen hoitanut ja edistänyt asioita sairaalassa, vieraillut sairaan luona ja auttanut omaista sekä kulkemisessa että tiedon ymmärtämisessä. Minusta tämä on täysin normaalia ja olen tehnyt kaiken ihan pyyteettömästä rakkaudesta ja auttamisen halusta. Nyt sairaalassa oleva on vaatinut lähiomaistaan maksamaan minulle tästä avusta :O
Tulee sellainen olo että antamani avun ja välittämisen pyyteettömyyteen ei uskota :( En ikinä tekisi tuollaista rahasta, (ellen ole työsuhteessa) Auttaminen on minulla "verissä" enkä edes osaisi olla auttamatta jos vain voin jonkun oloa ja elämää helpottaa.
Toisaalta sairas sukulainen ilmeisesti kokee niin suurta kiitollisuutta että haluaa osoittaa sen "jollain tavalla" suullisten kiitosten lisäksi.
Voinko kieltäytyä ottamasta rahaa vastaan ilman että sukulainen loukkaantuu tästä? Onko moraalisesti oikeampaa loukata hänet kieltäytymällä rahasta vai ottaa raha vastaan vaikka itselle tulee siitä "likainen" olo? Mitä sinä tekisit? Kyse on terminaalivaiheen sairaudesta.
Kommentit (10)
Oot ihanan hyväsydäminen. Mitä kautta raha sulle tulis? Käteisenä vai tilille? Oisko mahdollista, että sopisit lähiomaisen kanssa että (suoraan sanottuna) valehtelette sukulaiselle, että saat korvausta. Tai jos rahat tulisi tilin kautta, eikä valehteleminen onnistuis, niin voisitte sopia että annat ne sukulaisen selän takana takaisin lähiomaiselle. Vähän epämääräistähän tämä on, mutta on mahdollista, että sukulainen loukkaantuis jos ei saisi maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo takaisin kierrättäminenkin tuntuu valehtelemiselta, ja tosi typerältä. Haluaisin sen sijaan saada hänet ymmärtämään että minä saan siitä auttamisesta itsestään jo hyvän mielen, ja sitenkin se tavallaan itsensä takaisin maksava teko. Ap
Ymmärrän, että haluaa rahaa antaa, kyllä minäkin tuossa tilanteessa haluaisin jotenkin korvata toisen ystävällisyyden ja välittämisen. Olisihan se toinen minun vuokseni joutunut juoksemaan asioilla.
Jos et missään nimessä halua ottaa rahaa vastaan, kerrot, että olet hyvää hyvyyttäsi ja vilpittömästi ollut apuna ja tukena. Tuskin hän siitä suuttuu :)
Mä kyllä toivoisin, että minun toiveita terminaalivaiheessa kuunnellaan. Ehkä hn haluaa, että sä saat jotain kivaa, tai vaikka jotain hemmottelua sen vastapainoksi, että olet ollut apuna lopussa. Jotain konkreettista, mistä muistat tämän henkilön.
Jos hän olisi sanonut, että haluaa antaa sinulle muistoksi jonkun esineen, kieltäytyisitkö? Nyt hän haluaa, että sinä saat valita, mistä hänet muistat. Näin mä ajattelisin.
Olen vastaavassa tilanteessa kieltäytynyt rahasta. Ymmärsin kyllä, että toinen osapuoli haluaa jotenkin korvata vaivannäköni. Ehdotin, että menisimme yhdessä vaikka ulos syömään ja hän voisi tarjota. Vastapuoli otti ehdotukseni ilahtuneena vastaan ja hyvin söimme ja mukavaa oli:)
Voisitko ap keksiä jonkin vastaavan ratkaisun? Ihmisiä ja tilannetta tuntematta en osaa ehdottaa mitään, mutta sinä kenties osaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tosiaan ottaisi mitään esinettäkään, on sen verran riitaisa suku että joutuisin varmaan käräjille... Ehkä pyydän häneltä luvan pistää rahan hyväntekeväisyyteen? Ap
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:44"]En kyllä tosiaan ottaisi mitään esinettäkään, on sen verran riitaisa suku että joutuisin varmaan käräjille... Ehkä pyydän häneltä luvan pistää rahan hyväntekeväisyyteen? Ap
[/quote] tuo voisi olla hyvä kompromissi. Koska kyse on kuolevan toiveesta niin sitäkin olisi hyvä kunnioittaa, antaa hänelle tunteen että on saanut osoittaa kiitollisuutensa selkeästi. Eräällä tavalla jonkin kiitoksen vastaanottaminen on tässä tilanteessa palvelus hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pomoni oli terminaalivaiheen syöpäpotilas, vieritti firmansa pyöritystä vastuulleni, haukkui, että ehdin tehdä liian vähän, vaikka teinkin yliinhimillisen paljon, josta huomautin asiallisesti. Sitten hän kysyi, että paljonko haluan lisää palkkaa. Pyysin aika reilusti lisää. Hän sai haukkua minut vielä ahneudestakin. Ei se mitään, purkipahan minuun pahaa oloaan ja ymmärsin sen oikein hyvin. Ajattelin kyllä, että maksakoon työstä, kun rahalla ei hänelle kuitenkaan kohta olisi mitään merkitystä, joten saatoin hyvin ottaa sitä omaa elämääni helpottamaan.
Ota rahat ja kustanna niillä haudalle kukkia.
En todellakaan ottaisi rahaa vastaan. Kyllä potilaan se pitää ymmärtää. Ei sitä voisi puolustella millään tavalla. Keksiköön toisen tavan ilmaista kiitollisuuttaan. Käskeköön vaikka lähiomaistaan auttamaan sua vastaavasti jossain asiassa, vaikka koiran ulkoilutuksessa tms...