Ainainen ikisinkku - missä on se oikea?

Oon aika samassa tilanteessa sun kanssa, alkaa toivo hiljalleen hiipua ja lähinnä miettimään tulisiko vain tyytyä ensimmäiseen vastaantulevaan. Ainoa vaan kun ei edes tule ketään vastaan.

Voi eiii :(

Oikeita on loputtomasti, mutta emme koskaan kohtaa :(

nuo on omassa menneisyydessä olevia asioita....jos ei ole pienenä ollut hyvässä vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa, vuorovaikutteista parisuhdetta on vaikea saada aikaan...pitää vaan uskaltautua tapailemaan kiinnostavaa ihmistä, vaikka voi tuntua, että toisessa on vikojakin.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 00:26"]

En ole koskaan ollut vakavassa suhteessa ja alan menettää uskon ja toivon se oikean löytämisestä. Kaikki tuttavapiiristäni ovat jo kihloissa, naimisissa tai saaneet lapsia. Itse olen ikisinkku. En tiedä mitä tehdä, olen turhautunut etsimiseen ja "lohduttaviin" kommentteihin; "sieltä se vielä vastaan tulee kun vähiten sitä odotat".. Mistä tietää kun on löytänyt sen oikean?

[/quote]

Toinen ikisinkku - vapaaehtoisesti - vastaa: Mun havaintojen mukaan ei ne ihmiset tiedäkään, kuka on oikea. Ainakin mun ystävissä on mennyt niin, että kaikki on selkeästi tietoisesti etsineet ja löytäneet jonkun lopulta ilmeisesti riittävän kivan ihmisen siinä vaiheessa, kun ovat sinkkuuteensa kyllästyneet. Tämä tapahtuu yleensä muun sosiaalisen elämän hiljennyttyä.

Ihan totta. Pyörittiin siis sinkkuina monta vuotta opiskelijoina samoissa jutuissa. Opintojen viimeisinä vuosina, melkeinpä kaikki mun ystävät yksi toisensa jälkeen kirjautui jonnekin nettipalstoille ja alkoi tapailla niiden kautta ihmisiä. Aika monta hutia tuli, milloin oli toinen kiinnostuneempi kuin mun ystävä, milloin toisinpäin. Sitten ne yksi toisensa jälkeen löysivät jonkun, vähitellen muuttivat yhteen ja myöhemmin menivät naimisiin. Harkinnan jälkeen.

Selkeästi voin sanoa ainakin lähiystävistä, että ei siinä ollut minkäänlaista salamarakastumista, yksikin avoliitossa souti ja huopasi pitkään, suostuuko nyt sitten kosintaan vai ei. Se onkin onnellisin silmämääräisesti nyt miehensä kanssa. 

Varmasti salamarakastumisiakin on, mutta oikeasti ne taitaa olla aika harvinaisia tai vaatii tietynlaista luonnetta. Muuten pitää sitten vain harkita, haluaako parisuhteen ja toimia sen mukaan.

Yksi kymmenestä on tarpeeksi älykäs. Yksi kymmenestä tarpeeksi kaunis. Yksi kymmenestä osaa flirttailla. Yksi kymmenestä osaa hoitaa naisen. Yksi kymmenestä on menestynyt. Yksi kymmenestä on sopivan ikäinen. Yksi kymmenestä on terve. Yksi kymmenestä on kiva. Yksi kymmenestä omaa samat harrastukset kuin mä. Yksi kymmenestä on kiinnostunut musta. Yksi kymmenestä on  nyt vapaana.

Eli yksi sadasta miljardista on just sopiva.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 01:08"]

Yksi kymmenestä on tarpeeksi älykäs. Yksi kymmenestä tarpeeksi kaunis. Yksi kymmenestä osaa flirttailla. Yksi kymmenestä osaa hoitaa naisen. Yksi kymmenestä on menestynyt. Yksi kymmenestä on sopivan ikäinen. Yksi kymmenestä on terve. Yksi kymmenestä on kiva. Yksi kymmenestä omaa samat harrastukset kuin mä. Yksi kymmenestä on kiinnostunut musta. Yksi kymmenestä on  nyt vapaana.

Eli yksi sadasta miljardista on just sopiva.

[/quote]

Ehkä sun pitää hieman laskea vaatimustasoa jos 90% ihmisistä on liian tyhmiä ja liian huonosti menestyneitä.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 01:14"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 01:08"]

Yksi kymmenestä on tarpeeksi älykäs. Yksi kymmenestä tarpeeksi kaunis. Yksi kymmenestä osaa flirttailla. Yksi kymmenestä osaa hoitaa naisen. Yksi kymmenestä on menestynyt. Yksi kymmenestä on sopivan ikäinen. Yksi kymmenestä on terve. Yksi kymmenestä on kiva. Yksi kymmenestä omaa samat harrastukset kuin mä. Yksi kymmenestä on kiinnostunut musta. Yksi kymmenestä on  nyt vapaana.

Eli yksi sadasta miljardista on just sopiva.

[/quote]

Ehkä sun pitää hieman laskea vaatimustasoa jos 90% ihmisistä on liian tyhmiä ja liian huonosti menestyneitä.

[/quote]

Ehkä sun pitää opetella tunnistamaan huumori.

Sama täällä. Mietin juuri eilen, että mikä mussa on vialla kun en tunne kenenkään miehen kohdalla että se on ollut mulle tarpeeksi oikea edes suhteeseen? En tunnu olevan kenenkään miehen "tyyppiä" ja kukaan mies ei ole mun tyyppiä. Käyn treffeillä ja lopetan sen, koska en ihastu enkä tunne mitään kaverillista ihmeempää ketään kohtaan. Täynnä epävarmuuksia sen suhteen, millaista pitäisi olla :D

10 vielä jatkaa, oon kyllä pohdinut tätä seurustelua muutenkin paljon ja varmaan se syy miksi olen sinkku liittyy myös siihen ettei mulla ole mitään annettavaa suhteelle. Aina löytyy mua mielenkiintoisempi, kauniimpi ja ihanampi nainen, joten miksipä edes vaivautua. 

Olen ollut naimisissa ja avoliitossa. Sinkku siinä välissä ja nytkin. Ei minun suhteet niin erikoisia olleet. Ne olivat "herra sopiva juuri silloin". En ole koskaan uskonut, että löytyy se yksi ja ainut oikea ja rakastun palavasti. Ehkä tyydyn sitten vähempään kun ajattelen näin.

Mua lohdutti se, että se Ikisinkku-bloggaajakin löysi miehen ja kuukauden seurustelun jälkeen muuttaa sen tykö Rovaniemeltä Helsinkiin :D jos se niin kyllä mäki vielä!

Up

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 22:21"]Mikä saa sut olettamaan, etteikö tuollaista reaktiota odottavat ja vaativat törmää usein sellaisiin jotka nuo reaktiot herättää? Vaikka tuollaisia tapaa, eihän se automaattisesti suhdetta meinaa. Aika ylimielinen olettama sulla.[/quote]

Koska itse tuntemani tuollaiset tuskin kelpuutavat ketään. Mutta ei se ongelmaa muuksi muuta, jos pystyy ihastumaan ainoastaan ihmisiin, joita ei voi saada. Sekin on omien korvien välissä ja sen mahdollinen parantaminen lähtee oman itsen muokkaamisesta. Eivät ne Hollywoodin tähdet tule hakemaan tavallisia suomalaisnaisia kotoa eivätkä nuoret (täysjärkiset) kaunottaret lotkauta korvaansa tavallisten suomalaismiesten vikittelyille.

Mun tuntemat ikisinkut on kaikki täysin huumoritajuttomia. EI siis ihme että ovat sinkkuja

Onko vaatimustaso liian korkea? pitäiskö katsoa peiliin eikä tuijotella kaikkia toisen osapuolen vajeita? Hyvässä parisuhteessa pitää osata tehdä lompromisseja jne

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 08:51"]

Mun tuntemat ikisinkut on kaikki täysin huumoritajuttomia. EI siis ihme että ovat sinkkuja

[/quote]

On monenlaista huumoria. Mun huumori on enemmän kyynistä ja lakonista kuin jotain standup-komiikkaa.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 08:51"]

Mun tuntemat ikisinkut on kaikki täysin huumoritajuttomia. EI siis ihme että ovat sinkkuja

[/quote]

Mä olen tuollainen huumorintajuton ikisinkku, jo 40 v, ja ihmettelen aina miksi ihmisille se huumorintaju on niin tärkeää? Eikö ketään kiinnosta vakava, asiallinen, syvällinen luotettava ihminen?

Ihankuin ne vuosikymmeniä parisuhteissa olevat on auttamattomasti huumorintajuisia, ei-nirsoja ja kykeneviä kompromisseihin? Tarkistakaapa nyt ne omat käsitykset ennenkuin lähdette syyttelemään niitä ihmisiä, jotka ei ole löytäneet itselleen sopivaa kumppania. 

Nirso on aina parempi kuin tyytyjä, joka suurella todennäköisyydellä tarkoittaa epätyytyväistä yhteiseloa. 

Pikemminkin pitäisi kysyä, mitä niin ihmeellistä siinä seurustelussa on, että haluaisi seurustella jonkun kanssa johon tuntee 'tyytyvänsä'?

Jos mä haluan seuraa hankin ystäviä. Jos haluan seurustella, haluan ihmise, joka on todellakin sellainen jonka kanssa tunnen kuuluvani yhteen. Ja tää ei tarkoita palkkapussin suurta kokoa tai Brad Pitt -ulkonäköä, vaan ihmisen joka saa aikaan jotain kunnon fiiliksiä!

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 08:51"]

Mun tuntemat ikisinkut on kaikki täysin huumoritajuttomia. EI siis ihme että ovat sinkkuja

[/quote]

Mä olen tuollainen huumorintajuton ikisinkku, jo 40 v, ja ihmettelen aina miksi ihmisille se huumorintaju on niin tärkeää? Eikö ketään kiinnosta vakava, asiallinen, syvällinen luotettava ihminen?

[/quote]

No mä vastaan vaan omasta puolestani, mutta mua ainkaan ei. Huumori on niin tärkeä asia elämässä että ilman sitä parisuhteesta ei tulisi mitään. Elämä on paljon kivempaa kun pitää hauskaa ja ottaa asiat huumorilla. Tottakai välillä pitää vakavoitua, kun keskustellaan syvällisiä mutta mä en ikinä ottaisi miestä joka ei saa mua nauramaan tai joka ei nauraisi mun jutuille...kuolisin tylsyyteen...