Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, miksi minusta tuntuu eron jälkeen tältä?
12.10.2014 |
Ero oli helpotus ja suhde oli täynnä henkistä väkivaltaa, alentavaa käytöstä mua kohtaan ja miehen kykenemättömyytä arvostaa minua (tai ketään muutakaan). Yhdessä oltiin kolme vuotta, avoliitossa.
Erottiin viime kesänä ja ensimmäisen kuukauden ja ylikin mun fiilis oli helpottunut ja ehkä jopa voitonriemuinen. Onnittelin itseäni, että pääsin siitä paskasta pois.
Nyt olo on jotenkin surkea. En ikävöi miestä, en todellakaan enkä myöskään kaipaa suhdetta. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että määrittelemättömästä syystä mua itkettää koko ajan ja olo on sanalla sanoen surkea. Tuntuu, että inhoan usein itseäni ja taas toisena hetkenä ajattelen, että olen ihan hyvä tyyppi. Onko ex-mies vaan onnistunut murentamaan mun itsetuntoni ja viemään omanarvontuntoni? Päälimmäinen tunne on katkeruus (en osaa määritellä mitä kohtaan) ja vaan yleisesti ottaen suru. Miksi, en käsitä? Haluaisin edelleen hehkuttaa eron jälkeistä hyvää oloa ja olla onnellinen siitä, kuinka rohkea olin että lähdin.
Kokemuksia? Auta av :)
Kommentit (14)
Varmaan prosessoit nyt vasta kokemaasi. Jos sulla on mahdollisuus mennä jonnekin keskustelemaan, kannattaisi ehkä tehdä se nyt. Toinen juttu jota mielestäni tarvitsisit, olisi miesten ihailu ja kevyttä deittailua, vaikka et mitään vakavampaa vielä haluaisi etkä harrastaisi yhden illan juttuja. Tekee silti hyvää huomata, että maailma on täynnä miehiä, jotka on susta kiinnostuneita ja kohtelevat kauniisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat eivät välttämättä liity toisiinsa muuten, kuin että ehkä kaipaat uutta ja parempaa ihmissuhdetta. Ja syksy tulee, se masentaa minua joka vuosi! :)
En usko että itsetuntoasi olisi täysin romutettu, sillä tiedostat että sinua kohdeltiin todella huonosti. Tsemppiä. :)
Ehkä olet joutunut parisuhteessa pitämään itseäsi kasassa viimeisillä voimillasi ja nyt kun tilanne on ns. vakaa ja turvallinen, annat itsellesi luvan surra ja käsitellä parisuhteen aiheuttamia negatiivisia tunteita?
Tein netissä masennustestin ja sen mukaan en ole masentunut. Näen tulevaisuuden optimistena ja en koe jatkuvasti olevani huono tmv.
Parilla treffeillä olen käynyt. Molemmat miehet ovat kehuneet kauniiksi, älykkääksi jne. Eivät vaan olleet muuten mun tyyppiä, että jatkoa olisi seurannut enkä varmasti olisi muutenkaan ollut valmis mihinkään sen kummempaan.
Täytyy selvittää onko meillä työterveydessä mahdollista jutella psykologin kanssa. Omalääkäri on ainakin ihan pöllö :)
Ap.
Mulla kesti surutyö eron jälkeen varmaan ainakin vuoden, vaikka itse halusin erota. Se on vähän niin kuin kuolema, kun joskus olis syvästi uskonut että on loppuelämän saman ihmisen kanssa ja sitten epäonnistuu. Anna itselles aikaa. Minusta reaktiosi on ihan normaalia ja kertoo vain että olet tunteva ihminen, Mutta kyllä erosta selviää. Tosin itse mietin vielä joskus 10 vuoden jälkeenkin että olisiko pitänyt lasten takia jatkaa. Mutta sitten muistutan itseäni että en ollut onnellinen ja lapset kärsisi siitä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:51"]
Ehkä olet joutunut parisuhteessa pitämään itseäsi kasassa viimeisillä voimillasi ja nyt kun tilanne on ns. vakaa ja turvallinen, annat itsellesi luvan surra ja käsitellä parisuhteen aiheuttamia negatiivisia tunteita?
[/quote]
Juuri tuolta musta tuntuu. Kiitos, puit sen hyvin sanoiksi. Nyyh, taas alkoi itkettää :)
Ap.
Miksi naiset sitovat onnellisuutensa mieheen? Kun mies on poissa, niin sitten nainen on kuin tyhjä kuori, jonka elämästä on kaikki merkitys veke. Hyi helvetti, miten minua hävettää olla nainen tässä yhteiskunnassa. Meillä on ihan oikeasti kaikki, kaikki eväät onneen, ja silti märehdimme, kun uhuuu, se mun paska mies ei tykänny mua ja pussannu siinä kotisoffalla, kun mää niin aattelin, että se niin ois kaikki mitä tässä elämässä onneen tarvitaan!
Voi vittu! Opetelkaa itsetuntoa, omaisuuden kerryttämistä, rahan hankkimista, omavaraisuutta niin materiaalisesti kuin henkisesti ja alkakaa elää. Mies ei ole naisen elämän päätepiste eikä se ole sen päämäärä. Mutta uskokaa siihen, uskokaa. VAnhaihnkodissa kyllä kadutte, kun ette eläneet vaan märehditte jonkun pieruisen ukon tykkäämisiä ja tykkäämättä jättämisiä.
Nainen on tässä yhteiskunnassa juuri nyt voitolla. Se on paremman näköinen, se saa tehdä vapaammin asioita, sillä on hoksottimet ja fyffet. Ja se tekee kaikkensa, jotta se ei ikinä silti nauttisi asemastaan vaan väen vängällä yrittää uskotella niin miehille kuin itselleen, että se on aina tappiolla ja toisesta riippuvainen!!!!!
Voiko tyhmempää elukkaa olla kuin nainen.
Meidän esi-äidit hakkaisivat meidät verille, jos saisivat kiinni ja kuulisivat, miten vähän me jaksamme hyödyntää niitä mahdollisuuksia, jotka tämä vuosisata on antanut ja mieluummin roikumme samanlaisessa itkuisessa kyykkyasennossa kuin ne. Siinä on vaan sellainen ero, että niiden oli PAKKO. Meidän ei ja silti suurin osa naisia haluaa edelleen siellä kyykyssä nyyhkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä nro 9 sidot onnellisuutesi rahaan ja materiaan. Mikä ero on sillä, sidotko onnen ihmissuhteisiin vai sidotko sen rahaan? Miten se sut asettaa muiden naisten yläpuolelle (vaikka toisaalta sanot tuntevasi häpeää olla nainen), että olet ehdollistanut onnesi rahan ansaitsemiselle?
Kyll mulle kilahtaa keskivertoa parempi kuukausiliksa tilille, mutta ei se surkeaa mieltä vie minnekään, vaikka työnnän siitä osan sijitusrahastoon ja osalla ostan itselleni kasvohoidon tai uudet kengät.
Ap.
Ekat puoli vuotta meni eron jälkeen leijuessa. Sit tasaantui.. ihan normaalia kaiketi. Mut en nyt synkkyyttä koe, oon silti tosi tyytyväinen elämääni. Sitä varmaan etsii elämän suuntaa.. käy läpi ajatuksiaan.. opettelee eloa uudessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:59"]
Miksi naiset sitovat onnellisuutensa mieheen? Kun mies on poissa, niin sitten nainen on kuin tyhjä kuori, jonka elämästä on kaikki merkitys veke. Hyi helvetti, miten minua hävettää olla nainen tässä yhteiskunnassa. Meillä on ihan oikeasti kaikki, kaikki eväät onneen, ja silti märehdimme, kun uhuuu, se mun paska mies ei tykänny mua ja pussannu siinä kotisoffalla, kun mää niin aattelin, että se niin ois kaikki mitä tässä elämässä onneen tarvitaan!
Voi vittu! Opetelkaa itsetuntoa, omaisuuden kerryttämistä, rahan hankkimista, omavaraisuutta niin materiaalisesti kuin henkisesti ja alkakaa elää. Mies ei ole naisen elämän päätepiste eikä se ole sen päämäärä. Mutta uskokaa siihen, uskokaa. VAnhaihnkodissa kyllä kadutte, kun ette eläneet vaan märehditte jonkun pieruisen ukon tykkäämisiä ja tykkäämättä jättämisiä.
Nainen on tässä yhteiskunnassa juuri nyt voitolla. Se on paremman näköinen, se saa tehdä vapaammin asioita, sillä on hoksottimet ja fyffet. Ja se tekee kaikkensa, jotta se ei ikinä silti nauttisi asemastaan vaan väen vängällä yrittää uskotella niin miehille kuin itselleen, että se on aina tappiolla ja toisesta riippuvainen!!!!!
Voiko tyhmempää elukkaa olla kuin nainen.
Meidän esi-äidit hakkaisivat meidät verille, jos saisivat kiinni ja kuulisivat, miten vähän me jaksamme hyödyntää niitä mahdollisuuksia, jotka tämä vuosisata on antanut ja mieluummin roikumme samanlaisessa itkuisessa kyykkyasennossa kuin ne. Siinä on vaan sellainen ero, että niiden oli PAKKO. Meidän ei ja silti suurin osa naisia haluaa edelleen siellä kyykyssä nyyhkiä.
[/quote]
Olipa purkaus, toivottavasti helpotti tuskaasi. Ap:lle: ihan on normaalia, anna itelles aikaa sopeutua uuteen elämään.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 13:15"]
Ja sinä nro 9 sidot onnellisuutesi rahaan ja materiaan. Mikä ero on sillä, sidotko onnen ihmissuhteisiin vai sidotko sen rahaan? Miten se sut asettaa muiden naisten yläpuolelle (vaikka toisaalta sanot tuntevasi häpeää olla nainen), että olet ehdollistanut onnesi rahan ansaitsemiselle?
Kyll mulle kilahtaa keskivertoa parempi kuukausiliksa tilille, mutta ei se surkeaa mieltä vie minnekään, vaikka työnnän siitä osan sijitusrahastoon ja osalla ostan itselleni kasvohoidon tai uudet kengät.
Ap.
[/quote]
No sä oletkin ulkoaohjautuva itsetunnoton säälimys, sellainen pikkutyttö, joka lapsenakin kärtti koko ajan äidin vieressä, että "mami, mä en keksi mitään tekemistä". Sellaisesta lähtökohdasta ei kasva kuin toisen aikuisen puntissa roikkuvaksi isoksi pikkutytöksi, joka edelleen roikkuu jonkun puntissa itkemässsä, että yyhyy, aikuinen, mä en keksi mitään tekemistä, pussaa mulle itsetunto, jooko. Sen suurempi häpeä, jos sulla on talouskin kunnossa etkä keksi muuta tekemistä itselllesi kuin miettiä että tulispa jostain joku, joka musta tykkäis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syksy ja kaamos se vaan saa sut alakuloiseksi. Tiedostat kenties et on tulossa joulun aika jonka sä otat vuosiin vastaan ns. yksin. Joku viisas joskus jossain sanoi et eron jälkeen pitää käydä läpi kaikki pyhät yksin ennenkuin on valmis täysin päästämään irti. Uusi kumppani ei auta tässä prosessissa, päinvastoin.
Mikä helvetti siinä on että toimivia onnellisia ihmissuhteita (puolisoon, perheeseen, ystäviin, anoppiin jne) kaipaavia haukutaan täällä usein säälittäviksi läheisriippuvaisiksi???
Sanoisin, että masennus. Kestänee hetken, että pääset yli tilanteesta ja löydät oman itsesi uudelleen. Sinuna kävisin juttelemassa jollekin, esim. työpaikan psykologille.