Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinusta on ollut hankalinta perheen perustamisessa?
01.10.2014 |
Itsellä se, että joka päivä on mietittävä toimeentuloa, jopa siitä alkaen, että on asunto ja ruokaa. Raha ja sen puute tekee elämästä niin hankalaa. Olen ollut todella paljon työttömänä ja yksinhuoltajana. Sossu ei auta, jättää kieroilemallakin antamatta rahat jotka kuuluisi antaa. Jos pääsee töihin, tulot ei edes nouse vaan voivat jopa laskea.
Kommentit (24)
Raskaaksi tuleminen ;o)
Ja kakkonen nukkui huonosti 4 v. asti. Joten kärsin sitten itse monta vuotta unettomuudesta, kun kadotin oman unirytmini myös.
Ei nyt muuten voi valittaa. Ihanaa on ollut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä se et on lapsi joka 1v6kk. Eikä se kävele , eikä ole edes kiinnostunut siitä. Joka aamu toivoo,et muksu lähtee käveleen mut ei. Sit tulee olo et ei kiinnosta kattoa koko muksua ollenkaan.
3, millä konstilla pääsit takaisin unirytmiin? Meillä lapset nyt 8-23 ja mies nukkuu kyllä kuin murmeli. Nukahtaa heti, kun vain tilaisuutta on. Minä vain valvon tai herään jo aamuyöstä, näen harvoin edes unia. Lääkärin mukaan REM-uni jää saamatta. Olen kokeillut oikeita unilääkkeitä ns. unihygieniasta huolehtimisen lisäksi, mutta en nuku niilläkään kokonaista yötä. Herään ehti, kun lääkkeen vaikutus jotenkin vähenee... Noin 4 tunnin kohdalla.
Unenpuute vaikuttaa muistiin, mielialaan, painoon, ihan kaikkeen. Huokaus. 2
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:38"]
Kieltämättä se et on lapsi joka 1v6kk. Eikä se kävele , eikä ole edes kiinnostunut siitä. Joka aamu toivoo,et muksu lähtee käveleen mut ei. Sit tulee olo et ei kiinnosta kattoa koko muksua ollenkaan.
[/quote]
Älä nyt, ei se tahallaan. Harjoitelkaa ja houkuttele, meneekö tukea vasten?
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:49"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:38"]
Kieltämättä se et on lapsi joka 1v6kk. Eikä se kävele , eikä ole edes kiinnostunut siitä. Joka aamu toivoo,et muksu lähtee käveleen mut ei. Sit tulee olo et ei kiinnosta kattoa koko muksua ollenkaan.
[/quote]
Älä nyt, ei se tahallaan. Harjoitelkaa ja houkuttele, meneekö tukea vasten?
[/quote] Mennyt jo tukee 4kk. Harjoteltais jos lapsi suostuis. Mut lapsi vetää vaan lattialle ja junluttelee ja puree. :( Annahan si ideoita miten opetat? Olis han se kiva ,et lapsi oppis käveleen,ku kolmen viikon päästä taloon pitäs syntyy vauva. Johan on kiva kannella kahta lasta joka paikkaan. Oon ihan vankina kotona. Kolmannessa kerroksessa ja ei hissiä. :( Muuttaa ei kannata,ku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:24"]
Unenpuute. Ensin kolmen lapsen yh:na vuorotöissä ja myöhemmin nuorempien lasten yöitkujen takia, jotka jatkuivat vuosikausia. Uniongelmat ovat jääneet kai ikuisiksi tuon jälkeen.
[/quote]
Eli oliko unenepuute jo ennen perheenperustamista? Tämä mun mielestä vähän ohi.
Mulle vaikeinta oli asuinjärjestelyt ja työpaikkat. Minä asuin Lontoossa ja tuleva mieheni Helsingissä. Tarvitsi miettiä aika paljon miten homma hoidetaan. Lopulta päädyimme Helsinkiin, kun sain hyvän duunin (kesti vuoden verran haku) ja molemmat sitä mieltä, että ainakin toistaiseksi haluamme lapsemme täällä kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unenpuute alkoi perheenperustamisen myötä. Paheni yksinhuoltajuuden ja vuorotyön pyörityksessä ja jalostui mittaansa nuorimpien lasten yöitkujen takia. Vaikka yöitkut ovat loppuneet, univaikeudet jäivät. Ikäänkuin pääni ei osaisi enää nukkua pitkään yhtäjaksoisesti, kun olen niin lukemattomia vuosia nukkunut pätkissä ja aivan liian vähän. 2
Neuvola on varmaankin jo puuttunut tuohon, kun ei kävele? Saako fysioterapiaa? Alkaisi iänpuolesta olla jo kävelyn aika, mutta voi vielä korjaantua.
Meidän neiti käveli vasta 1 v 4 kk iässä, mutta nyt koululaisena on hyvinkin taitava liikunnassa. Neuvola ehti huolestumaan, mutta onneksi turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:11"]Neuvola on varmaankin jo puuttunut tuohon, kun ei kävele? Saako fysioterapiaa? Alkaisi iänpuolesta olla jo kävelyn aika, mutta voi vielä korjaantua.
Meidän neiti käveli vasta 1 v 4 kk iässä, mutta nyt koululaisena on hyvinkin taitava liikunnassa. Neuvola ehti huolestumaan, mutta onneksi turhaan.
[/quote] Oli pari viikkoo sit lääkäri ja se ei ollut ollenkaan huolissaan. Eikö fysioterapeutille laittanut lähetettä. Huolissaan. :(
Rutiinien luominen. Mulla ei oikein koskaan ole ollut sen kummempia rutiineja, ja onkin ollut varsin haastavaa opetella niitä pienen lapsen kanssa. Tuskin meille koskaan tulee kellontarkkoja rutiineja, mutta paremmin olen onnistunut kuin kuvittelin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:08"]
Unenpuute alkoi perheenperustamisen myötä. Paheni yksinhuoltajuuden ja vuorotyön pyörityksessä ja jalostui mittaansa nuorimpien lasten yöitkujen takia. Vaikka yöitkut ovat loppuneet, univaikeudet jäivät. Ikäänkuin pääni ei osaisi enää nukkua pitkään yhtäjaksoisesti, kun olen niin lukemattomia vuosia nukkunut pätkissä ja aivan liian vähän. 2
[/quote]
Voi kurjaa. Minä olen tuo Lontoosta muuttanut ja pahoittelen jo tuota ohi vertausta. Oletko käynyt lääkärissä? Onko sinulla vertaistukea? Entäpä ystävät ja lähimmäiset? Nyt sinun tulisi olla terveesti itsekäs ja hakea apua. Voisin kustantaa sinulle hemmotteluviikonlopun. Voimia!
Oikean miehen löytäminen oli vaikeinta. Ja vaikka etsin vuosikausia, tuli silti valittua sen verran väärin että nyt kymmenen vuoden jälkeen haluaisin erota. Mutta kun nyt on se perhe niin ei oikein voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalinta oli löytää kelvollinen mies ja siitä lapsille isä.
Toistaiseksi hankalinta on ollut löytää sopiva sekä miestäni, että minua tyydyttävä asuinalue. En halua lapsilleni muuttorumbaa, joten halusin löytää sopivan kodin hyvillä kulkuyhteyksillä, sopivan rauhallisesta naapurustosta ja kriteerinä lapsiystävällisyys. Tästä en nyt sitten lähde kulumallakaan pois.
Unenpuute vauva-aikana ja uhmaiässä ainainen myöhästely. Meillä on murrosiän vielä kokematta.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:40"]
3, millä konstilla pääsit takaisin unirytmiin? Meillä lapset nyt 8-23 ja mies nukkuu kyllä kuin murmeli. Nukahtaa heti, kun vain tilaisuutta on. Minä vain valvon tai herään jo aamuyöstä, näen harvoin edes unia. Lääkärin mukaan REM-uni jää saamatta. Olen kokeillut oikeita unilääkkeitä ns. unihygieniasta huolehtimisen lisäksi, mutta en nuku niilläkään kokonaista yötä. Herään ehti, kun lääkkeen vaikutus jotenkin vähenee... Noin 4 tunnin kohdalla.
Unenpuute vaikuttaa muistiin, mielialaan, painoon, ihan kaikkeen. Huokaus. 2
[/quote]
Minulla meni vain n. puoli vuotta sen jälkeen kun nuorimmainen alkoi pääsääntöisesti nukkua yön läpi (vaikka osan yöstä vieressäni) että aloin itsekin saada unen. Siihen liittyi minusta tietynlainen rentoutuminen, eli aloin luottaa siihen, että ehkä tänä yönä pystyn nukkumaan niin paljon, että ei itketä herätessä. Ja sitten vaan huomasin yhtenä aamuna nukkuneeni sikeästi ja heränneeni itse ennen kuin kukaan herätti! Siitä lähti sitten kaikki pikku hiljaa rullaamaan. En edes käyttänyt unilääkkeitä, mutta yritin kyllä tietoisesti rentoutua ja minulla auttaa nukahtamiseen myös miehen läheisyys. Se kun hengittelee rauhallisesti niin itsekin saattaa rentoutua. Nyt olen nukkunut hyvin jo 3-4 vuotta, ja hyvänä puolena vuosien unettomuudesta on muuten se, että voin nykyäänkin jättää kokonaisen yön nukkumatta (esim. viihteellä tai hyvässä miesseurassa ;) eikä tunnu missään! Nuoremmat ihmettelevät miten ämmä voi valvoa 48 tuntia putkeen ilman että edes ylimääräistä kahviannosta tarvitsee, mutta näin vaan on.
Ei juuri mikään. Tavaroiden karsiminen yhteen muutettaessa? Jos perheeseen kuuluisi lapsi, arki olisi toki vaikeaa.