Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te, jotka olette muuttaneet kauas töiden perässä ja sukulaiset

Vierailija
01.04.2006 |

ja ystävät jääneet vanhalle kotipaikkakunnalle, kuinka kauan kesti, että ikävä helpotti, vai oliko sitä ollenkaan?



Meillä nyt reilu vuosi muutosta ja periaatteessa tilanne ihan ok, ollaan tutustuttu jossain määrin ihmisiin ja lapset viihtyvät päivähoidossa ja saaneet ystäviä. MUTTA MIKSI minun ikäväni ei helpota??? Tunnen itseni täysin juurettomaksi eikä tämä paikkakunta merkitse minulle mitään.



Olen asunut ennen lasten syntymää useilla eri paikkakunnilla, joten en ole ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa. Koskaan aiemmin tämä ei ole ollut silti tämmöistä, aina ennen olen sopeutunut ja pystynyt rakentamaan elämäni uudelle pohjalle. Mies on kyllä sopeutunut ihan hyvin, vain minä olen kapulana rattaissa ja ryven nostalgiassa kuin mikäkin evakko.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
01.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillä muutin miehen takia minulle aivan oudolle pienelle paikkakunnalle (joka on todellakin outo). Töitä en saa pitkälti sen takia että kun oon " niitä muualta tulleita" , kavereitakaan, ainakaan kovin läheisiä ei ole. Tunnen itseni täällä hyvin ulkopuoliseksi ja siten kyllä myös juurettomaksi. Olemme harkitsemassa paikkakunnalta muuttoa, tai ainakin minä muutan lähikaupunkeihin jos saan sieltä töitä.

Vierailija
2/3 |
01.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon nyt neljättä vuotta " poissa" ja jotenkin menettelee,sitä paremmin mitä paremmin uuden paikkakunnan ja sen mahdollisuudet oppii tuntemaan ja niistä nauttimaan.

Silti voisin muuttaa sekunnissa takaisin jos se vain mun päätettävissä olisi... (ja jos siellä olis edes mitään töitä...)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
01.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäisellä kerralla ei ollut lapsia, ja mikäs siinä asustellessa. Nyt olen ihan sopeutunut tänne, mutta kaipaa niitä isovanhempia.... ei ole minkäänlaista turvaverkkoa täällä. Ja isovanhemmat ovat jo 65-70, nyt on meidän lapsemme pieniä, eli tämä tarve ei nyt kohtaa.

Onneksi he tulevat tänne kaksi kertaa vuodessa.



Olemme asuneet täällä kaksi vuotta. Muutamme takaisin Suomeen vuoden lopussa. Onneksi.