Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Odotan esikoistani....

Vierailija
13.03.2006 |

En ollut tätä kovin suunnitellut, enkä ole edelleenkään kovinkaan innoissani. Lähinnä pelottaa. Onko muilla ollut samanlaista? Eniten inhottaa synnytys ja imettäminen. Meneekö tämä ohi?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
13.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toista lasta en tee. Imetys ei onnistunut, muttei se ois inhottanutkaan.

Vierailija
2/9 |
13.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pois tuollaiset pelot! Naiset ovat kautta aikojen synnytelleet!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
13.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minuakin pelotti raskausaikana, etenkin ihan alussa. Mutta aloin sitten ottamaan selvää synnytyksestä ja vauva-ajasta. Kun oli saanut tarpeeksi tietoa, olokin alkoi olla varmempi.

Eli, lähde vaikka kirjastoon lukemaan vauva-kirjoja.

Tsempiä ja hyviä vointeja!

Vierailija
4/9 |
13.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauvan syntymä on iso elämänmuutos. Mutta muuta vaihtoehtoahan ei ole kuin sopeutua. Aika näyttää miten nopeasti sinulla se käy. Itse kävin läpi oikein kunnon kriisivaiheen, vaikka vauva olikin toivottu. Oman elämän totaalinen muuttuminen tuntui alkuun pahalta, kun vauvassa oli kiinni 24h / vrk. Välillä kadutti koko vauva ja tuntui, etten millään jaksa.

Vierailija
5/9 |
13.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Imetys meni puihin ja morkkis oli kamala.



Voit varautua suuriin tunteisiin, kävi miten kävi.

Vierailija
6/9 |
13.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

(että välillä koko vauva kadutti) tuntuu, ettei näitä ajatuksia voi kenellekään sanoa ääneen. Kaikki muut ovat innoissaan ja touhottavat. Tuntuu, että minä olen tämän kaiken ulkopuolella. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
13.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainahan esikoinen pelottaa, ja jopa toinenkin. Synnytystä en pelännyt, mietiskelin vain. Imetys ei tuntunut vieraalta missään vaiheessa.

Vierailija
8/9 |
13.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viimeistään silloin jää kyllä kakkoseksi muidenkin silmissä. Valitan, mutta siltä se tuntui. Kun mentiin vauvan kanssa anoppilaan, niin minä olin vain näkymätön haamu, kun taas vauva oli päivän kuningas ja keskipiste. Ketutti, että ketään ei oikeasti enää kiinnostanut minun vointini. Lapsellista minulta ehkä, mutta noin se menee. Anna muiden hössöttää, onneksi se menee yleensä ohi aikanaan.

Vierailija:


Kaikki muut ovat innoissaan ja touhottavat. Tuntuu, että minä olen tämän kaiken ulkopuolella. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
13.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Varsinkin alussa. Kun vatsa alkaa kasvaa, ja liikkeet tuntuvat, olo muuttuu ja vauvaan alkaa rakastumaan pikkuhiljaa. Synntykseen mennessä olet luultavasti jo aivan eri mielellä!



Minua pelotti synnytys ihan hirveästi, isoa vauvaa ennustivat ja minä olen aika pienikokoinen. Nelikiloinen vauva tuli, ilman kipulääkkeitä vielä. Ja voin sanoa kahden synnytyksen jälkeen, että kivusta huolimatta synnytys on sellainen kokemus, mistä en olisi halunnut jäädä missään nimessä paitsi. Synnytys on yksi naisen elämän upeimpia kokemuksia!



Tsemppiä siskoseni, hyvin se raskaus ja synnytys menee :D