Yhden lapsen äidit!

Hyvin ymmärrän. Sen vuoksi en toista lasta haluakaan. Enemmän ne mielipiteet ainakin tällä palstalla ovat olleet sellaisia, että yhden lapsen äidit ei siitä oikeasta äitiydestä tiedä mitään. Ymmärrystä siis puolin ja toisin varmasti tarvitaan.

Minulla on kaksi lasta. Miksi lähetät viestin, joka on luettavuudeltaan luokaton?

Voi että kun teidän arki on niin hankalasti organisoitavissa. Voi voi. Mitä jos ottaisit vähän rennommin ja opettelisit nauttimaan elämästä? Olisko mitään?

Oliko kuppi maistunut tuota näpytellessä vai pelkällä raivollako tuon sait aikaan?

Pitääkö tästäkin kilpailla? "Meillä on niin paljon vaikeampaa kuin teillä". Anna olla.

Ei se ole hankalaa, mutta ei se myöskään instant toimi tyyliin että 14.30 on savikerho 15 kilsan päässä. 

Totta kai asiat ovat mutkikkaampia, kun lapsia on useampi. Olen aina mielessäni salaa ihmetellytkin, kuinka kukaan pärjää useamman kuin yhden lapsen kanssa. Minulle yhdenkin lapsen harrastuksiin kuljettamisessa, läksyjen tarkistamisessa ja kaikkien kouluasioiden yms. muistamisessa on aivan tarpeeksi tekemistä. 

Olen nyt kaksi viikkoa vääntänyt rautalangasta ja aina vaan tulee uusia päättömiä ideoita... Argh.

Tässä kun taas koko illan omaa ainokaistani viihdytin, leikin legoilla ja rakensin kaverina junarataa, niin olisin todella jälleen kerran toivonut toista lasta leikkikaveriksi, jotta pääsisin_helpommalla_.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 22:28"]

Tässä kun taas koko illan omaa ainokaistani viihdytin, leikin legoilla ja rakensin kaverina junarataa, niin olisin todella jälleen kerran toivonut toista lasta leikkikaveriksi, jotta pääsisin_helpommalla_.

[/quote] ha haa, et olisi päässyt helpommalla!

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 22:28"]

Tässä kun taas koko illan omaa ainokaistani viihdytin, leikin legoilla ja rakensin kaverina junarataa, niin olisin todella jälleen kerran toivonut toista lasta leikkikaveriksi, jotta pääsisin_helpommalla_.

[/quote]

Samaa välillä ajatellut. Uskallapa yksilasinen sanoa tuo lapsen kaverin puute jollekin monilapsiselle, niin kaikki hokevat, että pitäisi hankkia toinen ja ehkä kolmaskin "leikkikavereiksi". Eihän se sisko tai veli ole silti mikään leikkikaveri, vaan se on sisko tai veli, jonka kanssa myös tapellaan. Vauva ja taapero ovat ihan eri tasolla ja menee vähintään muutama vuosi, että ne voivat leikkiä järkevästi keskenään ilman jatkuvaa valvontaa. Yhden lapsen kanssa on omalla tavallaan rankkaa, kun sillä ei ole välttämättä omassa perheessä ylimääräisiä henkilöitä, joihin purkaa energiaansa. On vain "äiti, äiti, äiti, äiti... isi... äiti, äiti, äiti..."

Ehkä helpommalla pääsisi, jos olisi ihan vaan kavereita? Pakkoko ne kaverit on repiä omasta perseestä? Kivoja olisi sellaiset kaverit, jotka tulisivat leikkimään välillä, mutta myös häipyisivät omaan kotiinsa ja oman äitinsä riesaksi, kun leikit eivät enää suju? Yhden lapsen kanssa on sellainen yksityisopettaja, mutta toisen ja kolmannen kanssa joutuu olemaan lisäksi erotuomari.

No, mitäpä minä mistään tiedän? Olen itse ainoa lapsi, jolla on vain yksi lapsi. Toista haikailen, mutta enpä tiedä tuleeko toista ja mitä sekin sitten olisi. :D

Ei sitä minun mielestä ainakaan ole vaikea tajuta. Siksi minulla on yksi lapsi. Ei tarvi revetä moneen eri suuntaan, tässäkin repeilyssä on ihan tarpeeksi. Ihana kun saa keskittää huomionsa vaan tuohon yhteen.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 23:48"]Ei sitä minun mielestä ainakaan ole vaikea tajuta. Siksi minulla on yksi lapsi. Ei tarvi revetä moneen eri suuntaan, tässäkin repeilyssä on ihan tarpeeksi. Ihana kun saa keskittää huomionsa vaan tuohon yhteen.
[/quote]

Voi että muistan ku aattelin ja elin noin. Yhen lapsen kans oli niin lepposta. Sitte tapasin uuden miehen ja nyt oon neljän (joista kolme alle 5.v) lapsen äiti. Rakastan kaikkia lapsiani yli kaiken, enkä mitään muuttais mutta silti välillä väkisin kaipailee niitä aikoja kun ei ollu joka jalassa ja kädessä lasta rääkymässä (noin hiukka kärjistettynä)