Kaverini seurustellut vajaa 2kk ja haaveilevat jo vauvasta.
tunteneet ovat vajaa 6kk..ihan järjetöntä. Miehellä kuulemma kauhea vauvakuume ja nyt kaverillani myös..suunnittelee jo että olisi ihana mennä naimisiin ja millaiset häät jne..jäitähattuun kaveri..huh. Ei ihme että suomi on avioerojen maa kun ei ensin malteta elää tuota hurmosta rauhassa,miksi kiirehtiä. Rauhassa tutustua toiseen ja ensin asua yhdessä..sitten vasta kihloja jne
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 21:53"]
Eihän tuo asia oikeastaan kuulu sulle ollenkaan. Anna kaverin olla onnellinen ja iloinen.
[/quote]
Tyypillinen alemman sosiaaliluokan vastaus. Mielihyvää heti! Samat tyypit ovat myös sanomassa, ettei "elämää voi suunnitella". Ja sitten ihmetellään, miksei ole rahaa ja miksi suhde on karilla.
kuulostaa aivan minun kaveriltani joka tosin saa jo kohta sen lapsen, ovat seurustelleet 7kk ja kohta on jo laskettu aika. Vauva oli suunniteltu ja yrittämällä yrittivät heti kun alkoivat seurustelemaan. Nyt vasta ovat päässeet arkeen ja ongelmia onkin yllättäin ilmennyt kun ei se toinen olekkaan niin täydellinen
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 21:58"]kuulostaa aivan minun kaveriltani joka tosin saa jo kohta sen lapsen, ovat seurustelleet 7kk ja kohta on jo laskettu aika. Vauva oli suunniteltu ja yrittämällä yrittivät heti kun alkoivat seurustelemaan. Nyt vasta ovat päässeet arkeen ja ongelmia onkin yllättäin ilmennyt kun ei se toinen olekkaan niin täydellinen
[/quote] niin että mitä? Suunniteltu vauva siitetty lähemmäs 9 kk sitten suhteessa jossa seurusteltu 7 kk? :D
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 21:55"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 21:53"]
Eihän tuo asia oikeastaan kuulu sulle ollenkaan. Anna kaverin olla onnellinen ja iloinen.
[/quote]
Tyypillinen alemman sosiaaliluokan vastaus. Mielihyvää heti! Samat tyypit ovat myös sanomassa, ettei "elämää voi suunnitella". Ja sitten ihmetellään, miksei ole rahaa ja miksi suhde on karilla.
[/quote]
Kerrassaan hienoa yleistämistä!
Me olimme miehen kanssa pitäneet yhtä n.6kk kun esikoinen ilmoitti tulostaan enkä koe että tapahtui liian nopeasti, molemmilla jo kumminkin pitkiä parisuhteita takana ja lapsen tulo oli ilouutinen molemmille, kaikki meiän kohdalla vaan on tuntunut niin oikealta että ei haitannut edetä vauhdilla kun taad aiempi 9v kestänyt suhde ei edennyt suuntaan tai toiseen enkä edes haaveillut lapsesta exän kanssa jostain syystä.
Nykyisen kanssa rakastellessa jo kiihotti ajatuskin että saisin hänen lapsen :) hassua mutta joillain voi toimia joillain ei.
Me olimme seurustelleet (käytännössä asuneet avoliitossa) 7kk, kun tulin raskaaksi. Yritimme lasta jo 3 kuukautta ennenkuin tärppäsi. Kahden ja puolen vuoden kuluttua tapaamisestamme meillä oli jo kaksi toivottua lasta. Myöhemmin saimme vielä kolmannen lapsen. Esikoinen täyttää pian 16v ja olemme yhdessä edelleen. Naimisiinkin mentiin jossain välissä. On meillä ollut vaikeitakin aikoja, mutta niin vain ollaan yhdessä edelleen ja nykyään ehkä onnellisempia kuin koskaan :)
Ehdimme olla yhdessä vain 1,5 v ennen naimisiin menoa ja 2,5 v ennen lapsen saamista, tutut, joita en tuona aaikana ehtinyt nähdä, pyörittelevät silmiään millä vauhdilla edetty. Nopeasti joo, mutta tarkoitus on tehdä kaikki lapset ennen kuin täytän 35, enkä halua vuoden välein kuitenkaan. 2 kk on tosi lyhyt aika, mutta iso osa tutuistani nimenomaan suhteen alussa tuosta haaveilee - kukaan ei kuitenkaan ole ryhtynyt noin nopeasti haaveista tekoihin
N. 5kk päästä suhteen alusta raskaana, alle vuoden päästä naimisissa. Onnellinen perhe jo useiden vuosien ajan ja ihan akateemista sosiaaliluokkaa. Ei se aika vaan se laatu ;)
Saahan sitä haaveilla. Tietenkin hiukan kannattaa myös harkita. Alkuhuuma voi olla petollista. Me miehen kanssa tosin päätettiin naimisiinmenosta ja pohdittiin lapsilukua jo samana yönä (aamuna) kun tavattiin :D No ehkä enemmän tai vähemmän tosissaan, mutta esikoinen syntyi kuitenkin tasan kaksi vuotta myöhemmin. Naimisiinkin oltiin jo ehditty ja asuntolainat allekirjoitettu. Nyt yhdessä jo yli vuosikymmen ja lapsia useampia. Hyvin menee :)
Minkä ikäisiä? Tuttavapiirissäni on viime vuosina ollut monta 40 lähestyvä pariskuntaa, jotka ovat muutamassa kk:ssa esitelleet seurustelukumppanin, kertoneet raskaudesta ja sen jälkeen muuttaneet yhteen. Tosin osassa olen miettinyt, että ehkäpä ovat tunteneet useamman vuoden ja hiljaisuudessa (eri paikkakunnilla) yrittäneet raskautta. Ja ihan koulutettua asiantuntijatason porukkaa kyseessä.
Just, eli tän ketjun perusteella kaikki nopeasti edenneet suhteet ovat onnellisia ja auvoisia. Mun tuttavapiirissä taas kaikki salamarakastuneet parit ovat eronneet viimeistään siinä 5v paikkeilla suhteen rakoiltua jo hyvän aikaa. Tai no yksi pari oli 10v yhdessä mutta pettivät toisiaan alusta alkaen.
Yksi poikkeus on, yläasteaikaiset kaverit rakastuivat yhteisen vastoinkäymisen yhteydessä, yhteenmuutto, häät ja ilmoitus perheenlisäyksestä vuoden sisällä.
Ihanat alapeukuttajat :)
Olet vähintäänkin epäonnistunut ihmisenä ja vastuuton hupakko, jos suhde eteni nopeasti, mutta kuitenkin vielä vuosia ja muutamaa lasta myöhemmin olette yhdessä!
Meidänkin suhde eteni nopeasti, mutta nyt olemme onnellinen kolmen hengen perhe. Kuka tahansa saa toki paheksua, mutta se tekee vain ja ainoastaan paheksujasta mustavalkoisesti ajattelevan typeryksen.
Mä en taas tunne ketään ketä ois eronnut, just nämä nopeasti naimisii, lapset jne perheet ovat pitäneet yhtä kauan kun taas kahdestaan elelevät pariskunnat, helpompi luovuttaa kun tulee vaikeaa aikaa eteen kun ei ole solmittu avioliittoa eikä tehty lapsia.
Vauva-arki voi olla yllättävän raskasta, mutta kyllä se suhde kestää jos on kestääkseen. Voihan se 10 vuoden suhdekin kaatua siihen uuteen perheenjäseneen, ei voi oikein ennustaa, kuinka käy.
Ymmärrän hyvin huolesi. Minun kaverini kipaisikin sitten kivasti abortissa, kun siitä unelmien iskästä paljastui väkivaltainen puoli. Ja suhdetta kesti n. 7 viikkoa yhteensä. Ehkäisyä varmaankaan ei käytetty koko suhteen aikana.
Ei aikuisena oikein jaksa mitään teinisekoiluja vierestä katsella, kun ei itsellä ole tarvetta vetää koko elämää sekaisin jonkun uuden jätkäkaverin kanssa.
Nyt nelikymppisenä ajattelee, että ei ne asiat välttämättä odottamalla parane. Moni tuttavapariskunta jäi odottamaan parempia aikoja ja sitten kun vauvaa ei vanhempana tullutkaan, erosivat ja jäivät lapsettomiksi. Jos lapset tekee nuorena, jaksaa ruuhkavuodetkin paremmin ja siinä vaiheessa kun akateemiset saa sen ainokaisensa, alkaakin oma pesä olla jo hoidettu.
Eihän tuo asia oikeastaan kuulu sulle ollenkaan. Anna kaverin olla onnellinen ja iloinen.