Lue keskustelun säännöt.
Kerroin ystävälle matkasta.,
04.09.2014 |
Kerroin hyvälle ystävälleni matkasta. Että olemme suunitelleet kahden keskistä muutaman yön lomaa mieheni kanssa. Pienet lapset jäisivät mummolle. Kun kerroin ystävälleni tämän. Hän totesi en tajua sua. Mä en ikinä voisi jättää lapsia noin pitkäksi aikaa. Sanoi kuinka lapset ovat hänelle kaikki kaikessa. Perään viellä totesi et mehän olemme niin erilaisia. Mut itse ei voisi jättää lapsia.Ystäväni ihan kysenalaisti minut ja äitiyteni. Itkin puhelun jälkeen. Puolustauduin, sanoin et minulla on oikeus lähteä matkalle. Ystävä ehdotti etäisyyttä. Sitten parin viikon päästä otti yhteyttä ja nyt taas olemme hyvin
läheisiä. Emme lähteneet matkalle mieheni kanssa, koska se oli suunittelu asteella.Nyt ystäväni kertoi suunittelevansa matkaa miehesä kanssa. Lähtevät kolmeksi yöksi ilman pieniä lapsia ja kertoi että lapset olivat mummolassakin pari yötä. Minua vaivaa ja on paha mieli. Miten hän tuomitsi minut niin pahasti ja nyt lähtee itse. Miten voin jatkossa luottaa häneen.
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 07:34"]Olet todella typerä, kun annat tuollaisen marttyyriystävän vaikuttaa noin suuresti tekemisiisi. Aikuinen ihminen...
[/quote]En jättänyt matkaa tekemättä ystäväni arvostelun takia. Lähdimme miehen kanssa kylpylään kuitenkin kahdestaan. Ajattelimme myöhemmin lähteä etelään lasten kanssa. Minua vaivaa ystävän käytös ja hän särki jotain väliltämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 07:38"][quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 07:34"]Olet todella typerä, kun annat tuollaisen marttyyriystävän vaikuttaa noin suuresti tekemisiisi. Aikuinen ihminen...
[/quote]En jättänyt matkaa tekemättä ystäväni arvostelun takia. Lähdimme miehen kanssa kylpylään kuitenkin kahdestaan. Ajattelimme myöhemmin lähteä etelään lasten kanssa. Minua vaivaa ystävän käytös ja hän särki jotain väliltämme.
[/quote]Olimme suunitelleet vasta ja puhuneet matkasta mieheni kanssa. Ei mitää varauksia tehty. Kaupunkilomaa ulkomaille mietittiin. Mutta päätimmekin säästää etelänmatkaan.
En jaksanut lukea aloitusta koska niin huono. äidinkieli.ja. pisteitä paljon, mutta tsemppiä!!<3
Minkäikäiset lapset ja kauan matka olisi kestänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 07:50"]Ystäväsi on itsekäs!!
[/quote]
Ja kateellinen lehmä :) oli vaan kateellinen sulle kivasta matkasta ja halusi sulle pahan mielen. Ja alkoi saman tien ruinaamaan mieheltään samanlaista matkaa
Lapseni ovat vähän yli 2-v ja 6-v
Ystäväni lapset ovat vielä nuorempia. Ja hän kuitenkin suunittelee lähtöä. 4 yön kaupunkilomaa suuniteltiin. Ystäväni käänsi senkin et viikoiksi jättäisin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystäväsi oli kateellinen sinulle koska ei itse ollut pääsemässä matkalle. naiset on just tuollaisia, kateellisuuttaan pilaavat toistenkin elämän.
Kateellinen. Halusi selitellä miksei itse lähde ja miksi sinun tekosi on huono, pönkittää omaa itsetuntoaan sinun kustannuksellasi. Tuollaisen jälkeen en henkilökohtaisesti itse pystyisi olemaan ystävä, ehkä pinnallisempi tuttava. Mielipide okei, joskaan en ole koskaan pitänyt ehdottomuudesta, ymmärtämättömyydestä ja tuomitsemisesta, mutta tuossa se ilmiselvä kateus ja tahallaan toisen mielen pahoittaminen on oksettavaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa sua vaan nyt harmittaa, kun ystäväsi pääsikin matkalle ja sinä et lähtenyt. Varsinkin, jos peruitte lähtönne muun syyn takia kuin ystävän tuomitsemisen. Sorry vaan, mutta kyllä ystäväsi saa matkalle lähteä; itse annoit liian suuren painoarvon toisen sanomiselle. Tutkailehan mieltäsi että mikä se vaivaakaan...
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 07:32"]
Kerroin hyvälle ystävälleni matkasta. Että olemme suunitelleet kahden keskistä muutaman yön lomaa mieheni kanssa. Pienet lapset jäisivät mummolle. Kun kerroin ystävälleni tämän. Hän totesi en tajua sua. Mä en ikinä voisi jättää lapsia noin pitkäksi aikaa. Sanoi kuinka lapset ovat hänelle kaikki kaikessa. Perään viellä totesi et mehän olemme niin erilaisia. Mut itse ei voisi jättää lapsia.Ystäväni ihan kysenalaisti minut ja äitiyteni. Itkin puhelun jälkeen. Puolustauduin, sanoin et minulla on oikeus lähteä matkalle. Ystävä ehdotti etäisyyttä. Sitten parin viikon päästä otti yhteyttä ja nyt taas olemme hyvin läheisiä. Emme lähteneet matkalle mieheni kanssa, koska se oli suunittelu asteella.Nyt ystäväni kertoi suunittelevansa matkaa miehesä kanssa. Lähtevät kolmeksi yöksi ilman pieniä lapsia ja kertoi että lapset olivat mummolassakin pari yötä. Minua vaivaa ja on paha mieli. Miten hän tuomitsi minut niin pahasti ja nyt lähtee itse. Miten voin jatkossa luottaa häneen.
[/quote] No oletpa herkkä. Eihän hän sinua tuominnut. Sanoi vain, ettei itse pystyisi ja näin me olemme erilaisia.
Juuri tämän takia ei uskalla kenellekään sanoa mitään. Varsinkaan, jos itse tekee toisin, kun heti toinen nyyhkii, että hänellä on niin paha mieli.
Esimerkki tästä on, kun itse jäin hoitovapaalle. Kaveri lähti heti töihin. Kysyi, että miksi jään makaamaan kotiin. Vastasin, että en vain raski laittaa lasta hoitoon. Kaveri heti nyyhki, että minä syyllistän häntä ja pidän huonona äitinä. Hohhoijaa, kerroin vain, miksi en itse vienyt lasta hoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kutsuisi ystäväksi, vaan kateelliseksi akaksi.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 08:25"]Taitaa sua vaan nyt harmittaa, kun ystäväsi pääsikin matkalle ja sinä et lähtenyt. Varsinkin, jos peruitte lähtönne muun syyn takia kuin ystävän tuomitsemisen. Sorry vaan, mutta kyllä ystäväsi saa matkalle lähteä; itse annoit liian suuren painoarvon toisen sanomiselle. Tutkailehan mieltäsi että mikä se vaivaakaan...
[/quote]Ystäväkään ei ole vielä lähtenyt matkalle mutta on kovasti lähdössä. Matka tyssääntyi, kun mies ei ollut kovasti lähdössä. Mut nyt matka tosiaan varattu muutaman kuukauden päähän. :) Ehkä haluaa aina suunitelmista avautua hyvälle ystävälle ja pettyy kun toinen kääntyykin vastaan. Mutta en anna hänen mielipiteiden lannistaa. Muutenkin kehuu itseään aina, on kuitenkin taas kilttikin. Olenko liian sokea vai kuvittelenko että ystäväni on vain vaikea luonne. Hänellä ei ole kyllä muita ystävia kun minä. Olemme tunteneet kauan. Mutta jos hän on itsekäs, miksi välillä on todella kilttikin. Kiitos vastauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 08:27"][quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 07:32"]
Kerroin hyvälle ystävälleni matkasta. Että olemme suunitelleet kahden keskistä muutaman yön lomaa mieheni kanssa. Pienet lapset jäisivät mummolle. Kun kerroin ystävälleni tämän. Hän totesi en tajua sua. Mä en ikinä voisi jättää lapsia noin pitkäksi aikaa. Sanoi kuinka lapset ovat hänelle kaikki kaikessa. Perään viellä totesi et mehän olemme niin erilaisia. Mut itse ei voisi jättää lapsia.Ystäväni ihan kysenalaisti minut ja äitiyteni. Itkin puhelun jälkeen. Puolustauduin, sanoin et minulla on oikeus lähteä matkalle. Ystävä ehdotti etäisyyttä. Sitten parin viikon päästä otti yhteyttä ja nyt taas olemme hyvin läheisiä. Emme lähteneet matkalle mieheni kanssa, koska se oli suunittelu asteella.Nyt ystäväni kertoi suunittelevansa matkaa miehesä kanssa. Lähtevät kolmeksi yöksi ilman pieniä lapsia ja kertoi että lapset olivat mummolassakin pari yötä. Minua vaivaa ja on paha mieli. Miten hän tuomitsi minut niin pahasti ja nyt lähtee itse. Miten voin jatkossa luottaa häneen.
[/quote] No oletpa herkkä. Eihän hän sinua tuominnut. Sanoi vain, ettei itse pystyisi ja näin me olemme erilaisia.
Juuri tämän takia ei uskalla kenellekään sanoa mitään. Varsinkaan, jos itse tekee toisin, kun heti toinen nyyhkii, että hänellä on niin paha mieli.
Esimerkki tästä on, kun itse jäin hoitovapaalle. Kaveri lähti heti töihin. Kysyi, että miksi jään makaamaan kotiin. Vastasin, että en vain raski laittaa lasta hoitoon. Kaveri heti nyyhki, että minä syyllistän häntä ja pidän huonona äitinä. Hohhoijaa, kerroin vain, miksi en itse vienyt lasta hoitoon
[/quote]Minua vaivaa vaan se kun ystäväni sanoi, ettei itse voisi jättää lapsia ja lyttäsi minut. Nyt kuitenkin voi.
Kaksi vajakkia toistensa ystävinä. Ei mulla muuta.
Minäkään en ymmärrä tuttujani, jotka lähtivät 3 viikoksi matkalle ja jättivät 1-vuotiaan sairaille isovanhemmille. Ilmeisesti isovanhempien naapuri käy vähän väliä tarkistamassa onko lapsi syötetty, väsyessä isovanhemmat eivät muista edes kuinka vaippa laitetaan. Kyseessä vanhemmalla iällä lapsen tehnyt pariskunta, jolle harrastukset ja matkat tuntuvat aina menevän lapsen ohi.
Parin päivän loma nyt tietty on ihan eri juttu, sitä paitsi lapsesi ovat isompia ja ilmeisesti pätevä hoitaja.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 08:38"]Kaksi vajakkia toistensa ystävinä. Ei mulla muuta.
[/quote]Olet ihana ♡
Herranen aika. Me kyllä matkustimme lukemattomia kertoja kun lapset olivat pieniä, hoitajina isovanhemmat ja serkut sekä tädit. Aina siitä asti kun mukelot olivat 1,5 - 2 vuotiaita. Matkat olivat muutamasta päivästä melkein kahteen viikkoon. Kun aikuiset ovat reippaita, lapsetkin oppivat reippaaksi. Meidän lapsista oli hauskaa mennä mummolaan tai serkkuaan hoitoon.
Niin niin naisen pitäisi ehdottomasti ensimmäiset kymmenen vuotta olla 24/7 kotona ja mieluiten keittiössä jos pikkupaavolle sattuu jotain. Onhan se hirveää jos edes aavistuksen omaa elämää havittelee äiti-ihminen!
Ps. Ystäväsi on tekopyhä paskapää
Olet todella typerä, kun annat tuollaisen marttyyriystävän vaikuttaa noin suuresti tekemisiisi. Aikuinen ihminen...