Lue keskustelun säännöt.
Kerroin ystävälle matkasta.,
04.09.2014 |
Kerroin hyvälle ystävälleni matkasta. Että olemme suunitelleet kahden keskistä muutaman yön lomaa mieheni kanssa. Pienet lapset jäisivät mummolle. Kun kerroin ystävälleni tämän. Hän totesi en tajua sua. Mä en ikinä voisi jättää lapsia noin pitkäksi aikaa. Sanoi kuinka lapset ovat hänelle kaikki kaikessa. Perään viellä totesi et mehän olemme niin erilaisia. Mut itse ei voisi jättää lapsia.Ystäväni ihan kysenalaisti minut ja äitiyteni. Itkin puhelun jälkeen. Puolustauduin, sanoin et minulla on oikeus lähteä matkalle. Ystävä ehdotti etäisyyttä. Sitten parin viikon päästä otti yhteyttä ja nyt taas olemme hyvin
läheisiä. Emme lähteneet matkalle mieheni kanssa, koska se oli suunittelu asteella.Nyt ystäväni kertoi suunittelevansa matkaa miehesä kanssa. Lähtevät kolmeksi yöksi ilman pieniä lapsia ja kertoi että lapset olivat mummolassakin pari yötä. Minua vaivaa ja on paha mieli. Miten hän tuomitsi minut niin pahasti ja nyt lähtee itse. Miten voin jatkossa luottaa häneen.
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:31"][quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 08:27"]
No oletpa herkkä. Eihän hän sinua tuominnut. Sanoi vain, ettei itse pystyisi ja näin me olemme erilaisia.
Juuri tämän takia ei uskalla kenellekään sanoa mitään. Varsinkaan, jos itse tekee toisin, kun heti toinen nyyhkii, että hänellä on niin paha mieli.
. . .
[/quote]
No mun mielestäni tuo ap:n ystävä ei ihan viattomasti vain todennut ettei itse pystyisi. Ensinnäkin oli täysin ymmärtämättä miksi ap pystyy matkustamaan, ei siis voinut käsittää että toinen tekee eri tavalla kuin itse, ja sitten vielä itse kuitenkin matkustaa!
Jotain outoa on tossa: "En ymmärrä miten sä voit, mä en kyllä vois, mutta nytpä teenkin juuri niin!"
En mäkään ihan normaalisti enää suhtautuisi tollaseen ystävään.
[/quote]Hienoa. Joku ymmärsi täysin, mitä tarkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 07:32"]
Kerroin hyvälle ystävälleni matkasta. Että olemme suunitelleet kahden keskistä muutaman yön lomaa mieheni kanssa. Pienet lapset jäisivät mummolle. Kun kerroin ystävälleni tämän. Hän totesi en tajua sua. Mä en ikinä voisi jättää lapsia noin pitkäksi aikaa. Sanoi kuinka lapset ovat hänelle kaikki kaikessa. Perään viellä totesi et mehän olemme niin erilaisia. Mut itse ei voisi jättää lapsia.Ystäväni ihan kysenalaisti minut ja äitiyteni. Itkin puhelun jälkeen. Puolustauduin, sanoin et minulla on oikeus lähteä matkalle. Ystävä ehdotti etäisyyttä. Sitten parin viikon päästä otti yhteyttä ja nyt taas olemme hyvin läheisiä. Emme lähteneet matkalle mieheni kanssa, koska se oli suunittelu asteella.Nyt ystäväni kertoi suunittelevansa matkaa miehesä kanssa. Lähtevät kolmeksi yöksi ilman pieniä lapsia ja kertoi että lapset olivat mummolassakin pari yötä. Minua vaivaa ja on paha mieli. Miten hän tuomitsi minut niin pahasti ja nyt lähtee itse. Miten voin jatkossa luottaa häneen.
[/quote]
Haha!
Voi että kun on vaikeeta.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 08:25"]
Taitaa sua vaan nyt harmittaa, kun ystäväsi pääsikin matkalle ja sinä et lähtenyt. Varsinkin, jos peruitte lähtönne muun syyn takia kuin ystävän tuomitsemisen. Sorry vaan, mutta kyllä ystäväsi saa matkalle lähteä; itse annoit liian suuren painoarvon toisen sanomiselle. Tutkailehan mieltäsi että mikä se vaivaakaan...
[/quote]
Aivan, kaikki vika yksin ap:ssä. Todella outoja nämä syyllistäjätyypit.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 08:38"]
Kaksi vajakkia toistensa ystävinä. Ei mulla muuta.
[/quote]
Itse vaikutat vajakilta kommentistasi päätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni olisi ystävyydet loppuneet jo siihen, kun ystävä ensin ehdottaa etäisyyttä (eli ei suostu olemaan tekemisissä), ja sitten päättääkin että nyt saat olla taas ystäväni. Minulla oli lapsena tuollainen "ystävä" joka kontrolloi minua hylkäämisillä. Aikuisena en ikimaailmassa suostuisi tuollaiseen. Valehtelisin että olen löytänyt uusia kivoja kavereita, joiden kanssa meillä on paljon yhteistä.
Jos jostain syystä joudut olemaan tuon tyypin kanssa tekemisissä, älä kerro hänelle mitään omasta elämästäsi. Älä hyvää, äläkä pahaa. Arvostelkoot jotakuta muuta.
En voi muuta sanoa kuin säälittävää miten aikuinen ihminen voikin olla muiden pompotettavana.
Eikö sinulla ap ole omaa tahtoa vaan heilut kuin tuuliviiri jonkun ystävän sanomisien takia ja väännät itkua kun nyt tuli paha mieli HUH HUH!
Kyllä meillä ainakin tehdään meidän perhettä koskevat päätökset ihan itse eli minä ja mieheni päätetään mitä tehdään ja mitä ei ja ei siinä ystävien narinat paljoa paina ja ei ole kyllä kukaan tullutkaan meitä "neuvomaan tai määräilemään" kuinka elää. Jotain selkärankaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 07:32"]
Kerroin hyvälle ystävälleni matkasta. Että olemme suunitelleet kahden keskistä muutaman yön lomaa mieheni kanssa. Pienet lapset jäisivät mummolle. Kun kerroin ystävälleni tämän. Hän totesi en tajua sua. Mä en ikinä voisi jättää lapsia noin pitkäksi aikaa. Sanoi kuinka lapset ovat hänelle kaikki kaikessa. Perään viellä totesi et mehän olemme niin erilaisia. Mut itse ei voisi jättää lapsia.Ystäväni ihan kysenalaisti minut ja äitiyteni. Itkin puhelun jälkeen. Puolustauduin, sanoin et minulla on oikeus lähteä matkalle. Ystävä ehdotti etäisyyttä. Sitten parin viikon päästä otti yhteyttä ja nyt taas olemme hyvin läheisiä. Emme lähteneet matkalle mieheni kanssa, koska se oli suunittelu asteella.Nyt ystäväni kertoi suunittelevansa matkaa miehesä kanssa. Lähtevät kolmeksi yöksi ilman pieniä lapsia ja kertoi että lapset olivat mummolassakin pari yötä. Minua vaivaa ja on paha mieli. Miten hän tuomitsi minut niin pahasti ja nyt lähtee itse. Miten voin jatkossa luottaa häneen.
[/quote]
Haha!
Voi että kun on vaikeeta.
[/quote] Niinpä. Olen itse oppinut, etten missään nimessä sano mielipidettäni, kun tutut jättävät lapsensa jos minne hoitoon, tai kännäävät kotona, kun vauva nukkuu tai tupakoivat raskausaikana. Olen vain hiljaa ja hymistelen, ettei saa paskamyrskyä niskaansa.
Nykyään pitää aina olla niin suvaitsevainen, että kukaan syyllistyisi.
Hassua, että ap muistaa noin sanasta sanaan vanhat sanomiset. Ettei olisi vähän värittynyt mielessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vika on ap:ssä jos ei pysty tekemään haluamiaan asioita jos ystävät on toista mieltä!
Toki ap:n "ystävä" on manipuloiva kateellinen ämmä mutta ei aikuisen ihmisen pitäisi antaa muiden vaikuttaa tuolla lailla omaan elämäänsä.
Ei tässä ap syyllistetä vaan yritetään saada toimimaan itsenäisesti!
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:08"]En voi muuta sanoa kuin säälittävää miten aikuinen ihminen voikin olla muiden pompotettavana.
Eikö sinulla ap ole omaa tahtoa vaan heilut kuin tuuliviiri jonkun ystävän sanomisien takia ja väännät itkua kun nyt tuli paha mieli HUH HUH!
Kyllä meillä ainakin tehdään meidän perhettä koskevat päätökset ihan itse eli minä ja mieheni päätetään mitä tehdään ja mitä ei ja ei siinä ystävien narinat paljoa paina ja ei ole kyllä kukaan tullutkaan meitä "neuvomaan tai määräilemään" kuinka elää. Jotain selkärankaa...
[/quote]Kiitos! Tulin taas viisaammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites jos ap antaisit ystävän maistaa omaa lääkettään?
Soitat ja taivastelet että kuinka ystävä voikin olla noin huono äiti ja hylätä lapsensa matkan takia kun sinäkin ymmärsit peruuttaa matkasi koska olet hyvä superäiti joka ei ikinä julmasti hylkää itsekkäästi lapsia hoitoon matkan ajaksi ;)
Mistä lyötään vetoa että ystävä suuttuu ja lyö varmaan luurin sun korvaan ja ei tasan tarkkaan väännä itkua ja taatusti lähtee matkalle?
No elämä opettaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap,
minulla oli myös tuollainen ystävä. Aina kun tein jotain omasta mielstäni mukavaa tai erilaista kuin hän, hän syyllisti siitä ja sai tuntemaan oloni huonoksi. Pääasiassa hänen tehtävänsä ystävyyssuhteessamme oli saada korostaa itseään minun kustannuksellani.
Minulle tuli hänen sanomisistaan lopulta niin sietämätön olo, että minun oli pakko lopettaa ystävyyssuhde. Ennen tätä istuimme alas pari kertaa ja sanoin hänelle, mitä ajattelen. Hän pahoitteli, halasimme ja olimme taas ystäviä. Kunnes tuli seuraava kerta.. Ja seuraava kerta.
Vieläkin toisinaan ajattelen tätä ihmistä, mutta tulen aina siihen lopputulokseen, että en kestänyt hänen seuraansa ja sitä loputonta minun tunteideni laiminlyömistä. Hyväksyin, että en voi opettaa hänelle muiden huomioimisen kykyä ja kunnioittamista, sitä joko on tai ei ole. Sinunkaan ystäväsi ei luultavasti tiedä, että hänellä edes on tämän laatuinen puute.
Veikkaisin et vaikea ja itsekeskeinen ystävä. Ei suosittu eikä löydä vikaa itsestä.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 08:27"]
No oletpa herkkä. Eihän hän sinua tuominnut. Sanoi vain, ettei itse pystyisi ja näin me olemme erilaisia.
Juuri tämän takia ei uskalla kenellekään sanoa mitään. Varsinkaan, jos itse tekee toisin, kun heti toinen nyyhkii, että hänellä on niin paha mieli.
. . .
[/quote]
No mun mielestäni tuo ap:n ystävä ei ihan viattomasti vain todennut ettei itse pystyisi. Ensinnäkin oli täysin ymmärtämättä miksi ap pystyy matkustamaan, ei siis voinut käsittää että toinen tekee eri tavalla kuin itse, ja sitten vielä itse kuitenkin matkustaa!
Jotain outoa on tossa: "En ymmärrä miten sä voit, mä en kyllä vois, mutta nytpä teenkin juuri niin!"
En mäkään ihan normaalisti enää suhtautuisi tollaseen ystävään.