voiko 13v tyttö (rauhallinen ja vastuullinen) katsoa kuinka pitkään 2v6kk tyttöä?

reilu 2-vuotiasta pikkusisarustaan, max pari tuntia.



Itse en jättäisi rauhalliselle ja vastuullisellekaan 13-vuotiaalle alle kolmivuotiasta esim. illasta :-), mutta päivästä kyllä joksikin aikaa. Edellyttäen, että on kokemusta pienten kanssa olemisesta. Omalla 15-vuotiaallani on (on toiseksi vanhin suurperheessä).



Minä en esim. jätä 15-vuotiaallemme kahta nuorinta tuntia pidemmäksi aikaa. Pari vuotta vanhemmalle sisarelleen sitten taasen kyllä.

Vierailija:

Minun toiseksi vanhin lapseni on 14-vuotias, nuorin 3, enkä ole koskaan pyytänyt teiniä vahtimaan sisartaan. Joskus hän on puistossa käynyt sisaren kanssa, omasta tahdostaan, mutta muuten en ole edes kauppareissujen ajaksi pyytänyt vahdiksi. Vastuunkantoa lapset saavat opetella muuten kuin pikkusisariaan hoitamalla.

Millä ihmeellä se nuori oppii vastuunottoa toisesta ihmisestä jos ei harjoittelemalla kotona? Luuletko että aikuiseksi kasvaminen tuo sen ihan itsestään? Mulla oli se ongelma etten saanut lapsena/nuorena olla lainkaan tekemisissä pikkulasten kanssa. Niinpä meni tosi pitkään ennen kuin opin sietämään sitä vastuuta omien lasten kanssa. Kaks ekaa olivat ihan harjoituskappaleita ja saivat pienenä tuta kaikki hylkäämiset, karjumiset ja riepottelut kun en vaan kestänyt niitä. Vasta kolmas ja neljäs saivat tasapainoisen lapsuuden. Omille lapsilleni en halua sitä karhunpalvelusta. He saavat hoitaa pienempiään usein. Jo mahdollisimman pienestä esim. viereisessä huoneessa, vähitellen sitten ihan yksinkin. Aijon patistaa pojatkin MLL:n hoitajiksi ja muuhun lapsityöhön heti 15v iässä, jotta varmasti oppivat ennen omia lapsia tietämään millaista on ottaa vastuuta toisesta ihmisestä.

Vierailija:

Mulla oli se ongelma etten saanut lapsena/nuorena olla lainkaan tekemisissä pikkulasten kanssa. Niinpä meni tosi pitkään ennen kuin opin sietämään sitä vastuuta omien lasten kanssa. Kaks ekaa olivat ihan harjoituskappaleita ja saivat pienenä tuta kaikki hylkäämiset, karjumiset ja riepottelut kun en vaan kestänyt niitä.

Ja koulussa tai päiväkodilla. Minulle ei koskaan ole voinut sälyttää vastuuta pienestä ihmisestä, koska meillä ei ole ollut edes tuttavia, joilla olisi ollut minua nuorempia lapsia.

Silti minun lapsistani jokainen on saanut alusta asti tasapainoisen lapsuuden. Ilman huutoa, hylkäämistä, pahoinpitelyä ja riepottelua. Minulla ei ollut minkäänlaista ongelmaa kantaa sitä vastuuta, joka minulle lasten myötä tuli. Se varmasti johtui siitä, että minä olin jo aikuinen, kun lapsia sain - enkä tarkoita tällä korkeaa ikää, vaan henkistä aikuisuutta. Siihen minun vanhempani kykenivät kasvattamaan ilman lastenhoitovastuun sälyttämistä harteilleni.

On suunnattoman surullista, että olet tehnyt noin monta lasta. Olkoonkin, että kolmas ja neljäs ovat saaneet hyvän lapsuuden; sinä olisit voinut käyttää senkin mielenrauhan, jonka vihdoin tarpeeksi aikuistuneena saavutit, kahden ensimmäisen lapsesi saamien vaurioiden korjaamiseen. Lapset eivät ole leluja.

Vierailija:

Silti minun lapsistani jokainen on saanut alusta asti tasapainoisen lapsuuden. Ilman huutoa, hylkäämistä, pahoinpitelyä ja riepottelua. Minulla ei ollut minkäänlaista ongelmaa kantaa sitä vastuuta, joka minulle lasten myötä tuli. Se varmasti johtui siitä, että minä olin jo aikuinen, kun lapsia sain - enkä tarkoita tällä korkeaa ikää, vaan henkistä aikuisuutta. Siihen minun vanhempani kykenivät kasvattamaan ilman lastenhoitovastuun sälyttämistä harteilleni.

On suunnattoman surullista, että olet tehnyt noin monta lasta. Olkoonkin, että kolmas ja neljäs ovat saaneet hyvän lapsuuden; sinä olisit voinut käyttää senkin mielenrauhan, jonka vihdoin tarpeeksi aikuistuneena saavutit, kahden ensimmäisen lapsesi saamien vaurioiden korjaamiseen. Lapset eivät ole leluja.

Mutta eivät kaikki ole - eivät kenties omat lapsesikaan! Olin itse 26 kun esikoiseni sain, enkä olisi millään odottelulla sen " aikuisemmaksi" kasvanut. Itse asiassa en koe olevani nyt lähes nelikymppisenä yhtään sen aikuisempi kuin 16-vuotiaana. Minä olen ihminen jonka täytyy opetella kaikki " kädestä pitäen" , ensimmäiset lapset olisivat joka tapauksessa olleet koulutuskappaleita. Omien lasten kannalta olisi tietty ollut hyvä jos ne harjoituskappaleet olisivat olleet vaikka sisaruksia. Olihan minulla yksi veli , mutta se oli niin saman ikäinen kuin minä että me ihan tasaveroisesti vaan revittiin toisiltamme hiukset päästä eikä hoivailtu toisiamme...

Toisaalta olen ihminen joka haluaa oppia uutta. Eikä ole ollenkaan surullista että olen tehnyt useamman lapsen. Surullista olisi ollut jos oppiminen olisi jäänyt puolitiehen ja olisin tehnyt vain ne kaksi. Tekisin enemmänkin jos ei terveys panisi hanttiin. Saattaisin jopa joku päivä ottaa meille sijoituslapsia kertoakseni heille että he ovat kuitenkin tärkeitä vanhemmilleen vaikka nämä eivät olekaan osanneet ottaa sitä vastuutaan, ainakaan vielä.

Kaksi ensimmäistä lastani voi tänään ihan hyvin. Varmasti paremmin kuin jos heitä olisi vain ne kaksi. Toinen matkasi huliganismin kautta, toinen ylikiltteyden, mutta heillä on ollut kotona riittävästi mahdollisuuksia olla vastuullinen ja luotettava, ja tarpeen mukaan myös passattava vauva. On tärkeää että ihminen saa tuntea itsensä tarpeelliseksi. Sitä paitsi hankalat elämänvaiheet ovat minusta enemmänkin mahdollisuus kuin uhka. Vaikeista kokemuksista ammentaa paljon enemmän voimaa ja kokemuksia elämän käyttöön kuin curling-lapsuudesta.

Vierailija:

Olin itse 26 kun esikoiseni sain, enkä olisi millään odottelulla sen " aikuisemmaksi" kasvanut. Itse asiassa en koe olevani nyt lähes nelikymppisenä yhtään sen aikuisempi kuin 16-vuotiaana.

Toisten ihmisten ei saisi ikinä tehdä lapsia. Saati sitten monta. Tekstistäsi huomaa, ettet edelleenkään ole aikuistunut tarpeeksi, jos kuvittelet hoitavasi lastesi ongelmat antamalla heidän hoitaa pienempiä lapsia.

Minä henkilökohtaisesti pelkäisin antaa omia lapsiani hoitoon henkilölle, joka on pienenä saanut kokea kaiken sen mitä sinun lapsesi ovat. He tulevat hoitamaan näitä lapsia " harjoituskappaleina" juuri samaan tapaan, kuin heitä itseään on hoidettu.

13 vuotias katsoo 3 vuotiasta hetkittäin, kauppareissun ajan n. kerran viikossa tai muun vastaavan menon. Ei koskaan kyllä 2h enempää. Yöksi en jätä 13 vuotiasta yksin, enkä jättäisi siis yöksi pienempää vahtimaan. Mielestäni vasta 15 vuotias voi olla yön yksin kotona, mieluummin silloinkin kaverin kanssa.

Kysymys ei ole siitä etteikö pystyisi vaan siitä jospa jotain sattuukin. 13 vuotias liian nuori ottamaan vastuulleen ja niskoilleen sitä jos joku onnettumuus sattuisi.

Päiväkodistakin saa lapsen hakea vasta 15 vuotias.

Meillä 13 vuotias menee kaverileen yöksi jossa vanhemmat kotona jos joku yö meno minulle sattuu

Tällaiset hullut vievät kaikilta järkeviltäkin argumenteilta pohjan.

Voisipa olla päättämässä mitä näille sivuille päästetään läpi.

Vierailija:

Millä ihmeellä se nuori oppii vastuunottoa toisesta ihmisestä jos ei harjoittelemalla kotona? Luuletko että aikuiseksi kasvaminen tuo sen ihan itsestään? Mulla oli se ongelma etten saanut lapsena/nuorena olla lainkaan tekemisissä pikkulasten kanssa. Niinpä meni tosi pitkään ennen kuin opin sietämään sitä vastuuta omien lasten kanssa. Kaks ekaa olivat ihan harjoituskappaleita ja saivat pienenä tuta kaikki hylkäämiset, karjumiset ja riepottelut kun en vaan kestänyt niitä. Vasta kolmas ja neljäs saivat tasapainoisen lapsuuden. Omille lapsilleni en halua sitä karhunpalvelusta. He saavat hoitaa pienempiään usein. Jo mahdollisimman pienestä esim. viereisessä huoneessa, vähitellen sitten ihan yksinkin. Aijon patistaa pojatkin MLL:n hoitajiksi ja muuhun lapsityöhön heti 15v iässä, jotta varmasti oppivat ennen omia lapsia tietämään millaista on ottaa vastuuta toisesta ihmisestä.

Toivon, että MLL kaltaisista järjestöistä saisi tietää hoitajien taustat. Tällaisen ihmisen lasta en uskaltaisi minäkään päästää oman lapsen hoitajaksi. Ja minun lapsellani on ollut 14-vuotias hoitaja.

Oman äitini päällimmäisimpiä ajatukisa lapsuudesta on se, että aina piti hoitaa 9-vuotta nuorempia pikkusisaruksia. Että silleen. Ei kovin lämpimät tunteet sisaruksia (sinänsä syyttömiä asiaan) eikä vanhempiaan kohtaan.



Minut pakkorekrytoitiin 12-vuotiaana hoitamaan samassa taloyhtiössä asuvan opettajani 2-vuotiasta koko illaksi. Monta kertaa olen ajatellut, kuinka idioottimainen teko aikuiselta. Ei silloin ollut kännyköitä ja minulla ei mitään kokemuksia pienistä lapsista.



Lasten pitää saada olla lapsia ja se on vanhempien vastuulla. Parin vuoden kuluttua tilanne on jo toinen.

Vierailija:

Tällaiset hullut vievät kaikilta järkeviltäkin argumenteilta pohjan.

Voisipa olla päättämässä mitä näille sivuille päästetään läpi.

Mutta en koe olevani hullu, päin vastoin sangen tavallinen ihminen. Jos minunlaisiltani lapset otettaisiin pois niin eipä kovin monelle enää niitä lapsia jäisi..

Sen sijaan haluaisin tietää miksi tahtoisit sensuroida jopa tällaiselta keskustelupalstalta omastasi poikkeavat mielipiteet ja elämänkohtalot? Oletko niin ahdistunut että haluat sulkea silmäsi todellisuudelta?

Vierailija:

Vierailija:

Olin itse 26 kun esikoiseni sain, enkä olisi millään odottelulla sen " aikuisemmaksi" kasvanut. Itse asiassa en koe olevani nyt lähes nelikymppisenä yhtään sen aikuisempi kuin 16-vuotiaana.

Toisten ihmisten ei saisi ikinä tehdä lapsia. Saati sitten monta. Tekstistäsi huomaa, ettet edelleenkään ole aikuistunut tarpeeksi, jos kuvittelet hoitavasi lastesi ongelmat antamalla heidän hoitaa pienempiä lapsia.

Minä henkilökohtaisesti pelkäisin antaa omia lapsiani hoitoon henkilölle, joka on pienenä saanut kokea kaiken sen mitä sinun lapsesi ovat. He tulevat hoitamaan näitä lapsia " harjoituskappaleina" juuri samaan tapaan, kuin heitä itseään on hoidettu.

Pienempien hoitamisella ehkäistään lastenhoito-ongelmia tulevaisuudessa, en suinkaan kuvittele että sillä kaikki ongelmat ratkeavat. Mutta kyllähän on osa normaalia ihmisyyttä että otetaan oma " työosa" elämästä jo lapsena (sis. kodinhoito- ja lastenhoitotöitä). Nykyään lapset kasvatetaan (myös minut itseni vaikka äiti ei tiedostanutkaan niin tekevänsä!) siihen että suuntaudutaan vain älyyn, koulutukseen, työhön ja jätetään se hoivauspuoli niille jotka ovat siihen kouluttautuneet tai muuten " tarpeeksi päteviä" .

Mutta turhaahan tätä on teille selitellä jotka ette ollenkaan ymmärrä erilaisuutta ja keskeneräisyyden kauneutta. Mutta älkää huoliko pelätä jos meidän lapset ovat joskus teidän lasten tai lastenlasten hoitajina. He ovat saaneet jo harjoituskappaleensa, joten eiköhän hoito suju ihan mallikkaasti ;)

kertoo koko tuon yhden ihmisen teksti siitä että vanhemmuus ei tosellakaan ole hanskassa eikä oma identiteetti.

Anteeksi jos loukkaan. Tämä oli vain minun mielipiteeni

mistä sinä TIEDÄT kuka on ravistellut lastaan? Ei kai semmoisia nyt ääneen myönnetä tässä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä? Totta kai minäkin lapsineni näytän erinomaiselta äidiltä, mitä nyt yhdellä oli vähän vaikea luonne ;) Juu ja en minä muuten ole " ravistellut" ketään paitsi sitä hankalinta kerran 5-vuotiaana kun piti repiä siltä väkisin päältä viimenen ehjä pusero ennen ku se puri senkin risaksi. Muuten olen tyytynyt ihan tukistelemaan ja raahaamaan kädestä tai jalasta pitkin lattiaa lukkojen taakse...



se kauhean hullu äiti

tämän kirjoittajan kanssa:

Vierailija:

Toisten ihmisten ei saisi ikinä tehdä lapsia. Saati sitten monta.

Täällä moititaan (!!!) täydellisiksi äideiksi ihmisiä, jotka kykenevät hoitamaan lapsensa ilman niinkin traumatisoivia asioita, kuin huutaminen, riepottelu, mitä tuo sitten tarkoittaneekin ja vielä hylkäämisuhka. Minä en pidä itseäni millään muodoin täydellisenä ihmisenä, mutta en ole antanut lasteni kärsiä omasta epätäydellisyydestäni.

Ottaisin ap:n lapsen ehdottomasti omalle lapselleni pariksi tunniksi hoitajaksi. Tuon toisen, hulluksi määritellyn, lapsia en missään nimessä, jos vain olisi mahdollisuus valita.

en yhtään kauempaa, yön yli en kuvittelisikaan. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja ainakin tämä tuntemani 13v on mielestäni vielä aika lapsi itsekin ja unohtuu aina " omiin maailmoihinsa" . Ja kun tietää että vintiöikäinen reilu 2 v keksii tehdä ihan mitä vaan kun valvonta hetkeksikin herpaantuu. Mielestäni liian iso vastuu jos jotain sattuu.

Minun toiseksi vanhin lapseni on 14-vuotias, nuorin 3, enkä ole koskaan pyytänyt teiniä vahtimaan sisartaan. Joskus hän on puistossa käynyt sisaren kanssa, omasta tahdostaan, mutta muuten en ole edes kauppareissujen ajaksi pyytänyt vahdiksi. Vastuunkantoa lapset saavat opetella muuten kuin pikkusisariaan hoitamalla.

Minun toiseksi vanhin lapseni on 14-vuotias, nuorin 3, enkä ole koskaan pyytänyt teiniä vahtimaan sisartaan. Joskus hän on puistossa käynyt sisaren kanssa, omasta tahdostaan, mutta muuten en ole edes kauppareissujen ajaksi pyytänyt vahdiksi. Vastuunkantoa lapset saavat opetella muuten kuin pikkusisariaan hoitamalla.

Toisaalta olemme täällä kyllä outoja, sillä monissa maissa tuon ikäisillä on jo omiakin lapsia. Tämä meidän yhteiskuntamme on irti luonnollisesta kehityksestä. Silti: pari tuntia päiväsaikaan. Vain hätätilanteessa enemmän .

Useammin haluaisi hoitaa, mutta mun mielestä hänellä on riittävästi jo töitä kun pitää hoitaa koulutyöt ja harrastukset. Lisäksi hänellä on tiettyjä kotitöitä mitä pitää hoitaa. Yöksi en jättäisi edes 13v yksin... vaikka tämäkin tyttö on todella kiltti ja luotettava.

Vierailija:

Millä ihmeellä se nuori oppii vastuunottoa toisesta ihmisestä jos ei harjoittelemalla kotona? Luuletko että aikuiseksi kasvaminen tuo sen ihan itsestään?.... Aijon patistaa pojatkin MLL:n hoitajiksi ja muuhun lapsityöhön heti 15v iässä, jotta varmasti oppivat ennen omia lapsia tietämään millaista on ottaa vastuuta toisesta ihmisestä.

KAikki alta 18v:t ovat periaatteessa vielä lapsia ja lapsille on ominaista, että ne kehittyvät eri aikaan eri asioissa. Joku 13v voi hyvinkin pelätä vastuuta ja olla kykenemätön sitä kantamaan. Lapselle pitää antaa mahdolllisuus olla lapsi vielä teininäkin.

Itse en missään tapauksessa jättäisi tuonikäisiä yksin yöksi kotiin, saatika sitten hoitamaan pienempiään. Sen sijaan parin tunnin päiväsaikainen hoito voi olla ihan sopiva juttu.

jos tällä 13-vuotiaalla on pienempiä sisaruksia, joita on hoitanut.