Negatiivinen ystävä, mitä tehdä?
Mitä tehdä, kun olen tutustunut jokin aika sitten uuteen ihmiseen, joka on kyllä ihan mukava, mutta joka on ihan kauhean negatiivinen? Hän tykkää soitella monta kertaa viikossakin välillä ja jos vastaan puhelimeen hyvällä tuulella, hän ottaa esille kaikenlaista negatiivista aiemmin tapahtunutta tai mitä voi tapahtua, mistä alkaa kysellä mitä mieltä olen ja mitä nyt tehdään kun näin ja niin edelleen.
Alussa oli kiva jutella noista hankalista yhteisten mielenkiinnon kohteidemme ongelmista, mutta nyt kun ne ovat osaltani ratkenneet, en tahtoisi enää velloa niissä. Puhelut kestävät usein reilusti yli tunnin. Niistä tulee aina nykyään paha olo, koska hän haluaa koko ajan vain kaivaa kaikkea negatiivista. Lisäksi olen huomannut, ettei häntä kiinnosta minun elämäni ollenkaan! Vain se, mitä juoruja voin kertoa.
Ajattelin rajata että juttelen vain kerran viikossa hänen kanssaan.
Onko muilla ollut tällaisia ongelmia?
Kommentit (7)
Tiedän että tuo on raskasta mutta meistä jotkut ovat syntyneet tai saaneet jo lapsuudenkodissa opin että kaikkea katsotaan negaation kautta, kaikkea arvostellaan , vähätellään ja paheksutaan. Osa on saanut positiivisen "verenperinnön".
Minulla on ollut lapsuudesta saakka ystävä, nyttemmin ehkä vain kouluaikainen tuttava jonka äiti oli jo sellainen kärttyinen valittaja, aina pahalla päällä, hyvin totinen ja koko kylän juoruakan maineessa joka nimenomaan juorusi muista pahansuovasti. Tämä ikätoverini on ihan samanlainen, eli oppi toimintamallin äidiltään. Siis kutakuinkin kaikki, tai ainakin suurin osa (75%) asioista mitä suusta tulee ulos on valitusta jostain, muiden ihmisten asioiden väheksyvään tai paheksuvaan sävyyn ruotimista. Tai kun esim kertoo nähneensä ensimmäistä kertaa 20 vuoteen jonkun yhteisen tuttumme, hän kaivaa siitä kaikki negatiiviset adiat esille ja kääntää hyvätkin asiat kateelliseksi vähättelyksi, jopa mm Suomen mittapuulla erinomaisesti pärjänneen urheilijanuorukaisen (jota tuttuni ei edes tunne eikä oikeasti tiedä sen pojan elämästä mitään) hän ruotii hyvin kriittisesti ja koko kehonkieli ja äänensävy kertoo jopa äärimmäisedtä vähättelystä ja jostain vitutuksesta että yhteisen tuttumme lapsi on menestyvä urheilija toisin kuin hänen omat jälkeläosensä. Mitä hän ei jostain kulmakunnan ihmisestä tiedä hän joko ottaa selvää tai jopa keksii itse jatkoa tarinoille ja nimenomaan negatiivisesti. Hän puuttuu joka asiaan joka ei millään tasolla kuuluidi hänelle, pakko sanoa negatiivinen mielipide joka asiaan vaikkei edes ymmärrä kolonaisuutta.
Voitte uskoa että pari päivää ko henk7lön seurassa oli niin uuvuttavaa että piti ihan keskittyä siihen että sai positiivisen moodin päälle itselleen. Toisaalta ajattelin niin että hänellä on jokin syvää luotaava alemmuudentunne, heikko itsetunto, oma elämä ei ole sitä mitä toivoo eikä ole onnellinen. Tuon asteinen negaatio syntyy jostain pitkäkestoisesta tyytymättömyydestä ja pahasta olosta. Se että kropassa on kokoajan adrenaliiniä ja kortisolia ym stressihormooneita sairastuttaa ihmisen myös fyysisesti.
Kuulosta tutulta, tosin jos oikein negatiivinen ihminen on niin sitä on vaikea josko mahdotonta yrittää kääntää positiiviseen. Mulla on tuttu jolle vähän väliä sanon että no mut entä ne hyvät puolet ja kun hän valittaa ja kritisoi niin koitan aina kääntää sen niin että no mut onneksi ei kuitenkaan pahempaa xxxx jne.
Mut on kyllä raskas ihminen, todella raskas. Toisaalta ajattelen että annan hänen valittää ja haukkua kaikki ja kaiken, koska se on varmaan hänen ainoa tapa purkaa stressiä ja pahaaoloaan. Tunnistin itse joskus aikoinaan kun olin hyvinkin tyytymätön elämääni, sen et olin itse varmaan vähän samanlainen, jopa ajatuksissani haukuin ja kritisoin kaiken. Jotenkin siitä sai voimaa ja itselleen tunteen että mä olen hyvä tai ainakin riittävä ja osaan työni paremmin kuin moni muu kun haukun niitä työyhteisön amatöörejä muille ja itselleni.
Näin se menee.
Ap:lle sanoisin et katso sen tuttusi taustaa ja elämäntilannetta, mieti mistä hänen negaatio kumpuaa.
Älä lähde mukan negatisointiin, pakota jutuillasi se toinenkin näkemään positiiviset puolet. Tekee varmaan hyvää hänellekin.
Töissä julkkarilla törmään viikoittain näihin hiton tympääntyneisiin valittajiin. Ne saa kyllä fiilikset latteaksi muiltakin. Ja kierrän kaukaa koska en jaksa kuunnella aina samoja virsiä.
Olet tavannut hänet jokin aika sitten ja hän on "ystävä"? En lue enempää.
Nyt on aika ottaa etäisyyttä. Tuollaiset ihmiset kuormittaa tosi paljon ja ripustautuu entistä enemmän kun olet aina valmis pitämään yhteyttä. Valittajat ottaa itsekkäästi kaiken irti kaiken niin pitkään kun suostut siihen.
Up