Onko yliopistossa vielä "suosittuja" ja "vähemmän suosittuja"?

On, mutta suosituksi pääsee sellaisetkin, jotka ei oo ennen ollut. Mene mukaan ainejärjestöihin ja hallituksiin, tulet suosituksi.

Meillä ei ollut lukiossakaan periaatteessa sellaista jaottelua. Oli vain ihmisiä, joilla oli isommat piirit. 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 00:40"]

Vähän jännittää. Aloitan opiskelut syksyllä ja pelkään joutuvani taas yksinäiseksi hylkiöksi, haluaisin olla tasavertainen muiden kanssa.

[/quote]

Tasavertainen olet varmasti, mutta voit silti jäädä yksinäiseksi. Se kun riippuu aivan kokonaan siitä, millaiseen porukkaan satut osumaan ja millainen olet itse. Jos itse välttelet muiden seuraa, ei kukaan varmaankaan sinua tule mukaan hakemaan, mutta jos reippaasti tutustut ihmisiin, voit hyvinkin onnistua päätymään samanhenkiseen seuraan.

Esimerkiksi minulla ei ollut peruskoulussa ja lukiossa juurikaan kavereita. Yliopistossa yllättäen sain kavereita, vaikka en varsinaisesti ollut suosittu. Yksi tuttu (nainen) kertoi joskus, että hän ei ollut lukiossa mitenkään suosittu, mutta yliopistossa kaikki muuttui ja useampikin mies osoitti selviä merkkejä kiinnostuksesta.

Yliopistossa opiskelu on sen verran vaativaa (useimmilla aloilla) ettei ole aikaa teinipelleilyyn. Rennosti vaan otat kontaktia, suuri enemmistö on ystävällisiä.

Jos menet alusta asti mukaan toimintaan (bileisiin, ainejärjestöihin, liikuntatapahtumiin...) ja olet muille ystävällinen, niin taatusti löydät kavereita. Bileissä ei ole pakko vetää kaatokännejä, jos se mietityttää. Meillä on muutama yksinäisen oloinen joukossa, mutta he myös eivät itse koskaan puhu kenellekään ja nyt kun lukukausi on pitkällä, on tullut itsellekin kynnys mennä juttelemaan näille ihmisille, jotka elekielellään viestittävät etteivät ole kiinnostuneita seurasta. Esim. eivät koskaan juttele kenellekään, katsovat poispäin jne.

Eli ihan tärkeintä on olla alussa aktiivinen, kun kaikki muutkin etsivät uusia tuttavuuksia. Silloin jos saat muutamankin juttukaverin, alkaa homma sujua omalla painollaan.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:37"]

On, mutta jaottelu alkaa ns. alusta. Entisellä elämällä ja roolilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska väkeä tulee niin eri puolilta Suomea, että voit aloittaa puhtaalta pöydältä.

 [/quote]

Nimenomaan tämä on se pointti, saat uuden alun. Lisäksi siellä on paljon porukkaa jotka tulevat toiselta paikkakunnalta, eivätkä näin ollen tunne vielä ketään. Rohkeasti mukaan vaan ainejärjestön kautta erilaisiin pippaloihin.

Epäuositut opiskelijat eivät yleensä ole sosiaalisesti kovin taitavia, ja yliopisto on aika vaikea paikka sellaisille (poislukien ehkä luonnontieteelliset alat). Paljon itsenäistä opiskelua, ei aikatauluja eikä pakkoja, ja ne "keskushahmot" ainejärjestötoiminnassa yleensä niitä joille alko maistuu ja mikään ei todellakaan ujostuta.

Meillä ei lukiossakaan ollut tuollaista. Erikoisimmillekin tyypeile oltiin ystävällisiä ja otettiin heidät ainakin koulussa mukaan, jos tulivat juttelemaan.

Yliopistoon sitten tulee taas niitä perähikiän junttejakin, joiden lukioissakin on vielä ollut meno kuin yläasteella.

Stadin kauppiksesta päivää. Täältä löytyy ihan liikaa teinimäistä juoruilua ja jaottelua porukoihin. Lisäksi kaikilla on merkkivaatteet ja bileissä pitää aina käydä.

On. Ns. opiskelija-aktiivit ja tavikset. Itseä ei kiinnostanut se touhu.

KTM

Monilla ei oo aikaa muuta kun opiskella ja välillä töitä ja jos perhettäkin on niin ei muuhun aikaa jääkään. 

2

Itse oli peruskoulussa kiusattu ja vaikka aloitin lukion toisella paikkakunnalla, olin mm. kiusaamiskokemusten vuoksi edelleen todella arka ja sulkeutunut. Aloittaessani 21-vuotiaana yliopisto-opinnot olin saanut ajan kanssa paranneltua haavojani, välivuosien aikana tehdystä asiakaspalvelutyöstä olin saanut rohkeutta olla ihmisten kanssa ja uudelle paikkakunnalle muuttaessa kellään ei tietenkään ollut musta mitään ennakko-oletuksia. Pystyin siis rohkeasti kohtaamaan muita ihmisiä ja musta tulikin ainejärjestöaktiiviuden myötä todella suuren sosiaalisen piirin omaava.

Eli komppaus edellisille kommenteille. Yliopistolla on näitä suuren sosiaalisen piirin omaavia (ainejärjestö)tyyppejä sekä niitä, jotka jäävät hieman sivuun sosiaalisesta elämästä. Eli tavallaan jako on olemassa. Ero aiempiin kouluasteisiin on kuitenkin se, että ihmisiä ei enää syrjitä esimerkiksi hikariuden, rumuuden, köyhyyden, vanhempien aseman, "nolouden" jne. vuoksi vaan yleensä porukasta sivuun jäävät ne tyypit, joita ei kiinnosta niin paljon hillua kaikissa mahdollisissa opiskelijamenoissa mukana. Joten ei huolta ap, avoimin mielin vain eteenpäin :)

Meillä jakaisin opiskelijoita näkyviin (mukana kaikessa, näkyvillä tapahtumissa, tiedät vaikka et tunne jne) ja vähemmän näkyviin (jos et tunne et tunnista).

Mutta mitään varsinaista suositut/epäsuositut-jakoa ei ole. Niistä tykätää ketkä on ystävällisiä ja mukavia muille!

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:18"]Yliopistossa kaikki ovat aikuisia ja heillä on enemmän tai vähemmän oma elämänsä. Valtaosa asuu omillaan, käy töissä, harrastaa... Koulu ei ole pääasiallinen elämää määrittävä tekijä.
[/quote]
Musta taas tuntuu, että elämään mahtuu tällä hetkellä lähinnä kurssikaverit.

Kyllä täälläkin niitä klikkejä on, ei sitä voi kieltää. Mutta pääosin ihmiset on toisilleen mukavia ja suhtautuu aika avoimesti, jos itse on aktiivinen ja menee rohkeasti mukaan. Varmaan joskus on ulkopuolinen fiilis itse kullakin joissain tilanteissa, mutta pääosin yhteishenki on tosi hyvä.

T. Ekan vuoden lääkisläinen

Onhan niitä aina. Mulle yliopisto ei ollut sosiaalisesti sopiva paikka: muuttuvat ryhmät, kaikilla omat aikataulut opiskelujen suhteen, tutustuminen suurissa porukoissa & alkoholin vaikutuksen alaisena. Kyllähän siellä on paljon varmasti ihmisiä, joiden kanssa ystävystyisi, mutta ei niin tapahdu jos ei omaa tarpeeksi intoa ja sosiaalisia taitoja.

Se, onko ns. suosittu vai ei, ei riipu paikasta (yliopisto, työpaikka yms.), vaan kunkin sosiaalisista taidoista. Myös ujo ja hiljainen voi olla suosittu. Tyly ja tympeä, vaikkakin aktiivisesti kontaktoiva ihminen päätyy hylkiöksi. Ystävällisyys, hyvät käytöstavat, muiden huomioonottaminen ratkaisee millaiset suhteet yhteisössä kehkeytyy. 

Tietysti on ihmisiä, joille merkitsee vain toisten ulkonäkö, vaatemerkit ja sen sellaiset, mutta sellaisia ihmisiä ei pitkän päälle kukaan jaksa, joten heidät voi jättää omaan arvoonsa. 

Samaa mieltä kuin osa täällä: on yliopistossakin yhä edelleen jonkinlainen "suositut" ja "epäsuositut"-jako. Suurin osa minun vuosikurssillani aloittaneista oli 19-20-vuotiaita, ja voin nin 10 vuotta jälkeenpäin sanoa että melkoista teineilyä tuossa iässä vielä oli. Opiskelin luonnontieteellisessä alaa, joka on naisvaltainen ja jolla aloitti vuosittain n. 30 ihmistä. Kyllä sieltä muodostui eri ryhmiä ("kuppikuntia") vaikka fuksivuonna sitä kaikki yrittivätkin ensin kaveerata kaikkien kanssa. Erään ryhmän "pomo" oli yksi pahimpia selkäänpuukottajia ja paskanpuhujia, jonka tiedän. Puhui seläntakana pahaa myös niistä ns, kavereistaan. Haukkui "en tajua, miten se saattoi saada siitäkin kurssista niin hyvän arvosanan, siis sehän on ihan idiootti" jne. Minä itse olin aika lailla seinäruusuna fuksivuoden, jolle ei tästä ryhmästä ikinä bilekutsuja irronnut. Onneksi sitten löysin oma ryhmäni, jonka kanssa vietettiin aikaa, biletettiin jne. Kammotti vain ajatella mitä minustakin tuo paskanpuhuja on oman ryhmänsä illanistujaisissa jauhanut, huhuuh.

Tympeintä on se, että usein vain nuo kierot ja ilkeät menestyvät: saavat opintonsa hyvässä aikataulussa pakettiin, harjoittelupaikka järjestyy ja työpaikka samaten. Onhan heillä "niin hyvä verkosto".

Tämä on asia, joka mua ehkä eniten huolettaa mahdollisissa tulevissa yliopisto-opinnoissa. Olen ujo ja vetäytyvä. Mulla on perhe, eikä kiinnosta osallistua mihinkään ylimääräiseen kuten bileisiin. Eli lienen automaattisesti hylkiö. En tarvitse suurta kaveripiiriä, mutta edes jokunen olisi kiva saada. Lukiossa viihdyin erinomaisesti, ilmapiiri oli kaikille salliva, ihmiset olivat fiksuja ja hyväksyviä, en tuntenut oloani erilaiseksi tai yksinäiseksi. En huomannut minkäänlaista syrjintää tai draamaa kenenkään kohdalla. Lukion jälkeen tein parin vuoden retken ammattikorkeaan, ja vihasin joka hetkeä. Kiusaamista, syrjintää, laaduttomia opettajia. Luulisi, että kun ihmisille tulee ikää lisää niin järki ja hyväksyntä lisääntyisivät entisestään. Ammattikorkeassa ei todellakaan ollut näin. En jaksa enää toivoa, että yliopistossakaan olisi. Olo on jo nujerrettu ennenkuin opinnot ovat ehtineet edes alkaa. 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 16:19"]

Tämä on asia, joka mua ehkä eniten huolettaa mahdollisissa tulevissa yliopisto-opinnoissa. Olen ujo ja vetäytyvä. Mulla on perhe, eikä kiinnosta osallistua mihinkään ylimääräiseen kuten bileisiin. Eli lienen automaattisesti hylkiö. En tarvitse suurta kaveripiiriä, mutta edes jokunen olisi kiva saada. Lukiossa viihdyin erinomaisesti, ilmapiiri oli kaikille salliva, ihmiset olivat fiksuja ja hyväksyviä, en tuntenut oloani erilaiseksi tai yksinäiseksi. En huomannut minkäänlaista syrjintää tai draamaa kenenkään kohdalla. Lukion jälkeen tein parin vuoden retken ammattikorkeaan, ja vihasin joka hetkeä. Kiusaamista, syrjintää, laaduttomia opettajia. Luulisi, että kun ihmisille tulee ikää lisää niin järki ja hyväksyntä lisääntyisivät entisestään. Ammattikorkeassa ei todellakaan ollut näin. En jaksa enää toivoa, että yliopistossakaan olisi. Olo on jo nujerrettu ennenkuin opinnot ovat ehtineet edes alkaa. 

[/quote]

Kokemukseni perusteella amk ja yliopisto ovat aivan eri maailmat. Amiksessa oli kourallinen kivoja ihmisiä, yliopistossa kourallinen ei ollut kivoja.