Onko yliopistossa vielä "suosittuja" ja "vähemmän suosittuja"?

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 16:16"]

Samaa mieltä kuin osa täällä: on yliopistossakin yhä edelleen jonkinlainen "suositut" ja "epäsuositut"-jako. Suurin osa minun vuosikurssillani aloittaneista oli 19-20-vuotiaita, ja voin nin 10 vuotta jälkeenpäin sanoa että melkoista teineilyä tuossa iässä vielä oli. Opiskelin luonnontieteellisessä alaa, joka on naisvaltainen ja jolla aloitti vuosittain n. 30 ihmistä. Kyllä sieltä muodostui eri ryhmiä ("kuppikuntia") vaikka fuksivuonna sitä kaikki yrittivätkin ensin kaveerata kaikkien kanssa. Erään ryhmän "pomo" oli yksi pahimpia selkäänpuukottajia ja paskanpuhujia, jonka tiedän. Puhui seläntakana pahaa myös niistä ns, kavereistaan. Haukkui "en tajua, miten se saattoi saada siitäkin kurssista niin hyvän arvosanan, siis sehän on ihan idiootti" jne. Minä itse olin aika lailla seinäruusuna fuksivuoden, jolle ei tästä ryhmästä ikinä bilekutsuja irronnut. Onneksi sitten löysin oma ryhmäni, jonka kanssa vietettiin aikaa, biletettiin jne. Kammotti vain ajatella mitä minustakin tuo paskanpuhuja on oman ryhmänsä illanistujaisissa jauhanut, huhuuh.

Tympeintä on se, että usein vain nuo kierot ja ilkeät menestyvät: saavat opintonsa hyvässä aikataulussa pakettiin, harjoittelupaikka järjestyy ja työpaikka samaten. Onhan heillä "niin hyvä verkosto".

[/quote]

Biologia?

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 16:16"]

Samaa mieltä kuin osa täällä: on yliopistossakin yhä edelleen jonkinlainen "suositut" ja "epäsuositut"-jako. Suurin osa minun vuosikurssillani aloittaneista oli 19-20-vuotiaita, ja voin nin 10 vuotta jälkeenpäin sanoa että melkoista teineilyä tuossa iässä vielä oli. Opiskelin luonnontieteellisessä alaa, joka on naisvaltainen ja jolla aloitti vuosittain n. 30 ihmistä. Kyllä sieltä muodostui eri ryhmiä ("kuppikuntia") vaikka fuksivuonna sitä kaikki yrittivätkin ensin kaveerata kaikkien kanssa. Erään ryhmän "pomo" oli yksi pahimpia selkäänpuukottajia ja paskanpuhujia, jonka tiedän. Puhui seläntakana pahaa myös niistä ns, kavereistaan. Haukkui "en tajua, miten se saattoi saada siitäkin kurssista niin hyvän arvosanan, siis sehän on ihan idiootti" jne. Minä itse olin aika lailla seinäruusuna fuksivuoden, jolle ei tästä ryhmästä ikinä bilekutsuja irronnut. Onneksi sitten löysin oma ryhmäni, jonka kanssa vietettiin aikaa, biletettiin jne. Kammotti vain ajatella mitä minustakin tuo paskanpuhuja on oman ryhmänsä illanistujaisissa jauhanut, huhuuh.

Tympeintä on se, että usein vain nuo kierot ja ilkeät menestyvät: saavat opintonsa hyvässä aikataulussa pakettiin, harjoittelupaikka järjestyy ja työpaikka samaten. Onhan heillä "niin hyvä verkosto".

[/quote]

Biologia?

[/quote]

melkein! maantiede. t. 40

Hassua ajatella jotain niin mitätöntä kuin "suositut" hja "epäsuositut" esim Helsingin yliopistossa jossa on n. 20.000 opiskelijaa. Tottakai tuon kokoisessa joukossa on ihan samat kerrostumat kuin muissakin ihmisyhteisöissä. Ja ihan niinkuin muissakin ihmisyhteisöissä, siellä on tilaa hakeutua itselleen sopivaan seuraan. 

Ei meillä ole mitään suosittujen ja epäsuosittujen piiriä. Opiskelijamassasta erottuu negatiivisesti vain bileissä remuava ja opiskeluista vähät välittävien klubi, mutta joka vuosi on tuo ryhmä harvennut...kuin ihmeen kaupalla :) muut jakautuvat suurempiin ja pienempiin ryhmiin jotka ovat keskenään liittyneitä, ryhmissä ei ole oikein mitään keskinäistä hierarkiaa. Useimpia pienempiä klikkejä yhdistää joko pääaine tai harrastuspiiri ml. opiskelijajärjestötoiminta.

Sanoisin, että riippuu niin paljon omasta asenteesta, muista opiskelukavereista ja ylipäätänsä alasta, mitä opiskelee. Meillä (pieni ryhmä, kaikilla samat kurssit) ryhmähenki on melko hyvä - toki joitakin klikkejä muodostunut... Opiskelukavereista löytyy myös yksi p*skanjauhajia, joilta löytyy AINA jotain negatiivista sanottavaa toisista (oli se sitten luennoitsija tai opiskelukaveri...). Mutta periaatteessa ei siis mitään jaottelua "suosittuihin" ja "hylkiöihin". 

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:23"]Yliopistossa opiskelevat ovat kaikki hylkiöitä yläasteelta ja lukiosta. Olet varmaan ihan omiesi joukossa siellä...
[/quote]
Sitten elämässä onkin suunta vain ylöspäin. Pissikset pärjää alle kolmekymppisiksi.

W

Hiiop

2

Riippuu aivan sinusta, yliopistosta ja valitsemastasi alasta. Aina elämässä jotkut ovat suositumpia kuin toiset tavalla tai toisella, päätät itse häiritseekö se sinua. Itse opiskelin alalla, jossa opiskelijoita oli todella vähän eli tunsimme kaikki toisemme, melkein kaikki olivat naisia ja ikäjakauma oli suuri eli opiskelu oli hyvin kaukana lukioelämästä.

Ihan samalla tavalla siellä syntyy klikkejä ja esiintyy kiusaamistakin. Jopa opettajaksi opiskelevien kesken. Osa porukasta on saattanut jopa kypsyä yläkouluajoista, loput tuskin kypsyy koskaan. Jos löydät tiesi niiden luo, jotka ovat kypsyneet, menee hyvin.

Asuin opiskelujen alkuvaiheessa toisella paikkakunnalla, kuin missä yliopisto oli. Pelkästään tämä tieto johti syrjimiseen. Osalistuin kursseille ja tapahtumiin, mutta olin kuin ilmaa, koska olin "ulkopuolinen". Proseminaareissa tai muissa tämä jatkui niin, että käyttäydyttiin kuin olisin ollut näkymätön. Enkä siis ole mitenkään kömpelö sosiaalisesti tai tyhmä, vastenmielisen näköinen tms. Ei toki kaikista tarvitse pitää, enkä itsekään kyllä lopulta ehkä arvosta ihmisiä, jotka dissaavat täysin turhin perustein.  Eipä vaan sitten päässyt syntymään kaveruussuhteita tai verkostoja opiskeluaikoina.

Ei. Voit olla mukana järjestöissä ja bilettää tai kulkea omia polkujasi. Ainakaan humanistisella puolella ei huomannut muita kuin ne omat porukat. Jos joku kuvittelee sielläkin olevan jotain suosittuja niin erehtyy. Ovat suosittuja korkeintaan niissä omissa ympyröissään. Siellä on niin paljon porukkaa ja eri aineyhdistelmiä, että jokainen löytää omat kuvionsa eikä todellakaan kiinnosta muut.

Samaa mieltä kaikkien niiden kanssa jotka totesivat että tietenkin kaikissa yhteisöissä jotkut ovat suositumpia kuin toiset, mutta yliopistossa kaikki aloittavat alusta sen sosiaalisen verkostoitumisensa, sen sijaan että olisi painolastina se mihin rooliin joutui koululuokassa joskus lapsena.

Lisäksi haluaisin vielä lisätä, että omalta kohdaltani yliopistossa koin sosiaalisesti helpottavaksi sen, ettei porukka mitenkään laajasti TIEDÄ kuka on kuinkakin suosittu, eikä siitä siis tarvitse ottaa paineita. Ei siis tule sitä peruskoulun kierrettä että kun sinussa on hylkiöleima niin sitten kukaan ei halua olla sinun kanssasi.

Siinä missä olin introverttina kokenut joutuvani paiskimaan töitä koko kouluajan saadakseni ja ylläpitääkseni kaverisuhteita ja tiettyä kohtuullisen suositun ihmisen auraa (en siis koskaan ole ollut mikään luokan kuningatar, mutta kuitenkin sosiaalisesti normaalin suosittu), yliopistossa en tuntenut siihen tarvetta. Minulla oli joitakin kavereita joita näin satunnaisesti ja pari ihan ystävääkin, mutta suurin osa saman vuosikurssin ihmisistä ei takuulla tiennyt olemassaolostani millään tasolla. Ei supersuosittuna ihmisenä, ei "normaalin suosittuna" eikä myöskään minään hylkiönä - eivät he ajatelleet minua missään roolissa, eikä siksi tarvinnut mitään roolia yrittää ylläpitääkään. Sai ihan vapaasti tuntea vain jokusen ihmisen joita tapasi harvakseltaan, eikä sellaisella menolla missään määrin leimautunut luuseriksi.

Jos kauttasi saa kontaktia työelämään, olet varmasti haluttua seuraa. Tuossa elämänvaiheessa ei enää persoonalla ole niin merkitystä, vaan hyötymisellä.

No ei samalla tavalla kuin peruskoulussa. "Suosittuja" ovat ne jotka ovat aktiivisia ja monessa mukana, kaikki tuntevat tai tietävät heidät. Sinulla tulee olemaan paljon samanhenkisiä ihmisiä ympärillä joten saat helposti kavereita :) Yläkoulutyylisiä klikkejä on tietääkseni vain kauppatieteiden opiskelijoilla mutta heidän seuraansa tuskin kaipaisitkaan....

Yliopistossa kaikki ovat aikuisia ja heillä on enemmän tai vähemmän oma elämänsä. Valtaosa asuu omillaan, käy töissä, harrastaa... Koulu ei ole pääasiallinen elämää määrittävä tekijä.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:18"]

Yliopistossa kaikki ovat aikuisia ja heillä on enemmän tai vähemmän oma elämänsä. Valtaosa asuu omillaan, käy töissä, harrastaa... Koulu ei ole pääasiallinen elämää määrittävä tekijä.

[/quote]

Ai, kun musta taas tuntui että peruskoulussa ja lukiossa kaikilla on ns. oma elämä, harrastukset, koulun ulkopuoliset kaverit, ja koulu oli sellainen "pakollinen paha". Yliopistossa taas yliopisto nimenomaan oli pääasiallinen elämää määrittävä tekijä. Moni ei harrastanut, koska opiskelu vei niin paljon aikaa eikä ollut varaa. Monen kaverit koostui lähes pelkistä opiskelukavereista ja kaikki vapaa-aika vietettiin opiskelijabileissä ja muissa opiskelijariennoissa. Lähes kaikki asuivat mahdollisimman lähellä yliopistoa, ihan siinä nurkilla. Kaikilla oli se yksi yhdistävä mielenkiinnonkohde, eli se opiskeltava asia, joten sen ympärillä aika paljon asioita pyöri ja se yhdisti. Joten sanoisin, että nimenomaan yliopistossa se koulu on todellakin keskiössä ja "elämää määrittävä tekijä". Tosin yliopistossa kavereiden saaminen on siinä mielessä helppoa, että kaikilla on se joku yhdistävä tekijä ja mielenkiinto. Jossain peruskoulussa ja lukiossa ollaan siksi, että on vähän pakko olla. Ihmiset voi olla ihan erilaisia ja koulujen oppilaat määräytyy lähinnä peruskoulussa asuinpaikan mukaan ja lukiossa keskiarvon mukaan. Yliopistossa määräävä tekijä on se mielenkiinnokohde.

Yliopistossa opiskelevat ovat kaikki hylkiöitä yläasteelta ja lukiosta. Olet varmaan ihan omiesi joukossa siellä...

Yhteinen kiinnostuksenkin kohde riippuu alasta paljon. Oma alani, jolle kuitenkin suht vaikea päästä ei välttämättä sellainen ole. Ihmiset joiden kanssa minä jhengaan sanovat suoraan että hakivat sinne kun eivät muuta keksineet eivätkä haluaisi olla siellä. Itselläni kesti pari hakulertas ennenkuin tärppäsi. Toisaalta itse en ole saanut plajon kavereita ja ne mitä minulla on ovat aika ikäviä. Mutta pakko sietää koska sityen olisi ihan yksin. (anteeksi kirjoitusvirheet, mobiililla olen.)