Onko yliopistossa vielä "suosittuja" ja "vähemmän suosittuja"?

Opettajaopiskelijoiden puolella niitä klikkejä vasta onkin. Mitä enemmän yhteistyötä pitäisi tehdä, sitä enemmän draamaa. Jos olet massasta "poikkeava", niin ei helvetti sitä juorumyllyä. Kaikki syynätään ja analysoidaan. Loistava tulevaisuus siis opettajanhuoneessa. Joka tapauksessa, kavereita löydät mistä tahansa, jos olet mieleltäsi avoin. "Suosittuja" ja "epäsuosittuja" vain ikävä kyllä on yhä. Sitä vain havemmin näytetään päin naamaa. Selkeiten se näkyy siinä, kun suljetaan pois porukasta ja joskus ehkä kuulet jotain kautta niitä paisuneita juoruja. T. Epäsuosittu opeopiskelija, joka kuuli sivukautta itsestään "mielisairasanalyysin"

On, mutta jaottelu alkaa ns. alusta. Entisellä elämällä ja roolilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska väkeä tulee niin eri puolilta Suomea, että voit aloittaa puhtaalta pöydältä.

Jos olet edelleen "epäsuosittu" uuden alun jälkeen, kannattaa tarkistaa mistä se voi johtua. Oletko kovin ujo, pidättyväinen, pyydätkö käytökselläsi koko ajan anteeksi olemassaoloasi, oletko päällepäsmäri, heikko huumorintaju, selkäänpuukottaja, vaikeasti lähestyttävä, odotatko muiden aina hakevan sinut mukaan jne. Jos kyllä, niin sitten on aika iso riski, että päädyt toistamaan rooliasi.

Aloita opiskelut iloisella ja vastaanottavaisella asenteella. Reippaasti mukaan kaikkeen, vaikka jännittäisikin uudet kuviot ja tyypit. Käy bileissä, illanistujaisissa, mahdollisilla retkillä ja teemapäivillä, ole avulias ja ota rohkeasti kontaktia. Käy paljon ainejärjestösi menoissa, sitseillä, yliopistoliikunnassa ja pyri vaikka hallitukseen, niin tulet nähdyksi.

On aina niitä "suosittuja", mutta se lähinnä tarkoittaa, että heillä on laaja tuttavapiiri ja "kaikki" alasi opiskelijat tietävät hänet. Moni tämmöinen tyyppi on mukava, iloinen, ulospäinsuuntautunut, hauska ja monessa jutussa mukana, ts. näkyy ja kuuluu hyvällä tavalla. Hiljaisempia ja vähemmän näkyviäkään ei kyllä minun kokemukseni mukaan enää yliopistossa kiusata. he vain saattavat jäädä vähän seinäruusuiksi ja siksi kokea olevansa yksinäisiä. Kukaan ei sitten aikuista enää väkisin mukaan pyydä ja kotoota hae, eikä opettajat enää järjestä mitään pareja syrjäänvetäytyville ja käske muiden ottaa mukaan "leikkiin". Itse pitää olla aktiivinen jos haluaa päästä mukaan.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 00:42"]

On, mutta suosituksi pääsee sellaisetkin, jotka ei oo ennen ollut. Mene mukaan ainejärjestöihin ja hallituksiin, tulet suosituksi.

[/quote]

Ei ole jaottelua.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:18"]

Yliopistossa kaikki ovat aikuisia ja heillä on enemmän tai vähemmän oma elämänsä. Valtaosa asuu omillaan, käy töissä, harrastaa... Koulu ei ole pääasiallinen elämää määrittävä tekijä.

[/quote]

Ai, kun musta taas tuntui että peruskoulussa ja lukiossa kaikilla on ns. oma elämä, harrastukset, koulun ulkopuoliset kaverit, ja koulu oli sellainen "pakollinen paha". Yliopistossa taas yliopisto nimenomaan oli pääasiallinen elämää määrittävä tekijä. Moni ei harrastanut, koska opiskelu vei niin paljon aikaa eikä ollut varaa. Monen kaverit koostui lähes pelkistä opiskelukavereista ja kaikki vapaa-aika vietettiin opiskelijabileissä ja muissa opiskelijariennoissa. Lähes kaikki asuivat mahdollisimman lähellä yliopistoa, ihan siinä nurkilla. Kaikilla oli se yksi yhdistävä mielenkiinnonkohde, eli se opiskeltava asia, joten sen ympärillä aika paljon asioita pyöri ja se yhdisti. Joten sanoisin, että nimenomaan yliopistossa se koulu on todellakin keskiössä ja "elämää määrittävä tekijä". Tosin yliopistossa kavereiden saaminen on siinä mielessä helppoa, että kaikilla on se joku yhdistävä tekijä ja mielenkiinto. Jossain peruskoulussa ja lukiossa ollaan siksi, että on vähän pakko olla. Ihmiset voi olla ihan erilaisia ja koulujen oppilaat määräytyy lähinnä peruskoulussa asuinpaikan mukaan ja lukiossa keskiarvon mukaan. Yliopistossa määräävä tekijä on se mielenkiinnokohde.

[/quote]

No muotoilen toisin. Fuksivuonna ollaan vielä samaa porukkaa, mutta jo silloin siellä on ihmisiä eri elämäntilanteissa, eri iässä, eri lähtökohdista. Ja kun vuodet kuluvat, toiset lähtevät vaihtoon ja toiset töihin, toiset miettivät, mitä muuta voisi opiskella ja toiset eivät jne. Elämä on muuta kuin koulu. Asutaan omillaan, maksetaan itse laskut, ei olla enää äipän ja iskän jääkaapilla joka aamu ja ilta. PAriudutaan, perustetaan perhe, eletään kuten aikuiset. Kun opiskelija 5-7 vuotta myöhemmin hakee tutkintotodistuksensa publiikista, siellä ei ole ketään, joka aloitti samana vuonna. Yksi valmistui samaan aikaan, mutta ei vaivautunut paikalle. Sitä tarkoitin. Ihmiset elävät aivan eri tavalla erillistä elämää kuin joskus lukiossa. Siksi on turha pelätä olevansa hylkiö, se on eri maailma.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:18"]

Yliopistossa kaikki ovat aikuisia ja heillä on enemmän tai vähemmän oma elämänsä. Valtaosa asuu omillaan, käy töissä, harrastaa... Koulu ei ole pääasiallinen elämää määrittävä tekijä.

[/quote]

Ai, kun musta taas tuntui että peruskoulussa ja lukiossa kaikilla on ns. oma elämä, harrastukset, koulun ulkopuoliset kaverit, ja koulu oli sellainen "pakollinen paha". Yliopistossa taas yliopisto nimenomaan oli pääasiallinen elämää määrittävä tekijä. Moni ei harrastanut, koska opiskelu vei niin paljon aikaa eikä ollut varaa. Monen kaverit koostui lähes pelkistä opiskelukavereista ja kaikki vapaa-aika vietettiin opiskelijabileissä ja muissa opiskelijariennoissa. Lähes kaikki asuivat mahdollisimman lähellä yliopistoa, ihan siinä nurkilla. Kaikilla oli se yksi yhdistävä mielenkiinnonkohde, eli se opiskeltava asia, joten sen ympärillä aika paljon asioita pyöri ja se yhdisti. Joten sanoisin, että nimenomaan yliopistossa se koulu on todellakin keskiössä ja "elämää määrittävä tekijä". Tosin yliopistossa kavereiden saaminen on siinä mielessä helppoa, että kaikilla on se joku yhdistävä tekijä ja mielenkiinto. Jossain peruskoulussa ja lukiossa ollaan siksi, että on vähän pakko olla. Ihmiset voi olla ihan erilaisia ja koulujen oppilaat määräytyy lähinnä peruskoulussa asuinpaikan mukaan ja lukiossa keskiarvon mukaan. Yliopistossa määräävä tekijä on se mielenkiinnokohde.

[/quote]

No muotoilen toisin. Fuksivuonna ollaan vielä samaa porukkaa, mutta jo silloin siellä on ihmisiä eri elämäntilanteissa, eri iässä, eri lähtökohdista. Ja kun vuodet kuluvat, toiset lähtevät vaihtoon ja toiset töihin, toiset miettivät, mitä muuta voisi opiskella ja toiset eivät jne. Elämä on muuta kuin koulu. Asutaan omillaan, maksetaan itse laskut, ei olla enää äipän ja iskän jääkaapilla joka aamu ja ilta. PAriudutaan, perustetaan perhe, eletään kuten aikuiset. Kun opiskelija 5-7 vuotta myöhemmin hakee tutkintotodistuksensa publiikista, siellä ei ole ketään, joka aloitti samana vuonna. Yksi valmistui samaan aikaan, mutta ei vaivautunut paikalle. Sitä tarkoitin. Ihmiset elävät aivan eri tavalla erillistä elämää kuin joskus lukiossa. Siksi on turha pelätä olevansa hylkiö, se on eri maailma.

[/quote]

Lisäys: opiskelin Hgissä, Krunikassa, joten ei todellakaan asuttu nurkilla. ;)

13 jatkaa. Olen muuten myös ollut OKL:n opiskelija ja en kyllä ole edellisen kanssa samaa mieltä. Kyllä meillä otettiin kaikki mukaan ja toivotettiin tervetulleiksi. Koskaan en huomannut, että olisi ketään syrjitty tai mitään ilkeiyksiä juoruttu.

Joukossa toki oli myös niitä epäsuosittuja, mutta mielestäni siihen oli ihan päivänselvä syy. Muutamat ihan omalla käytöksellään aiheuttivat sen, että eivät varmasti olleet kovinkaan pidettyjä. Puhuivat päälle, kiusasivat luennoitsijoita asiattomilla ja rasittavilla kommenteilla ja ihme uhoamisella ja ikävän sävyisellä haastamisella, ylenkatsoivat muita, nolasivat ja nälvivät muita, osa oli kummallisen konservatiivisia ja paheksuivat ihan kaikkea bileistä lähtien. Jotkut aina sekoilivat kännissä niin, että muiden ilta meni heidän holhoamiseksi jne. Siis rasittavia tyyppejä käytöksensä vuoksi. Ei kai aikuisen tarvitse ihan kaikkea paskaa enää kestää, vaan hienovaraisesti voi valita seuransa. ei kuitenkaan syrjimällä ja joukosta pois jättämällä. Mutta ei niitä riidanhaastajia kukaan illanistujaisiinsa halunnut kutsua.

Itse olen vasta hakemassa yliopistoon, mutta verkostoituminen mietityttää jo nyt. Olen tyyliltäni hiljainen puurtaja. Olen huolellinen enkä pidä itsestäni ääntä, vaan annan tulosten puhua puolestaan. Minulla ei ole ennestään verkostoja, joten muut eivät pääse minusta hyötymään. Verkostoitumisesta toitotaan joka suunnasta ja siksi pelkäänkin uuden urani tyssäävän jo alkuunsa, jos en osaakaan verkostoitua.

Juu, huomasin kanssa aikuisopiskelijana, että nuorilla on käsittämätöntä kähinää.:) Myös huvittavia oli hetket, kun menin istumaan harkoissa johonkin pöytään ja näki naamasta, että heille pukkasi tuskanhikeä, kun joutuivat mun kanssa ja olisivat halunneet jonkun kaverin siihen mielummin. Teki mieli sanoa, että töissä sitä tehdään töitä kaikkien kanssa ja yhdet parin tunnin harkat sinne tai tänne. Ei aikuisuuteen kuulu nenän nyrpistely "työasioissa" ja peruskouluikäisten vahtiminen, kenen kanssa voidaan istua.

Mutta minä tulin kaikkien kanssa toimeen yleisesti. En yrittänyt kaveerata, mutta lähtökohtaisesti mulle juteltiin ystävällisesti, kun itse vaan reippaasti avasin suuni, tungin ryhmiin jne. Huomasin kyllä, että nuorilla oli keskenään klikkejä ja joitain syrjittiinkin.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:37"]

Opettajaopiskelijoiden puolella niitä klikkejä vasta onkin. Mitä enemmän yhteistyötä pitäisi tehdä, sitä enemmän draamaa. Jos olet massasta "poikkeava", niin ei helvetti sitä juorumyllyä. Kaikki syynätään ja analysoidaan. Loistava tulevaisuus siis opettajanhuoneessa. Joka tapauksessa, kavereita löydät mistä tahansa, jos olet mieleltäsi avoin. "Suosittuja" ja "epäsuosittuja" vain ikävä kyllä on yhä. Sitä vain havemmin näytetään päin naamaa. Selkeiten se näkyy siinä, kun suljetaan pois porukasta ja joskus ehkä kuulet jotain kautta niitä paisuneita juoruja. T. Epäsuosittu opeopiskelija, joka kuuli sivukautta itsestään "mielisairasanalyysin"

[/quote]

Yliopistossa ei ole samanlaista jaottelua suosittujen ja ei-suosittujen välillä, mutta ihmisillä jotka ovat aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa on kyllä enemmän kavereita ym eli ova periaatteessa "suosittuja". Yliopistossa kuitenkin voi kuka vaan mennä mukaan ainajärjestötoimintaan, eli kuka vaan voi olla "suosittu". Yleensä tähän lukion suosittuasemaan liittyy kiusaaminen ja usein ei-suosittuja kiusataan. Yliopistossa kiusaaminen on tosi harvinaista.

Opiskelusta nauttii yleensä eniten ne jotka oli hylkiöitä teininä ja nyt sitten saavat vihdoinkin juhlia ja sekoilla. Yliopisto on monelle viimeinen mahdollisuus päästä suosituksi. Se onnistuu varsinkin kun pahimmat koulukiusaajat eivät yleensä tule enää sinne opiskelemaan. Edellisiin kouluihin verrattuna yliopistossa on ylikorostettuina ujot, hiljaiset, sosiaalisesti kömpelöt, kiusatut jne. Moni pääsee onneksi eroon siitä roolistaan sitten yliopistolla, sillä siellä ollaan paljon suvaitsevaisempia kuin esim. lukiossa. "Rumiakaan" ei jätetä yksin jos vaan saavat suunsa auki ja pyytävät päästä mukaan.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 01:30"]

Yliopistossa opiskelu on sen verran vaativaa (useimmilla aloilla) ettei ole aikaa teinipelleilyyn. Rennosti vaan otat kontaktia, suuri enemmistö on ystävällisiä.

[/quote]

Ei aikaa teinipelleilyyn? Tuosta olen eri mieltä. Välillä näyttää useamman opiskelijan kohdalta siltä, että sitä aikaa näyttää olevan ennemminkin kaikkeen muuhun paitsi opiskeluun. Opiskelijabileissä ainakin osassa meno on sellaista, että sitä voi helposti sanoa aikuisten ihmisten teinipelleilyksi. Samaa mieltä olen siitä, että suuri enemmistö ihmisistä on ystävällisiä.

Olen valmistunut jo aikaa sitten, mutta en tunnista mitään "suosittu" ajattelutapaa opiskeluajoilta. Sanoisin, että ihmisille muodostui erilaisia kaveriporukoita, toisten kanssa oltiin läheisempiä ja toisten kanssa vähemmän läheisiä, mutta tosi monenlaisten ihmisten kanssa tuli toimeen.

Isoimmat draamat syntyivät seurusteluista, seksijutuista yms. ihmissuhdedraamoista, ei niinkään siitä kuka oli kenenkin kaveri.

Opiskeluelämän yhteisöllisyyttä muistelen hyvällä. Minulla ei ole tarvetta olla aina käsikynkkää bestiksen kanssa, vaan tykkäsin siitä että eri tilanteissa sai hengailla erilaisten ihmisten kanssa.

Kyllä on jaottelua suosittujen ja epäsuosittujen kesken. Kriteerit siitä mihin ryhmään kuulut ovat vain eri kuin mitä oli peruskoulussa tai lukiossa.  Kaikki riippuu siitä mitkä arvot/ihmistyypit ovat enemmistönä. Ihminen on samaa laumapaskaa loppuun asti. 

Tavallaan, mutta ei niin rajusti kuin yläasteella tai lukiossa. Ihmiset ottaa porukkaan kunhan menee rohkeasti puhumaan ja sosialisoimaan. Kannattaa pyrkiä ainejärjestösi hallitukseen ja osallistua mahdollisimman moniin opiskelijabileisiin.

On. Opiskelijalauman kuninkaana häärii narsisti, joka jakaa ihmiset suosittuihin ja epäsuosittuihin. Epäsuosituista jauhetaan paskaa kaikissa illanvietoissa ja bileissä. On viisainta olla keskitason opiskelija opintomenestykseltään: ei niin huono, että joutuu silmätikuksi, muttei niin hyväkään, että joutuu narsistin hampaisiin. Näin siis lääkiksessä.