Miksi helluntailaiset naiset vaihtavat leiriä?

Tunnen jonkun verran sellaisia  ihmisiä, jotka ovat tulleet uskoon helluntailaisten evankelistojen tai evankelioimistapahtumien kautta. He ovat ottaneet uskovien kasteen, ja sen jälkeen toimineet aktiivisesti jäseninä omissa helluntaiseurakunnissaan. He ovat kaikki naisia.

Muutaman vuoden jälkeen he ovat hylänneet helluntailaisuuden ja ovat alkaneet käydä yhteiskristillisissä, karismaattisissa pienryhmissä, ja ovat osallistuneet yhteiskristillisiin, karismaattisiin tapahtumiin ja evankelioimisaktioihin.

Uskonnollisesti, teologisesti ja hengellisesti ottaen he ovat yhä helluntailaisia. Heillä on yhä se sama helluntailais-uskonnollinen vakaumus kuin ennenkin, mutta he sanovat silti, että toimivat mieluummin vapaina kuin taivaan linnut kuin helluntaiseurakunnan sitomina.

Sen enempää he eivät tätä asiaa yleensä koskaan halua selittää. Mitä sellaista erityistä "vapautta" on karismaattisissa pienryhmissä, mitä ei ole organisoiduissa helluntaiseurakunnissa tai organisatorisessa Helluntaikirkossa? Miksi on näin?