Olen viimeisilläni raskaana, parisuhde ei toimi

:(

Olisiko sun mahdollista päästä puhumaan tuosta jollekin?

Nyt sanainen arkku auki neuvolassa.

Voi ei, onko pitkä parisuhde..?

Mene jonnekin saamaan apua?

Vuosien parisuhde takana. Lapsi oli toivottu, enemmän miehen puolelta. Itselläni lapsia ennestään. Mies on ollut hyvä isäpuoli ja kumppani, mutta raskauden ajan suhde on ollut vaikea.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 20:35"]Vuosien parisuhde takana. Lapsi oli toivottu, enemmän miehen puolelta. Itselläni lapsia ennestään. Mies on ollut hyvä isäpuoli ja kumppani, mutta raskauden ajan suhde on ollut vaikea.

[/quote]

Raksauden ajan suhde ollut vaikea. Syytätäkö miestä ainoastaan, vai voisiko hormonit saada sut käyttäytymään myös hiukan huonosti?

Jos ennen raskautta kaikki oli hyvin niin toivon mukaan tilannexmuuttuu kun olet synnyttänyt. Meillä oli tosi vaikeaa yhdessä vaiheessa ja ero oli lähellä, on uskomatonta kuinka lähellä ero voi olla mutta sitten jokin muuttuu... muista että huonot ajat kuuluvat elämään ja niitä seuraa hyvät ajat. Itselläni on sisko joka ymmärtää ja tukee aina siitä on ollut suuri apu, avaudu jollekkin ja jaa tunteesi, pelkästään se voi auttaa. Olen kuullut sanottavan että miesten murheisiin toimii ratkaisut ja naisten murheisiin toimii se kun niistä puhuu, mitä enemmäm ongelmista puhuu sitä kevyemmiksi ne muuttuvat. En tiedä onko sinulla näin, mutta itsellä olen huomannut suurtenkin ongelmien ikäänkuin katoavan pelkästä puhumisesta ja toisen ymmärryksestä. Lisäksi luin kirjaa mars ja venus ikuisesti yhdessä, josta sain ymmärrystä omiin vikoihin ja miehen vikoihin, on helpompaa hyväksyä ja muuttaa vikoja joiden syyt ymmärtää, niin omat kuin miehen..

En syytä vain miestä, mutta hän ei suostu luopumaan mistään eikä tunnu ymmärtävän, että hänenkin elämänsä muuttuu. Koen olevani yksin tämän raskauden kanssa. Raskausaika on ollut myös fyysisesti vaikea eikä se ole helpottanut olotilaani.

Ettei vaan ois osa hormonien syytä?

T: yksi viimeisillään oleva

Siis mun hormonien syytä, ettei miedtä kiinnosta pahemmin koko raskaus tai tuleva vauva?

Meillä oli kans ekan lapsen odotusaika tosi vaikeaa parisuhteessa, hormonit voi hyvin vaikuttaa tilanteeseesi. Mutta jos on kuolemaan liittyviä ajatuksia, niin masennukseltahan se kuulostaa. Hae apua, joko neuvolasta tai muualta. Yksi on vaikea näitä asioita selvittää, ja jos parisuhdekin solmussa, mieskään ei ole varmaan sen kenen puleen luontevaa kääntyä. Tsemppiä!

Meillä oli kans ekan lapsen odotusaika tosi vaikeaa parisuhteessa, hormonit voi hyvin vaikuttaa tilanteeseesi. Mutta jos on kuolemaan liittyviä ajatuksia, niin masennukseltahan se kuulostaa. Hae apua, joko neuvolasta tai muualta. Yksi on vaikea näitä asioita selvittää, ja jos parisuhdekin solmussa, mieskään ei ole varmaan sen kenen puleen luontevaa kääntyä. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 20:56"]

Siis mun hormonien syytä, ettei miedtä kiinnosta pahemmin koko raskaus tai tuleva vauva?

[/quote]

Mun miestä ei tunnu kiinnostavan mikään, on melko apaattinen mielestäni, ehkä se ei vaan näytä tunteitaan mitä kuitenkin on olemassa. miehes ei varmaan vaan oo suyri eleinen tunteiden näyttäjö.. vai onko sanonut ettei kiinnosta? Omalle ukolle sain ekassa raskaudessa monet itkuraivarit eikä se edes tullut lohduttaan kun itkin ja itkin...se oli sen taitamattomuutta ja on kehittynyt asiassa paljon, nykyän osaa jo tulla halaamaan jos itken ja unohtaa silloin itsekeskeisyytensä, ihminen voi kehittyä ja kasvaa. kuoleman ajatteleminen kuulostaa kyllä rajulta, itsellä ajatukset oli korkeimmillaan erossa vaikka myös taustalla yksi pitkä masennuskausi jolloin kuolema oli mielessä päivittäin vuosia parannuin kun löysin mieheni ja tulin raskaaksi, nyt lapset ovat koko elämä enkä enään ajattele kuolemaa vaikka joskus ottaa päähään tai vähän masentaa...