Lue keskustelun säännöt.
Koliikkivauva, silti ollaan onnemme kukkuloilla
22.08.2014 |
Meillä nyt 3kk takana koliikkivauvan kanssa. Meillä koliikki ilmenee näin:
- joka ilta klo 18-23/24 jatkuvaa kitinää tai suoraa kurkkua itkua vuorotellen, kunnes vauva simahtaa
- joka aamu klo 5-6 alkaa taas mahakivut ja vauva kouristelee sängyssä välillä hereillä ja välillä uudelleen nukahtaen. Tässä vaiheessa nappaamme vauvan omaan sänkyymme, jotta vanhempien läheisyys vähän rauhoittaisi vauvaa
- Päiväunet aina max.30min, jonka jälkeen herää mahakipuun/hirveisiin ilmavaivoihin
- Päivisin ei suostu nukkumaan omassa sängyssä, vaan ainut paikka päiväunille on rintareppu ja siinä ympäriinsä kanniskelu taikka vaunulenkki (näissäkin tapauksissa se max.30 min pätee silti). Sänkyyn jos laskee kun luulee vauvan olevan sikeässä unessa niin herää 2 minuutin sisällä
Ja joo on kokeiltu cuplatonit, kapaloinnit, käytetty parilla lastenlääkärillä, kantoliinat, nostettu sänky kaltevaan asentoon, isän/äidin mahan päällä nukuttamiset, maitohappobakteerit, mitäs vielä... Ja koliikkikeinu! Se on muuten ainoa, joka meillä on hillinnyt itkukohtauksia, suosittelen muillekin koliikkivauvoille tai muuten ilmavaivoista kärsiville!
Pointti oli se, että vaikka nyt tätä lukiessa meidän ensimmäiset kuukaudet näyttää olleen ihan hirveitä niin sitä ne eivät ole olleet. Parisuhde voi paremmin kuin hyvin, sillä olemme niin rakastuneita vauvaan. Silloin kun ei ole paha kipukohtaus meneillään, vauva on kuin naantalin aurinkoinen, hymyilee, jokeltaa ja naureskelee :) Seksi ollaan ajoitettu yöaikaan, muita vaihtoehtoja ei oikein ole ollut, mutta se ei ole kuitenkaan jäänyt pois. Kaikesta huolimatta ollaan menty vauvan kanssa kaikkialle, on käyty paljon kaupungilla pyörimässä, pienellä lomamatkalla, sukuloimassa, kavereilla, ravintoloissa syömässä, vaikka missä kaikkialla. Tunnistetaan, milloin sellainen hallitsematon kipukohtaus on alkamassa ja on vaan kiitetty esim. kavereita seurasta, ja sanottu, että meidän on aika lähteä kotiin. Ollaan muistaakseni kerran riidelty vauvan syntymän jälkeen ja riidan aihe oli joku ihan merkityksetön juttu, mitä en enää edes muista.
Tosi paljon voimia muille koliikkivauvojen vanhemmille! Rakastakaa pienoikaistanne kuin viimeistä päivää, koliikkiaika menee kyllä ohi aikanaan! Muistakaa iloita niistä pienistä, vaikkakin harvoista ilon hetkistä, joita vauvallanne on, vauvan ensimmäiset kuukaudet ovat niin mielenkiintoista aikaa ja vauva muuttuu ja kehittyy niin nopeasti :) Ja edelleen liputan tähän loppuun sitä koliikkikeinua, kannattaa ainakin kokeilla!
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 09:39"]
Meidän esikoinen oli juuri tuollainen koliikkivauva ja huono nukkumaan ensimmäiset pari vuotta. Kaikissa muissa vaiheissa hän olikin sitten tavallista helppohoitoisempi lapsi. Ja nyt hän jo täysi-ikäinen, hurmaava ja fiksu nuori nainen. Kannatti kaikki se työ vauvavaiheessa. Suhteemme on läheinen ja hyvä.
[/quote]
Kiva kuulla, että alun hankaluuksien jälkeen lähti menemään paljon helpommin! Toivottavasti meilläkin aikanaan helpottuu, ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile jotain isteopaattia tms koliikkiin auttavaa hierontaa...onko täysin rintaruokinnalla, meillä eka lapsi huusi ruisleivän vuoksi,
Vie vauvan vyöhyketerapiaan. Minä vein kaksiviikkoisena ja kertoja kaksi.
Rauhoittui.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 09:44"]
Kokeile jotain isteopaattia tms koliikkiin auttavaa hierontaa...onko täysin rintaruokinnalla, meillä eka lapsi huusi ruisleivän vuoksi,
[/quote]
Kotona ollaan vauvaa hierottu ja "pierujumppaa" tehty, vyöhyketerapiaa esim. harkittiin, mutta lähin vyöhyketerapeutti 80km päässä. Tuntui vähän hurjalta lähteä sen takia 160km ajomatkalle vauvan kanssa.
Täysimetyksellä on, jossain vaiheessa kokeilin parisen viikkoa olla ilman mahdollisesti kaasua aiheuttavia ruokia kuten juurikin ruisleipää, sipulia, paprikaa, kaaleja, herneitä yms, mutta en huomannut eroa entiseen. Nyt vauva alkaa olla sen ikäinenkin, että koliikin pitäisi alkaa helpottaa muutenkin :) ap
Meillä poika söi pienestä pitäen korviketta ja sitäkin vaihdettiin mutta silti huusi ja puklaili kaikki päivät klo 6-20 asti ja yöt nukkui. Terveydenhoitajat ja lääkärit eivät keksineet mitään eikä vyöhyketerapia auttanut. Vaunulenkit rauhoitti ja niitä tein päivisin useita että jaksoin sitä huutoa kuunnella kun isänsä oli töissä. Nyt ihan normaali,reipas ja tempparamenttinen 6v. Tsemppiä, ajan myötä kaikki helpottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 09:57"]
Meillä poika söi pienestä pitäen korviketta ja sitäkin vaihdettiin mutta silti huusi ja puklaili kaikki päivät klo 6-20 asti ja yöt nukkui. Terveydenhoitajat ja lääkärit eivät keksineet mitään eikä vyöhyketerapia auttanut. Vaunulenkit rauhoitti ja niitä tein päivisin useita että jaksoin sitä huutoa kuunnella kun isänsä oli töissä. Nyt ihan normaali,reipas ja tempparamenttinen 6v. Tsemppiä, ajan myötä kaikki helpottuu.
[/quote]
Ei ole teilläkään ollut helppo vauva. Jep, eiköhän se tästä helpotu! ap
Tsemppiä ja kiva kuulla, että silti voitte hyvin ja parisuhdekaan ei rakoile :)
Itse olen alusta alkaen ollut yh ja luojalle kiitos vauvani on ollut suhteellisen "helppo", vaikkakin ekan superhelpon kuukauden jälkeen kaksi seuraavaa koettelivat aika tavalla kun joka jumalan ilta vauva itki ja päivisinkään ei viihtynyt edes metrin päässä yksikseen. Ruuanlaitto oli mallia vauva sitteriin keittiönpöydälle ja jatkuva jutustelu metrin päästä ja kun kitinä yltyi itkuksi, aina rauhoittelemaan viereen. Nukkuminen muualla kuin sylissä oli lähes mahdotonta, vaunuissa kyllästyi hereillä ollessaan ja määki kuin teurastettava lammas.
Mutta niin se vaan meni ohi, kolmikuisena oppi tarttumaan leluun ja kääntymään, rupesi viihtymään yksikseenkin ja vaikka edelleen välillä on (nyt 4kk) sylin perää itkijä, on tämä jo erilaista. Silti olen päivittäin kiitollinen lapsestani ja rakastan häntä äärettömästi. Edelleen muistan iloita ettei koliikkia tullut ja yön vauva on syntymästään saakka nukkunut kuin herran enkeli. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen oli todella vaikea koliikkivauva. En muista että olisimme koskaan mieheni kans riidelleet. Kai me ei edes jaksettu. Nyt tuo meidän koliikkivauva kasvattaa partaa ja on kohta 180 cm pitkä ja maailman mukavin poika. Välillä huolettaa että onko sillä murkkuikää ollenkaan mutta taisi karjua ekan elinvuoden aikana kaiken pahan olon ulos kun on sen jälkeen ollut unelmalapsi. =)
Meidän esikoinen oli juuri tuollainen koliikkivauva ja huono nukkumaan ensimmäiset pari vuotta. Kaikissa muissa vaiheissa hän olikin sitten tavallista helppohoitoisempi lapsi. Ja nyt hän jo täysi-ikäinen, hurmaava ja fiksu nuori nainen. Kannatti kaikki se työ vauvavaiheessa. Suhteemme on läheinen ja hyvä.