Lue keskustelun säännöt.
Oletko saanut anteeksipyynnön kiusaajiltasi?
29.08.2014 |
Hei, minua kiusattiin ala-asteella, ylä-asteella ja ensimmäisessä työpaikassani nuorena. Kokemukset eivät olleet kovin rankkjoja, lähinnä koin epäasiallista kohtelua. Silti olen joskus miettinyt, että anteeksipyyntö olisi kiva saada. Haluaisin tietää, mikä sai ihmiset reagoimaan minuun noin. Olen ollut kauni, hoikka ja herkkä. Siinä varmaan syitä kiusaamiselle kerrakseen. Oletko sinä,saanut anteeksipyyntöä ja mitä kerrottiin syyksi vai kerrottiinko?
Kommentit (8)
Noup, epäsuorasti mullakin, sillä toinen kiusaajistani pyysi mua fb-kamukseen.
Kiusaamista oli yläasteella, jatkoin lukioon, kiusaajat eivät, joten helpotti :)
N+40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain anteeksipyynnön yhdeltä kiusaajaltani vuosia myöhemmin luokkakokouksessa. Hän myönsi syyksi ainoastaan oman idiotisminsa ja ajattelemattomuutensa.
En. En ole tavannut kiusaajiani enää aikuisiällä. Jos tapaisin, en kaipaisi mitään anteeksipyyntöjä, en ylipäänsä kaipaisin yhtää mitään kontaktia tähän ihmiseen.
En, mutta en ole kyllä ketään tavannutkaan. Enkä tiedä, miten hyvin kiusaajat edes tajusivat kiusanneensa (pitivätkö sitä itse vain kevyenä v***uiluna)
Minua ei ole koskaan kiusattu, joten ei ole ketään kuka kiusaamista pyytäisi anteeksi.
Tietysti normaaleja lapsuuden erimielisyyksiä, mutta kiusaamiseksi tilanne ei koskaan eskaloitunut. Työelämässä olen onnekseni saanut olla vain riittävän hyvissä työyhteisöissä.
Ongelma on kuitenkin vakava ja olen aikuisena nähnyt läheltä tuttavaperheen ongelmia kiusaamiseen liittyen enkä siis mitenkään halua väheksyä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saanut anteeksipyyntöä. Yksi kiusaajani meinasi ajaa autolla ylitseni, ei pyytänyt sitäkään anteeksi. Onneksi osui vain kevyesti enkä saanut vammoja. Olen kuullut muuta kautta, että kiusaajani eivät koskaan ymmärtäneet kiusanneensa minua. Eli kaikki haukkuminen, tavaroiden tuhoaminen ja kivillä heittely olivat pelkkää kivaa leikkiä. Sekin oli siis pelkkää hauskanpitoa, että kun lopulta sain yhden ystävän, häntä uhkailtiin aika ilkeästi, koska hän erehtyi kaveeraamaan minun kanssani.
En kaipaa anteeksipyyntöä. Olen onnellinen, koska muutin toiseen kaupunkiin heti kun mahdollista ja en ole sen jälkeen kiusaajiani tavannut. Yhdeksän vuotta peruskoulua oli helvettiä kiusaajien takia, sen jälkeen elämäni on ollut varsin mukavaa.
En ole saanut kuin korkeintaan epäsuoran anteeksipyynnön, eli on yritetty myöhemmin aikuisiällä olla erityisen kivoja. En varmaan antaisi anteeksi vaikka pyydettäisiinkin, kiusaamisella on vieläkin vaikutuksensa elämässäni joka päivä.