Kuvaile migreenikohtauksiasi

Alkaa aina huimauksena, niin, etten usein edes tajua yhdistää oireita migreeniin (se tulee mulle aika harvoin). Jos tajuan migreenin jo heti tässä vaiheessa, otan reilun satsin ibuprofeiinia, ja meen nukkumaan. Sillä usein saa oireet katkeemaan. Jos taas en heti tajua, ja odottelen, että huimaus menisi ohi (käyn vähän ulkona, syön vähän makeeta ja suolasta jne), on loppupäivä tuhoontuomittu. Se huimaus, pyörrytys, oksetus on ihan kamalaa. Jos makaan sängyllä ja katson kattoon, tuntuu siltä, että silmät pyörii kuopissaan ympäri. Saatan myös sivusilmällä nähdä seinässä mustan liikkuvan pisteen, jota luulen kärpäseksi, mutta siinä ei todellisuudessa ole mitään. Päätä ei pysty kääntämään, tai tulee oksennus. Oksennuksen jälkeen pystyy ehkä 15min toimimaan suht normaalisti, esim. yrittää syödä jotain tai juoda vettä, mutta sitten taas alkaa se järkyttävä pyörrytys, että makuuasento pimeässä huoneessa ainut keino selvitä hengissä. Siedettävää sekään ei ole, mutta ainut mahdollinen. Kylppärin viileä laattalattia on joskus kans ihan toimiva.

Ennen varsinaista migreenikohtausta huomaan poissaolevaa oloa, huimausta ja voimaksta hiilari himoa, joskus myös valopilkkuja ja näkemisessä joatin outoa esim. pieneksi hetkeksi kuva mene kahteen osaan eritasolla tai en näe kaikkea näkyvää.

Mutta alkaa yleensä pienellä päänsäryllä ja huippaamisella, josta ei tiedä muuttuuko migreeniksi (autolla ajo tässä kohtaa tekee tosi karsean olon kaikin puolin), sen jälkeen nopeasti ettnee yleensä näin: ohimon sisälle alkaa pistämään, josta kipu painuu syvemmälle päähän jossa yrittää laajeta, mutta ei mahdu kasvamaan joten kipu vaan voimistuu ja voimistuu. Tässä kohtaa ei aina lääke auta tai, jos ei ole saatavilla niin makuuasento ja kipeän puolen tyynyyn laitto auttaa, mutta sitten alkaa pahoin vointi joilloin pahoin voinnin takia ei voi olla kuin siinä asennossa, jossa kipu on voimakkain. Siinä sitten kääntelee päätä ja yrittää kestää erittäin voimakasta kipua ja pahonvointia ja voimakasta kipua vuorotellen ja välillä sitten oksentamaan. jossain vaiheesa uni armahtaa ja yleensä herätessä ohi. Poissaoleva olo ja lievä etominen tosin voi jäädä päälle pariksi päiväksi. 

Mulla alkaa monesti oikean, ei koskaan vasemman silmän sisällä sellainen tunne, että joku poraa pikkuhiljaa silmäntakaa ja se tunne voimistuu ja voimistuu. Siitä se kipu sitten sinkoilee ympäriinsä. Nykyään mulla on niin hyvät migreenilääkkeet, että ne auttavat, vaikka ottaisi missä vaiheessa lääkkeen.

Ikinä en ole oksentanut. Sahalaitaakin tulee, nykyään todella harvoin, mutta siitä ei ikinä seuraa päänsärkyä. Vain sellainen voimaton, väsynyt olo, kun taas alan näkemään.

4 lisää olennaisen asian. Monesti jo ennen kuin mulla särkee päätä, niin huomaan ettei silmät kestä kirkasta valoa tai jossain tilanteissa valoa yleensäkään.

Ensin tulevat yleensä näköhäiriöt, ei niitä varsinaisia aura-oireita, mutta en näe tarkasti tai pysty keskittämään katsetta kunnolla. Tuntohäiriöitä/puutumista tulee seuraavaksi, näitä voi olla kasvoissa tai käsissä, joskus jaloissa. Puheentuoton ongelmat on kolmantena, osa sanoista vain katoaa jonnekin enkä saa niitä sanottua. Samalla on koko ajan voimistuvaa päänsärkyä, yleensä aina samalla puolella päätä silmän yläpuolella. Jossain vaiheessa on aina pakko päästä makuuasentoon, koska pienikin ponnistus (vaikka portaiden kiipeäminen!) pahentaa kipua. Oksettava olo vielä lisäksi, mutta en koskaan oksenna. Särkylääkkeet eivät vaikuta kuin joskus, jos ne ehtii ottaa jo ensimmäisten näköhäiriöiden ilmestyessä.

Jälkeenpäin on poissaoleva tunne eikä jaksa keskittyä oikein mihinkään asiaan, sitä kestää vuorokauden ajan.

Oireet saattavat vaihdella, mutta tyypillisesti alkaa toispuoleisena kevyenä kipuiluna ohimolta tai silmän takaa. Jos en tässä vaiheessa tajua ottaa lääkettä, saatan olla ihan tillintallin loppupäivän. Vaikea kohdistaa katsettaan mihinkään, saattaa huimata. Joskus tätä kipua voi edeltää välkkyviä kuvioita tai lukuisia välkkyviä pisteitä näkökentässä. Kipu alkaa vähitellen pahentua ja samalla saatan ruveta hoipertelemaan ja puhe voi muuttua puuromaiseksi. En voi katsoa oikein mihinkään. Valoon en voi katsoa ollenkaan, sillä päähän sattuu ja paljon. Oksettaa saattaa, mutta en todennäköisesti oksenna. Seuraavana päivänä en välttämättä muista migreenipäivästä paljoa jälkikäteen.

Mulla on ollut vain muistaakseni kolmesti migreeni niin, että olen tunnistanut sen migreeniksi. Eli näköhäiriöitäkin ollut.

Yhdellä kerralla ihan yhtäkkiä vain meni ensin näkö pariksi sekunniksi ja sen jälkeen alkoi valopallo näkyä. Se valo suureni ja pieneni ja oli reunoista epätasainen. Sitten, kun tuo näköhäiriö oli mennyt ohi, niin iski kamala tärinä ja vilu ja väsy. Ruoka yökötti ja alkoi lievä toispuoleinen päänsärky, jota kesti vielä seuraavaan päivään asti. Tämä kerta säikäytty aika paljon, kun ei ollut ollut tällaista ennen.

Toisella kerralla sitten ensin paleli vaikka oli vaatetta päällä, ei ollut ollenkaan sellaista kuumemaista palelua ja tuntui, että luihin asti meni kylmä. Silmissä oli myös sellaist epämääräistä oloa, aivan kuin ei näkisi hyvin. Samaa kuin numero 6 kirjoitti. Sitten hetkeksi taisi silmissä mustua ennen kuin alkoi taas se valoshow. Valoshown jälkeen iski taas sellainen tärinä. Ja mulla on aina kans tosi hutera ja "outo" olo koko sen päivän ja vielä vähän seuraavanakin päivänä.

Ihan ensimminen migreeni oli teininä, silloin näkyi se klassinen sahalaita kuvio ja oli kova pääkipu. Nyt myöhemmin, kun nuo pari-kolme kohtausta on tullut, niin ei ole ollut pahaa kipua. Viimeisimmällä kerralla ei tainnut päätä särkeä ollenkaan. Tosin olen aina heti ottanut buranaa, kun silmissä vähänkin on tuntunut oudolta.

Mua säikäyttää aina nuo näköhairiöt hirveäästi ja joka kerta olen miettinyt, että jos onkin jotain muuta. Sitten kuinkin muistin, että mullahan oli teininä se tyypillinen sahalaita ja pääkipu, niin olen yrittänyt luottaa siihen, että migreeniä se on nytkin aina ollut. Silti ne laittaa miettimään ja etenkin kun niitä kohtauksia tulee niin harvoin. Nyt ei ole ollut pariin vuoteen taas ollenkaan ja nuo pari-kolme kohtausta oli melko lyhyen ajan sisällä silloin. Olin silloin todella väsynyt, kun kaikki lapset oli ihan pieniä vielä ja vauvakin oli, niin olen miettinyt olisiko se voinut vaikuttaa ja laukaista ne kohtaukset?

Miehellä on migreeniä tosi usein, mutta sillä ei ole koskaan näköhäiriöitä. Pääkipua onkin sitten senkin edestä ja oksentelua.

Ihan ensin alkaa haukottelu, ihan puskista. 

Sitten alkaa, yleensä oikea, silmä kylmenemään. Ts. sille se tuntuu, viimein tuntuu sille että silmän tilalla on jääpala. (silmä on kuitenkin ihan normaalin lämpöinen, oon meinaan kokeillut) Sen jälkeen alkaa äänet oksettamaan, ja valo "painaa" aivoja. Varsinkin matalat, bassomaisesti pinnoilla resonoivat äänet tekee erityisen pahaa, mutta oksennan hyvin harvoin. 

Valo tosiaan painaa aivoja, ja meenkin yleensä mahdollisimman pian makkariin jonka saan pimennettyä täysin, yleensä mun pitää ottaa tyyny pois ja oikeastaan yleensä haluaisin porautua pääni kanssa patjasta läpi, kun tuntuu että pää on liian korkealla.

Täsmälääkkeeni auttaa myös kohtauksen jo ollessa päällä, eli yleensä selviän tuosta parin tunnin levolla lääkkeen ottamisen jälkeen. Loppupäivä onkin melko sekava olo, mutta ei särje enää. Lisäksi on hirveä hiki, jano ja suolaisen nälkä.

Äärimmäisen harvoin särky jatkuu, mutta sitten kun se jatkuu niin sit saankin jo mennä terveyskeskukseen hakemaan migreenilääkecocktailin.