Ärsyttääkö muita nykylapsosten kotikasvatuksen puute

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:43"]Olen todella hämmästynyt näistä puolustuspuheenvuoroista. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa! Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Harmittavan isolta osalta vanhemmista puuttuu oikea vanhemmuus. Ei oteta sitä auktoriteettia, joka vanhemman kuuluu ottaa. Vastuullinen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että oman lapsen väärään toimintaan puututaan heti, kerrotaan perustelut, miksi mitäkin ei voi tai saa tehdä ja jos lapsi silti tekee kiellettyjä juttuja, niillä on seuraamuksensa.

Meillä on käytössä systemaattinen plus- ja miinuspisteiden kerääminen. Aina, kun lapsi tekee oma-aloitteisesti hienoja juttuja (auttaa muita pyyteettömästi, siivoaa oma-aloitteisesti jne.) hän saa pluspisteen. Kun hän tekee kiellettyjä asioita, hänelle annetaan varoitus ja jos silti tekee, saa miinuspisteen. Kun miinuksia kertyy tietty määrä, hän saa rangaistuksen. Rangaistus on jotakin, jonka hän kokee työläänä, mutta se on kasvattavaa. Esim. laitamme hänet käymään kaupassa ostamassa esim. maitoa, koska hän tarvitsee kannustusta tämän tyyppiseen toimintaan. Tai laitamme hänet imuroimaan. Näin lapsi oppii vastuuntuntoa ja hän oppii itse valitsemaan, mitä hän tekee. Hän voi valita ns. huonon käytöksen, mutta sillä on aina myös seuraamuksensa. Lapsi oppii itsesäätelykykä ja harkintaa. Kun hän saa tietyn määrän pluspisteitä, hän saa jonkin itseään motivoivan palkinnon (pääsee leffaan, saa uudet sulkapallomailat tms.)

Plus- ja miinussysteemi vaatii molemmilta vanhemmilta systemaattisuutta. Muuten se ei toimi.

Kunpa muutkin opettaisivat tapoja lapsilleen. Nykyisin näkee ihan liikaa lapsia, joilla ei ole mitään rajoja. Eivätkä vanhemmat uskalla yhtään turhauttaa lasta. Lapsi saa tahtonsa periksi, kun vain huutaa ja vinkuu riittävästi ja näin palkitaan huono käytös. Valitettavasti.

t. psykologi-äiti

[/quote] toisin sanoen opetatte että normaalit koti-askareet ovat kielteisiä asioita ja ettämukavia asioita ei tehdäsiksi että ne ovat mukavia vaan koska ollaan suoritettu tarpeeksi? Minusta paljon terveempää on opettaa että joitain asioita ei saa tehdä koska niitä ei saa tehdä, ja hyvästä käytöksestä saa palkaksi kehuja ja hymyjä ja haleja ihan saman tien paikan päällä

[/quote]

Normaalista ja jokapäiväisestä hyvästä käytöksestä saa palkaksi aina systemaattisesti kehuja, hymyjä ja haleja. Niitä emme säästele, vaan viljelemme aktiivisesti. Kun kyse on jostakin sellaisesta erityishyvästä käytöksestä, jonka toteuttaminen ei ole vielä automatisoitunut ja jota haluamme eritoten kannustaa, niin siitä tulee erikseen plusmerkintä. Tämän avulla kiritämme lastamme sosiaalisissa taidoissa, joissa hän onkin todella hyvä. Jokaisessa ikävaiheessa on erilaisia uusia taitoja, joiden oppiminen vie aikaa eikä tapahdu lapsella automaattisesti.

Tälle lapsellemme ei varsinaisesti ole tarvinnut opettaa, että jotkut kotiaskareet ovat epämiellyttäviä. Hän ei luontaisesti milloinkaan ole ollut innostunut imuroimisesta ja kaupassakäynti on hänelle pakkopullaa riippumatta siitä, miten me olemme suhtautuneet näihin askareisiin. Opetus on se, että vaikka jokin asia ei ole aina niin mieltä ylentävää, se pitää silti tehdä. Kaupassa käyntiin liittyy lisäksi sosiaalisen rohkeuden kasvattaminen, jota yksilökohtaisesti tällä lapsella on pitänyt kehittää tietoisesti. 

Me olemme neuvotelleet lapsemme kanssa yhdessä palkkiot ja rangaistukset. Sillä tavalla ne ovat lapsen hallittavissa, mutta kuitenkin riittävän tehokkaita.

Ja arjessa tapahtuu koko ajan mukavia asioita ilman suorittamista ja sen lisäksi hyvästä käytöksestä voidaan erikoispalkita. Se ei millään tavalla tarkoita suorittamista veren maku suussa, vaan nimenomaan mukavassa ilmapiirissä onnistumista.

t. psykologi

[/quote]

Opetus on se, että jos tekee vääriä asioita, saa miinuspisteitä, ja kun miinuspisteitä tulee tarpeeksi, on rangaistuksena imurointi tai muu kotityö. Lapsi oppii siinä, että on kotitöitä, jotka ovat rangaistuksia, koska se on seurausta vääristä teoista. Jos haluaa opettaa lapselle, että joku epämiellyttävä asia on vain tehtävä, kannattaa se ainakin minun mielestäni tehdä niin, että se kuuluu ihan normaaliin elämään, eikä ole rangaistus, ja jälkeenpäin voi kehua siitä, että lapsi tekee asian, vaikkei siitä nyt niin välitäkään.

[/quote]

Lapsi alkaa nähdä kotitöitä rangaistuksena. Kuka teillä normaalisti siivoaa? Lapset koska he suorittaa rangaistuksiaan vai sinä passaat kaikkea? Entä kun kotona on sotkuista ja pitäisi siivota niin hommaatko jonkun rangaistuksen että saat lapset siivoamaan?

Kumma että tällaiset alotukset on aina lapsettomien tekemiä...

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:31"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:43"]Olen todella hämmästynyt näistä puolustuspuheenvuoroista. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa! Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Harmittavan isolta osalta vanhemmista puuttuu oikea vanhemmuus. Ei oteta sitä auktoriteettia, joka vanhemman kuuluu ottaa. Vastuullinen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että oman lapsen väärään toimintaan puututaan heti, kerrotaan perustelut, miksi mitäkin ei voi tai saa tehdä ja jos lapsi silti tekee kiellettyjä juttuja, niillä on seuraamuksensa.

Meillä on käytössä systemaattinen plus- ja miinuspisteiden kerääminen. Aina, kun lapsi tekee oma-aloitteisesti hienoja juttuja (auttaa muita pyyteettömästi, siivoaa oma-aloitteisesti jne.) hän saa pluspisteen. Kun hän tekee kiellettyjä asioita, hänelle annetaan varoitus ja jos silti tekee, saa miinuspisteen. Kun miinuksia kertyy tietty määrä, hän saa rangaistuksen. Rangaistus on jotakin, jonka hän kokee työläänä, mutta se on kasvattavaa. Esim. laitamme hänet käymään kaupassa ostamassa esim. maitoa, koska hän tarvitsee kannustusta tämän tyyppiseen toimintaan. Tai laitamme hänet imuroimaan. Näin lapsi oppii vastuuntuntoa ja hän oppii itse valitsemaan, mitä hän tekee. Hän voi valita ns. huonon käytöksen, mutta sillä on aina myös seuraamuksensa. Lapsi oppii itsesäätelykykä ja harkintaa. Kun hän saa tietyn määrän pluspisteitä, hän saa jonkin itseään motivoivan palkinnon (pääsee leffaan, saa uudet sulkapallomailat tms.)

Plus- ja miinussysteemi vaatii molemmilta vanhemmilta systemaattisuutta. Muuten se ei toimi.

Kunpa muutkin opettaisivat tapoja lapsilleen. Nykyisin näkee ihan liikaa lapsia, joilla ei ole mitään rajoja. Eivätkä vanhemmat uskalla yhtään turhauttaa lasta. Lapsi saa tahtonsa periksi, kun vain huutaa ja vinkuu riittävästi ja näin palkitaan huono käytös. Valitettavasti.

t. psykologi-äiti

[/quote] toisin sanoen opetatte että normaalit koti-askareet ovat kielteisiä asioita ja ettämukavia asioita ei tehdäsiksi että ne ovat mukavia vaan koska ollaan suoritettu tarpeeksi? Minusta paljon terveempää on opettaa että joitain asioita ei saa tehdä koska niitä ei saa tehdä, ja hyvästä käytöksestä saa palkaksi kehuja ja hymyjä ja haleja ihan saman tien paikan päällä

[/quote]

Normaalista ja jokapäiväisestä hyvästä käytöksestä saa palkaksi aina systemaattisesti kehuja, hymyjä ja haleja. Niitä emme säästele, vaan viljelemme aktiivisesti. Kun kyse on jostakin sellaisesta erityishyvästä käytöksestä, jonka toteuttaminen ei ole vielä automatisoitunut ja jota haluamme eritoten kannustaa, niin siitä tulee erikseen plusmerkintä. Tämän avulla kiritämme lastamme sosiaalisissa taidoissa, joissa hän onkin todella hyvä. Jokaisessa ikävaiheessa on erilaisia uusia taitoja, joiden oppiminen vie aikaa eikä tapahdu lapsella automaattisesti.

Tälle lapsellemme ei varsinaisesti ole tarvinnut opettaa, että jotkut kotiaskareet ovat epämiellyttäviä. Hän ei luontaisesti milloinkaan ole ollut innostunut imuroimisesta ja kaupassakäynti on hänelle pakkopullaa riippumatta siitä, miten me olemme suhtautuneet näihin askareisiin. Opetus on se, että vaikka jokin asia ei ole aina niin mieltä ylentävää, se pitää silti tehdä. Kaupassa käyntiin liittyy lisäksi sosiaalisen rohkeuden kasvattaminen, jota yksilökohtaisesti tällä lapsella on pitänyt kehittää tietoisesti. 

Me olemme neuvotelleet lapsemme kanssa yhdessä palkkiot ja rangaistukset. Sillä tavalla ne ovat lapsen hallittavissa, mutta kuitenkin riittävän tehokkaita.

Ja arjessa tapahtuu koko ajan mukavia asioita ilman suorittamista ja sen lisäksi hyvästä käytöksestä voidaan erikoispalkita. Se ei millään tavalla tarkoita suorittamista veren maku suussa, vaan nimenomaan mukavassa ilmapiirissä onnistumista.

t. psykologi

[/quote]

Opetus on se, että jos tekee vääriä asioita, saa miinuspisteitä, ja kun miinuspisteitä tulee tarpeeksi, on rangaistuksena imurointi tai muu kotityö. Lapsi oppii siinä, että on kotitöitä, jotka ovat rangaistuksia, koska se on seurausta vääristä teoista. Jos haluaa opettaa lapselle, että joku epämiellyttävä asia on vain tehtävä, kannattaa se ainakin minun mielestäni tehdä niin, että se kuuluu ihan normaaliin elämään, eikä ole rangaistus, ja jälkeenpäin voi kehua siitä, että lapsi tekee asian, vaikkei siitä nyt niin välitäkään.

[/quote]

Nämä kaksi tapaahan eivät mitenkään poissulje toisiaan. Meillä on myös normaaliin arkeen kuuluvat kotityöt, jotka tehdään ja välillä siihen kuuluu imurointi, vaikkei olisi miinuksiakaan. On myös varsin paljon muita kotitöitä, joita ei ole sanktioitu tähän systeemiin. Huomaa siis, että nyt on kyse yksilöllisistä palkkioista ja rangaistuksista. Lapsi on ollut itse niitä ideoimassa ja ehdottanut näitä (mikä kehittää myös hänen omaa ajatteluaan).

Erityisen iloinen asia oli eilen, kun lapsi mökillä ehdotti, että olisi reilua, että olisi tiskivuorot. Että kun äiti tekee yleensä ruuan, niin muut voisivat sitten tiskata. Että he voisivat isän kanssa jakaa tiskivuorot keskenään. Tällaisesta oma-aloitteisesta ehdotuksesta ja toisen huomioimisesta annoimme plussan.

t. psykologi

[/quote]

Voi luoja! :D Plussia ja miinuksia.. Minkälaisen miinuksen annat kun lapsen sisarrus kuolee tukehtumalla ja lapsi opettelee elämään ilman sisarrustaan?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 09:46"]Mua ärsyttää se, että jotkut kuvittelevat, että "nykylapsosia" ei kasvateta, ja se, että nämä samat ihmiset kuvittelevat, että he itse ovat olleet jotain herran terttuja. Haloo, ei lapsi kykene itse arvioimaan käytöstään toisen silmissä, koska lapsi on lapsi. Lapsi on ärsyttävä siitä syystä, että lapsi ei kykene kauhean syvällisesti pohtimaan omaa käytöstään ja tekemisiään.

Ihan samalla tavalla sun ikäpolvesta on joku santavagina valittanut, että näillä nykyajan lapsilla ei ole mitään käytöstapoja. Et vain itse sitä tajua.

[/quote]

Kyllä lapsi pystyy käytöstään säätelemään viereiden edessä. Mun kummityttö on meillä varsinainen enkeli, kotonaan itse piru!

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:22"]Niin nykylapset on röyhkeitä. Tuossa pihallakin kehtasivat sanoa parvekkeelta huutavalle kiroilevalle naiselle. että "voisitko puhua vähän nätimmin". Nainen haukkui lapset ja heidän normaalit leikit aivan törkeällä kielenkäytöllä. Nyt hän varmaan meuhkaa jossain, kun nykylapset sanoo vastaan.

[/quote]

Jos nyt ei mitään ääripäitä vedetä mukaan kuitenkaan.

Oli kyllä aika järkytys lukea tuosta äidistä, joka ei viitsi komentaa lastaan julkisesti kun muuten Janicamannaryyni saa raivarin. Aivan sama saako rangaistuksen sitten kotona, lapsi tietää jo, että äiti ei sano mitään vaikka käy potkaisemassa mummoa nilkkaan tai tönäisee leikkikaverin keinusta alas.

Tämän tyyppisten vanhempien rangaistukset tuntuvat olevan muutenkin vain sanahelinää. Ei se lapsi käyttäydy julkisesti kuin huligaani, jos oikeasti saisi rangaistuksen kotona. Sanotte te Janicamannaryynien äidit mitä tahansa.

Toki aina on ollut huonosti käyttäytyviä lapsia, mutta ennen siihen sai puuttua. Ei se Pirkko tai Pertsa yhtä kertaa enempää viitsinyt naapurin kukkapenkkiä talloa kun tiesi, että siitä seuraa selkäsauna. Nykylapsi tietää, että siitä seuraa ehkä vähän nuhtelua ja tekee saman huomenna uudestaan.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 09:46"]Mua ärsyttää se, että jotkut kuvittelevat, että "nykylapsosia" ei kasvateta, ja se, että nämä samat ihmiset kuvittelevat, että he itse ovat olleet jotain herran terttuja. Haloo, ei lapsi kykene itse arvioimaan käytöstään toisen silmissä, koska lapsi on lapsi. Lapsi on ärsyttävä siitä syystä, että lapsi ei kykene kauhean syvällisesti pohtimaan omaa käytöstään ja tekemisiään.

Ihan samalla tavalla sun ikäpolvesta on joku santavagina valittanut, että näillä nykyajan lapsilla ei ole mitään käytöstapoja. Et vain itse sitä tajua.

[/quote]

Kyllä lapsi pystyy käytöstään säätelemään viereiden edessä. Mun kummityttö on meillä varsinainen enkeli, kotonaan itse piru!

[/quote]

Niin, moni lapsi ei uskalla kiukutella vieraille. Kiukuttelu on tavallaan luottamuksen osoitus, niin ärsyttävää kuin se onkin. Lapsi ei pysty analysoimaan kätöksensä säätelemistä, vaan menee fiilispohjalta. Lapsi ei siis käyttäydy teillä kauniisti siksi, että hän ottaa teidät huomioon ("käyttäydynypä kauniisti, koska kummitäti ilahtuu"). Lapsi käyttäytyy kauniisti siksi, että hän tarkkailee enemmän ympäristöään kuin toimii.

Kun lapsi saa vanhemmiltaan palautetta käytöksestään ja jatkuvaa muistutusta perheen säännöistä ja rajoista, hän oppii pikkuhiljaa säätelemään käytöstään, ottamaan huomioon toisia ihmisiä ja oppimaan yleiset käytösnormit. Se on pitkä prosessi.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 12:32"]

Oli kyllä aika järkytys lukea tuosta äidistä, joka ei viitsi komentaa lastaan julkisesti kun muuten Janicamannaryyni saa raivarin. Aivan sama saako rangaistuksen sitten kotona, lapsi tietää jo, että äiti ei sano mitään vaikka käy potkaisemassa mummoa nilkkaan tai tönäisee leikkikaverin keinusta alas.

Tämän tyyppisten vanhempien rangaistukset tuntuvat olevan muutenkin vain sanahelinää. Ei se lapsi käyttäydy julkisesti kuin huligaani, jos oikeasti saisi rangaistuksen kotona. Sanotte te Janicamannaryynien äidit mitä tahansa.

Toki aina on ollut huonosti käyttäytyviä lapsia, mutta ennen siihen sai puuttua. Ei se Pirkko tai Pertsa yhtä kertaa enempää viitsinyt naapurin kukkapenkkiä talloa kun tiesi, että siitä seuraa selkäsauna. Nykylapsi tietää, että siitä seuraa ehkä vähän nuhtelua ja tekee saman huomenna uudestaan.

[/quote]

Eli ei kannata opettaa lasta oikeasta ja väärästä, vaan antaa aina selkään? No, sehän onkin vanhemmalle helppoa. Ei tarvitse käydä mitään keskusteluja mistään ja aggressiotkin saa kätevästi purettua lapseen.

TOimiiko muuten aikuisillakin? Jos sinä teet jotain väärää, mä saan vetää sua turpaan?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 12:32"]

Oli kyllä aika järkytys lukea tuosta äidistä, joka ei viitsi komentaa lastaan julkisesti kun muuten Janicamannaryyni saa raivarin. Aivan sama saako rangaistuksen sitten kotona, lapsi tietää jo, että äiti ei sano mitään vaikka käy potkaisemassa mummoa nilkkaan tai tönäisee leikkikaverin keinusta alas.

Tämän tyyppisten vanhempien rangaistukset tuntuvat olevan muutenkin vain sanahelinää. Ei se lapsi käyttäydy julkisesti kuin huligaani, jos oikeasti saisi rangaistuksen kotona. Sanotte te Janicamannaryynien äidit mitä tahansa.

Toki aina on ollut huonosti käyttäytyviä lapsia, mutta ennen siihen sai puuttua. Ei se Pirkko tai Pertsa yhtä kertaa enempää viitsinyt naapurin kukkapenkkiä talloa kun tiesi, että siitä seuraa selkäsauna. Nykylapsi tietää, että siitä seuraa ehkä vähän nuhtelua ja tekee saman huomenna uudestaan.

[/quote]

Eli ei kannata opettaa lasta oikeasta ja väärästä, vaan antaa aina selkään? No, sehän onkin vanhemmalle helppoa. Ei tarvitse käydä mitään keskusteluja mistään ja aggressiotkin saa kätevästi purettua lapseen.

TOimiiko muuten aikuisillakin? Jos sinä teet jotain väärää, mä saan vetää sua turpaan?

[/quote]

Ps. Aika kultaa muistot. Ennenkin lapset tekivät niitä asioita uudestaan ja uudestaan, vaikka saivatkin selkäänsä. Voitko analysoida, mistä se johtuu? Ei hakattu tarpeeksi kovaa?

Just näin. Jo 1700-luvulla päiviteltiin, kuinka nuoriso on sitä ja tätä ja lapsetkin huonosti kasvatettu jne. Sama vanha virsi.

Hih, tuo santavagina on paras pitkään aikaan.:)

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 09:46"]

Mua ärsyttää se, että jotkut kuvittelevat, että "nykylapsosia" ei kasvateta, ja se, että nämä samat ihmiset kuvittelevat, että he itse ovat olleet jotain herran terttuja. Haloo, ei lapsi kykene itse arvioimaan käytöstään toisen silmissä, koska lapsi on lapsi. Lapsi on ärsyttävä siitä syystä, että lapsi ei kykene kauhean syvällisesti pohtimaan omaa käytöstään ja tekemisiään.

Ihan samalla tavalla sun ikäpolvesta on joku santavagina valittanut, että näillä nykyajan lapsilla ei ole mitään käytöstapoja. Et vain itse sitä tajua.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 12:32"]

Oli kyllä aika järkytys lukea tuosta äidistä, joka ei viitsi komentaa lastaan julkisesti kun muuten Janicamannaryyni saa raivarin. Aivan sama saako rangaistuksen sitten kotona, lapsi tietää jo, että äiti ei sano mitään vaikka käy potkaisemassa mummoa nilkkaan tai tönäisee leikkikaverin keinusta alas.

Tämän tyyppisten vanhempien rangaistukset tuntuvat olevan muutenkin vain sanahelinää. Ei se lapsi käyttäydy julkisesti kuin huligaani, jos oikeasti saisi rangaistuksen kotona. Sanotte te Janicamannaryynien äidit mitä tahansa.

Toki aina on ollut huonosti käyttäytyviä lapsia, mutta ennen siihen sai puuttua. Ei se Pirkko tai Pertsa yhtä kertaa enempää viitsinyt naapurin kukkapenkkiä talloa kun tiesi, että siitä seuraa selkäsauna. Nykylapsi tietää, että siitä seuraa ehkä vähän nuhtelua ja tekee saman huomenna uudestaan.

[/quote]

Eli ei kannata opettaa lasta oikeasta ja väärästä, vaan antaa aina selkään? No, sehän onkin vanhemmalle helppoa. Ei tarvitse käydä mitään keskusteluja mistään ja aggressiotkin saa kätevästi purettua lapseen.

TOimiiko muuten aikuisillakin? Jos sinä teet jotain väärää, mä saan vetää sua turpaan?

[/quote]

Hienoa, miten se viestin pointti menikin sulta niin totaalisen ohi. Voin kokeilla uudestaan.

Tottakai lapselle pitää opettaa mikä on oikein ja mikä väärin. Tuontyyppisten vanhempien metodina tuntuu vain olevan se "ei saa noin tehdä"-rangaistus. Luuletko, että lapsi, joka tönii ja pilkkaa toisia leikkipuistossa, uskoo kun äiti kotona sanoo, että olitpa tuhma? Ymmärrätkö?

Kukaan muu kuin sä itse ei ole puhunut turpaanvedosta. Miten saattekin aina vedettyä kaiken niin yli.

Oletteko koskaan miettineet, että mistä tuo lasten kasvatus kumpuaa? Täällähan aikuiset ihmiset kiljuu sitä, kuinka heitä on marketin kassa loukannut (kenelle voin valittaa?) ja ollaan superherkkiä terkkarin viattomista kommenteista ja naapurin lapsille ei haluta puhua, kun "ei mun tartte puhua vieraille kakaroille". Jokainen keskittyy vain omaan hyvään oloon ja omaan napaan, niin miksi ihmeessä lapsista opetettaisiin yhteisöllisiä käskytettäviä, kun aikuisten elämäntapa on hedonistinen.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 09:36"]

Kysymys tuntuu saavan tutuilla mammoilla defenssit päälle ja sen oman murumussukan puolustelu alkaa. Ja useimmiten se hienoin kommentti minulle itselleni on: "sähän nyt et mistään tiedä kun sulla ei ole lapsiakaan" tai "kyllä sä sitten tiedät kun sulla on omia lapsia". Mikä on siis todella upea vastahyökkäys esim. siihen että skidit heittelee naapurin koiria aidan yli kivillä :D "kyllä sunkin lapset heittelee sitten naapurin koiria kivillä, odotahan vaan!"

Öööö. Tuuuskinpa. Mulla kun ei itselläni ole koskaan tullut mieleenkään satuttaa mitään kärpästä (no ok, ampiaista) isompaa (kiitos hyvän kotikasvatuksen), luulisin pystyväni kasvattamaan myös lapseni samaan malliin. Ja ei, meillä ei ollut mitään överiankaria sääntöjä sen enempää kuin mitään kammorangaistuksiakaan :D meillä vaan oli selkeä raja jonka toisella puolella oli sallitut asiat ja toisella puolella kielletyt asiat. Ja sen rajan yli ei menty. Piste. Ei tullut edes mieleen mennä :)

[/quote]

Ap hei, kun sä olit lapsi, sä et ollut aikuinen. Eli sä et silloin lapsena kyennyt kiinnittämään huomiota niihin seikkoihin, mitä ehkä itse teit väärin tai et käyttäytynyt hyvin. Yllättäen kovinkaan monet eivät itse muista lapsena käyttäytyneensä huonosti, mutta totuus voi olla ihan toinen, jos sen kysyisi sellaiselta aikuiselta, joka sinuun lapsena törmäsi. Ja silloin ei myöskään ollut tapana ärtyä niin paljon kaikkien muiden ihmisten tekemisistä, kuin nykyään.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:44"]

Teoriassa on kaikki aina helppoa. Jokainen tasan varmasti kasvattaa omalla tyylillään mut enemmän vaikuttaa ympäristö ja sen käyttäytymismalli. Se on pikkaisen vaikeaa vetää aivan eri linjaa mitä muut ja rajoittaa lasten elämää kun muiden vanhemmat ei sitä tee. Miten sellainen muka perustellaan?? Mun yleinen lause on ollut "no tehkää mitä lystäätte" koska ei vaan jaksa jankata samaa ilman että se menee jakeluun. 

[/quote]

Tämä on juuri sitä laiskaa vanhemmuutta. "Tehkää, mitä lystäätte.", en minä jaksa. Jessus. Siinähän vanhempi asettuu lapsen tasolle kiukuttelemaan. Vanhemmuuteen kuuluu se, että lapsi välillä turhautuu, on vihainen äidille ja isälle ja sanoo vastaan, mutta perheessä kuitenkin vanhempien pitäisi olla ne, jotka raameista päättävät.

[/quote]

Voi luoja! :D Plussia ja miinuksia.. Minkälaisen miinuksen annat kun lapsen sisarrus kuolee tukehtumalla ja lapsi opettelee elämään ilman sisarrustaan?

[/quote]

Anteeksi mitä? o_O

En lukenut kuin osan vastauksista. Minulla on 11- ja 7-vuotiaat pojat, ja lapsia ja lapsiperheitä nähtyäni olen samaa mieltä, että huonosti kasvatettuja lapsia on kyllä. Silti väitän, että suurempi uhka lapsille, perheille, koko yhteiskunnalle, on se käsitys, että lapsia pitää ensisijaisesti kasvattaa johdonmukaisesti ja pitää kuria - huomio tuntuu kiinnittyvän pääasiassa vain kuriin ja käytökseen, rakkaus ja vaikkapa ARMO ovat kaukana jossain siellä takana. Se mitä itse kadun lasteni suhteen on se, että olen verrannut heitä liikaa muihin ja pyrkinyt kasvattamaan kaikin voimin kunnollisiksi. Siis todennäköisesti olen ollut monessa asiassa rennompi äiti kuin moni muu, mutta vieläkin rennompi olisin voinut olla. Ei niin, että koiria saisi heitellä kivillä, mutta painopiste ei saa olla ongelmissa ja jäähyissä, enemmän hyvässä esimerkissä ja rakkauden osoittamisessa. Luulen, että osa lapsista käyttäytyy hankalasti ehkä juuri siksi, että heiltä lähinnä vain vaaditaan, ei anneta. Tässä vuosien myötä olen toki nähnyt ilkeästi käyttäytyviä lapsia, jotka kipeästi kaipaisivat tiukempaa otetta (rakkaudesta nyt puhumattakaan), mutta paaaaljon enemmän olen nähnyt lapsia, joiden tekemisiä kontrolloidaan tarkasti, ettei kukaan vain pääsisi vanhempia moittimaan leväperäisyydestä. Puheesta valtaosa on kieltämistä ja sättimistä, ei mitään kehuja tai spontaaneja ilmaisuja, että kyllä meillä on KIVAA yhdessä. Kasvattaminen on vain yksi iloton projekti.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:43"]

Olen todella hämmästynyt näistä puolustuspuheenvuoroista. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa! Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Harmittavan isolta osalta vanhemmista puuttuu oikea vanhemmuus. Ei oteta sitä auktoriteettia, joka vanhemman kuuluu ottaa. Vastuullinen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että oman lapsen väärään toimintaan puututaan heti, kerrotaan perustelut, miksi mitäkin ei voi tai saa tehdä ja jos lapsi silti tekee kiellettyjä juttuja, niillä on seuraamuksensa.

Meillä on käytössä systemaattinen plus- ja miinuspisteiden kerääminen. Aina, kun lapsi tekee oma-aloitteisesti hienoja juttuja (auttaa muita pyyteettömästi, siivoaa oma-aloitteisesti jne.) hän saa pluspisteen. Kun hän tekee kiellettyjä asioita, hänelle annetaan varoitus ja jos silti tekee, saa miinuspisteen. Kun miinuksia kertyy tietty määrä, hän saa rangaistuksen. Rangaistus on jotakin, jonka hän kokee työläänä, mutta se on kasvattavaa. Esim. laitamme hänet käymään kaupassa ostamassa esim. maitoa, koska hän tarvitsee kannustusta tämän tyyppiseen toimintaan. Tai laitamme hänet imuroimaan. Näin lapsi oppii vastuuntuntoa ja hän oppii itse valitsemaan, mitä hän tekee. Hän voi valita ns. huonon käytöksen, mutta sillä on aina myös seuraamuksensa. Lapsi oppii itsesäätelykykä ja harkintaa. Kun hän saa tietyn määrän pluspisteitä, hän saa jonkin itseään motivoivan palkinnon (pääsee leffaan, saa uudet sulkapallomailat tms.)

Plus- ja miinussysteemi vaatii molemmilta vanhemmilta systemaattisuutta. Muuten se ei toimi.

Kunpa muutkin opettaisivat tapoja lapsilleen. Nykyisin näkee ihan liikaa lapsia, joilla ei ole mitään rajoja. Eivätkä vanhemmat uskalla yhtään turhauttaa lasta. Lapsi saa tahtonsa periksi, kun vain huutaa ja vinkuu riittävästi ja näin palkitaan huono käytös. Valitettavasti.

t. psykologi-äiti

[/quote]

En tajua. Mitä ihmettä maitopurkeista? Pääsee ostamaan vai joutuu ostamaan? Meillä käyvät mielellään ruokakaupassa, koskaan ei ole kumpikaan siellä laittanut showta pystyyn, edes pienenä ja aina on käyty, koskaan ei ole tarvinnut alkaa siellä syödä tai muuten pelleillä tyyliin, meillä on lapsia ja säännöt ja käytöstavat eivät meitä koske.

nyt ovat jo isoja ja maitopurkin ostaminen ei ole rangaistus vaan käyvät kyllä jos maitoa tarvitaan. Lapset eivät täydellisiä ja ok, itse pyrimme rehellisyteen ja toisten kunnioittamiseen ja toivomme lasten noudattavan. Ilman miinuksia ja plussia, en usko että olet psykologi.

Ja tällä avauksella 62 yläpeukkua... Onneksi koulut alkoi niin ehkä av:llakin taas tunnelma paranee, antakaahan opet muksuille reilusti läksyjä niin niillä ei ole aikaa hengata täällä :D

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:43"]

Olen todella hämmästynyt näistä puolustuspuheenvuoroista. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa! Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Harmittavan isolta osalta vanhemmista puuttuu oikea vanhemmuus. Ei oteta sitä auktoriteettia, joka vanhemman kuuluu ottaa. Vastuullinen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että oman lapsen väärään toimintaan puututaan heti, kerrotaan perustelut, miksi mitäkin ei voi tai saa tehdä ja jos lapsi silti tekee kiellettyjä juttuja, niillä on seuraamuksensa.

Meillä on käytössä systemaattinen plus- ja miinuspisteiden kerääminen. Aina, kun lapsi tekee oma-aloitteisesti hienoja juttuja (auttaa muita pyyteettömästi, siivoaa oma-aloitteisesti jne.) hän saa pluspisteen. Kun hän tekee kiellettyjä asioita, hänelle annetaan varoitus ja jos silti tekee, saa miinuspisteen. Kun miinuksia kertyy tietty määrä, hän saa rangaistuksen. Rangaistus on jotakin, jonka hän kokee työläänä, mutta se on kasvattavaa. Esim. laitamme hänet käymään kaupassa ostamassa esim. maitoa, koska hän tarvitsee kannustusta tämän tyyppiseen toimintaan. Tai laitamme hänet imuroimaan. Näin lapsi oppii vastuuntuntoa ja hän oppii itse valitsemaan, mitä hän tekee. Hän voi valita ns. huonon käytöksen, mutta sillä on aina myös seuraamuksensa. Lapsi oppii itsesäätelykykä ja harkintaa. Kun hän saa tietyn määrän pluspisteitä, hän saa jonkin itseään motivoivan palkinnon (pääsee leffaan, saa uudet sulkapallomailat tms.)

Plus- ja miinussysteemi vaatii molemmilta vanhemmilta systemaattisuutta. Muuten se ei toimi.

Kunpa muutkin opettaisivat tapoja lapsilleen. Nykyisin näkee ihan liikaa lapsia, joilla ei ole mitään rajoja. Eivätkä vanhemmat uskalla yhtään turhauttaa lasta. Lapsi saa tahtonsa periksi, kun vain huutaa ja vinkuu riittävästi ja näin palkitaan huono käytös. Valitettavasti.

t. psykologi-äiti

[/quote]

En tajua. Mitä ihmettä maitopurkeista? Pääsee ostamaan vai joutuu ostamaan? Meillä käyvät mielellään ruokakaupassa, koskaan ei ole kumpikaan siellä laittanut showta pystyyn, edes pienenä ja aina on käyty, koskaan ei ole tarvinnut alkaa siellä syödä tai muuten pelleillä tyyliin, meillä on lapsia ja säännöt ja käytöstavat eivät meitä koske.

nyt ovat jo isoja ja maitopurkin ostaminen ei ole rangaistus vaan käyvät kyllä jos maitoa tarvitaan. Lapset eivät täydellisiä ja ok, itse pyrimme rehellisyteen ja toisten kunnioittamiseen ja toivomme lasten noudattavan. Ilman miinuksia ja plussia, en usko että olet psykologi.

[/quote]

Minäkin ihmettelin tuota kirjoitusta. Siis miinuksia ja plussia, jatkuvaa tarkkailua, pätemistä ja virheiden välttelyä, onpa perhe-elämää :D Kuka meistä aikuisista haluaisi, että meidän suorituksiamme systemaattisesti tarkkaillaan ja arvotetaan lähimpien ihmisten kesken? Vaikka vanhempi on auktoriteetti, parhaat auktoriteetit ovat minusta sellaisia, jotka eivät alleviivaa valtaansa vaan osaavat kunnioittaa toista ihmistä, antavat myös anteeksi inhimillisiä heikkouksia ja uskovat toiseen. Onhan aikuisen ja lapsen suhde ensisijaisesti ihan normaali ihmissuhde, kai ..? 52

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:03"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:43"]Olen todella hämmästynyt näistä puolustuspuheenvuoroista. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa! Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Harmittavan isolta osalta vanhemmista puuttuu oikea vanhemmuus. Ei oteta sitä auktoriteettia, joka vanhemman kuuluu ottaa. Vastuullinen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että oman lapsen väärään toimintaan puututaan heti, kerrotaan perustelut, miksi mitäkin ei voi tai saa tehdä ja jos lapsi silti tekee kiellettyjä juttuja, niillä on seuraamuksensa.

Meillä on käytössä systemaattinen plus- ja miinuspisteiden kerääminen. Aina, kun lapsi tekee oma-aloitteisesti hienoja juttuja (auttaa muita pyyteettömästi, siivoaa oma-aloitteisesti jne.) hän saa pluspisteen. Kun hän tekee kiellettyjä asioita, hänelle annetaan varoitus ja jos silti tekee, saa miinuspisteen. Kun miinuksia kertyy tietty määrä, hän saa rangaistuksen. Rangaistus on jotakin, jonka hän kokee työläänä, mutta se on kasvattavaa. Esim. laitamme hänet käymään kaupassa ostamassa esim. maitoa, koska hän tarvitsee kannustusta tämän tyyppiseen toimintaan. Tai laitamme hänet imuroimaan. Näin lapsi oppii vastuuntuntoa ja hän oppii itse valitsemaan, mitä hän tekee. Hän voi valita ns. huonon käytöksen, mutta sillä on aina myös seuraamuksensa. Lapsi oppii itsesäätelykykä ja harkintaa. Kun hän saa tietyn määrän pluspisteitä, hän saa jonkin itseään motivoivan palkinnon (pääsee leffaan, saa uudet sulkapallomailat tms.)

Plus- ja miinussysteemi vaatii molemmilta vanhemmilta systemaattisuutta. Muuten se ei toimi.

Kunpa muutkin opettaisivat tapoja lapsilleen. Nykyisin näkee ihan liikaa lapsia, joilla ei ole mitään rajoja. Eivätkä vanhemmat uskalla yhtään turhauttaa lasta. Lapsi saa tahtonsa periksi, kun vain huutaa ja vinkuu riittävästi ja näin palkitaan huono käytös. Valitettavasti.

t. psykologi-äiti

[/quote] toisin sanoen opetatte että normaalit koti-askareet ovat kielteisiä asioita ja ettämukavia asioita ei tehdäsiksi että ne ovat mukavia vaan koska ollaan suoritettu tarpeeksi? Minusta paljon terveempää on opettaa että joitain asioita ei saa tehdä koska niitä ei saa tehdä, ja hyvästä käytöksestä saa palkaksi kehuja ja hymyjä ja haleja ihan saman tien paikan päällä

[/quote]

Sama kävi mielessä, miten PSYKOLOGI-äiti ei ole tullut tätä ajatelleeksi?