Onko teillä tempperamenttinen vauva?

Tytär oli. Siis sellainen, joka vaati ihan jatkuvasti huomiota ja kantelemista, ja oli jotenkin "perustyytymätön" vähän aina. Koska tytär oli esikoinen, ajattelin että vauvat vaan on sellaisia, mutta sitten syntyi poika, joka olikin IHAN erilainen. Vasta silloin tajusin, että tytär oli aika haastava.

Ja on ollut sitä kyllä aina jatkossakin, vasta kouluiässä alkanut oppia säätelemään käytöstään enemmän. Siihen asti on ollut ihan uskomattoman vahvatahtoinen (lue: jääräpäinen kun jotain saa päähänsä) ja vilkas, sekä herkkä pitkästymään ja jos pitkästyy altis keksimään jotain ei niin hyvää tekemistä kuten pikkuveljen kiusaaminen tai karkaaminen lähimetsään. Toisaalta nyt kun tytär on jo teini-iän kynnyksellä niin ajattelen, että vaikka tuo luonne lapsena oli raskas niin nyt hän vaikuttaa sisukkaalta pärjääjätyypiltä, juuri sen takia että on niin peräänantamaton ja sisukas ja energinen. Ei hänelle varmaan helppo murrosikäkään tule, mutta jotenkin en ole yhtään huolissani ettei tuolla luonteella pärjäilisi elämässä.

Tyttö ei ollut. Oli varsin helppo vauva. Söi, nukkui ja imuhaluissaan imeskeli nyrkkiään tai rintaa. Tuttia ja pulloa ei koskaan kelpuuttanut. Mutta tämä 3-vuoden uhma onkin ollut sitten haastava. Kovasti kokeilee rajojaan ja sitä että ollaanko me tosissamme kun kielletään. Jäähypenkki on tullut todella tutuksi. Nyt kun perheeseen syntyi vielä pikkuveli niin tekemistä on riittänyt. Tämä 2kk kun olisi oikea sylivauva. Ja tuttiakin tahtoisi imeä, mutta kun sen aina pullauttaa pois ja sen kanssa sitten kitisee pitkin päivää. Tosin vielä kuitenkin jää nähtäväksi että muuttuuko tuosta, mutta nyt on tuntunut raskaalta. Esikoinen uhmaa ja kaipaa huomiota, ja vauva vaatii paljon huomiota kans.

Esikoispoika oli vauvana ja on yhä 7-vuotiaana temperamenttinen. Ollut aina vauvana kärsimätön, melko itkuinen, helposti vierastanut ihmisiä ja arastellut ääniä. Isompana on ollut aina hyvinkin vilkas, jääräpäinen ja voimakastahtoinen. Hänen pikkuveljensä on ollut helpompi luonne, vaikka olihan hänelläkin uhmaikää ja omat oikkunsa, mutta on kuitenkin toimeen tultu keskimäärin helpommin. Toisaalta myös on henkilökemioista kiinni, millaisen lapsen kanssa paremmin tulee toimeen. Mieheni polttaa pinnansa usein tämän esikoisen kanssa, mutta eihän se mitään auta, päinvastoin.

Meilläkin nyt 4kk ikäinen vauva. Kantoliinassa pysyy silloin kun nukkuu, mutta silloin kun on hereillä niin silloin olisi jatkuva kitinä päällä.

Lattiallakin jaksaa vähän aikaa makoilla, ja sitten alkaa armoton kiljuminen.

Huutaa niin kovaa, että ihankun olisi joku suurempikin hätä. :-/

Jatkuvaa huomiota vaatii, huhhuh!!!