Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä teen...Neuvokaa!!
09.08.2014 |
Nyt on pakko saada johonki suodatettua tunteet. Elikkäs olen ollut avopuolisoni kanssa yhdessä neljä vuotta. Asutaan miehen ostamassa omakotitalossa, jonka laina on ainoastaan hänellä. Meidän suhde oli alkuaikoina erittäin hyvä. Mutta yhteen muuton jälkeen sain ensimmäisen kerran kokea miehen väkivallan. Hän suuttui minulle kun oli humalassa ja sitten kävi kiinni( ei lyönyt, mutta ravisteli ja kuristi. käsivarsiin jäi mustelmat.) No annoin sen kerran anteeksi.. Ja sitten sujui taas pitkän aikaa hyvin, kunnes taas sain kokea saman. Ja nyt viime kerta oli jo paljon voimakkaampi, olin kauttaltaan mustelmia täynnä. Ne oli todella pahoja ja kipeitä. Ja taas annoin anteeksi. Tiedän olen hölmö ja minun ei olisi pitänyt olla niin kiltti. Mutta en voi sille minkään että rakastan häntä tai luulen ainakin rakastavani. Kun ei hän selvinpäin käyttäydy niin( on kiltti,lempeä,).
Mutta aina kun meille tulee riitaa iskee minulle paniikki. Menen hysteriseksi ihan pienestäkin riidasta( koska pelkään että mies tekee jotain minulle). Mies osaa olla myö aika käskevä/manipuloiva.
Sitten taas silloin kun meillä ei ole riitaa kaikki sujuu hyvin ja meillä on hauskaa yhdessä... Mutta nyt minun entinen lyhyt aikainen nuoruuden säätö törmäsi minuun kun olin tyttöjen kanssa tuulettumassa. Ja minusta tuntuu että ihastuin tai no vanha suola kävi janottamaan. Pyysin hänet fb kaveriksi ja aloin juttelemaan hänen kanssaan. Mies ehdotti tapaamista ja suostuin. Mutta sitten se tapaaminen kuitenkin peruuntui.. Kuitenkin tuo mies sai minut miettimään millaista minun olisi olla vapaa.. Hän myös toivoisi että eroaisin...tai ainakin vihjailee siihen suuntaan. Mutta kun en uskalla... Tai olen avopuolisolleni tehnyt kyllä selväksi että jos vielä kerrankin koskee minuun niin lähden! Ja nyt melkein toivon että se tapahtuisi että saisin hyvän syyn lähteä... koska sisimmässäni tiedän että mies ei muutu.
Tuntuu vaan ettei minulla ole voimia lähteä. Kaikki muutto, kämpän hankinta, omakotitalon läpikäyminen ja tavaroiden pakkaaminen. Lisäksi meillä on lemmikkejä koira miehen kissat yhteisiä. Mutta en haluaisi luopua niistäkään... Ajatukseni on ihan solmussa mitä ihmettä teen?? Olen viikon miettinyt pääni puhki.... Mutta se vapaus, se olisi niin houkuttelevaa ja ihanaa. Mutta rikkoisin kaiken..
Anteeksi sekava suodatus ja varmaan tuhannet kirjoitusvirheet.....
Kommentit (10)
Et vaikuta hirveen fiksulta, sorry to say. Omakotitalon läpikäyminen ja tavaroiden pakkaaminen esteenä lähdölle?
Ja yksi satunnainen tapaaminen jonkun vanhan tutun kanssa saa sut jo noin mehuihin?
Riitatilanteissa rupeat hysteeriseksi ja mies ravistelee sinua? Vai mitä ihmettä puuhailette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus lienee tuohon että avopuoliso.. Koska minä teen lähes kaikki kotityöt yksin... iso talo. Ja minä pelkään muutosta. Tai lähinnä miehen reaktiota lähdöstäni :(
Lähde jo! Pakkaa tavarat ja mene, juokse äläkä katso taakse! Tiedän yhden vastaavan narsistisen tapauksen. Kaikkia entisiä tyttöystäviään kuristanut/lyönyt jossain vaiheessa ja myös aina humalassa. Nyt on kuulemma kaikki toisin viimeisimmän kanssa ja on käyty vihanhallintakurssilla jne. Epäilenpä..
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 21:41"]
Et vaikuta hirveen fiksulta, sorry to say. Omakotitalon läpikäyminen ja tavaroiden pakkaaminen esteenä lähdölle?
Ja yksi satunnainen tapaaminen jonkun vanhan tutun kanssa saa sut jo noin mehuihin?
Riitatilanteissa rupeat hysteeriseksi ja mies ravistelee sinua? Vai mitä ihmettä puuhailette?
[/quote]
Kun mies korottaa ääntä säikähdän ja pelkään että käy kiinni. Ja olen miettinyt lähtöä jo aikaisemmin ennen kuin törmäsin vanhaan tuttavuuteen. Jotenkin hän vain sai minut avaamaan silmät. Ja minua pelottaa että saanko edes omia tavaroita ollenkaan mukaan jos lähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihminen voi muuttua jos oikeasti sitä haluaa. Ainakin minun mies muuttui kun olimme samassa tilanteessa ja lähdin. 2viikkoa olimme erillämme kunnes annoin hänelle vielä mahdollisuuden eikä ole sen jälkeen (5vuoteen) minuun käynyt käsiksi. Ja se käsiksi käynti oli päivittäistä. Siitä sinä tiedät oletko miehellesi nii n tärkeä et pystyykö hän sinun vuoksesi muuttumaan
Lähde ja kovaa! Itse kaikenlaisilla tekosyillä siirsin lähtöä, ja kun mieskin niin pyhästi vannoi ettei ikinä enää. Ja ikinä siitä ei loppua olisi tullut ellei yksi ystäväni olis saanu mun silmiä auki. Auttoi jopa muutossa miehensä kanssa, yksin en olis uskaltanut sitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 21:47"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 21:41"]
Et vaikuta hirveen fiksulta, sorry to say. Omakotitalon läpikäyminen ja tavaroiden pakkaaminen esteenä lähdölle?
Ja yksi satunnainen tapaaminen jonkun vanhan tutun kanssa saa sut jo noin mehuihin?
Riitatilanteissa rupeat hysteeriseksi ja mies ravistelee sinua? Vai mitä ihmettä puuhailette?
[/quote]
Kun mies korottaa ääntä säikähdän ja pelkään että käy kiinni. Ja olen miettinyt lähtöä jo aikaisemmin ennen kuin törmäsin vanhaan tuttavuuteen. Jotenkin hän vain sai minut avaamaan silmät. Ja minua pelottaa että saanko edes omia tavaroita ollenkaan mukaan jos lähden.
[/quote]
Otat jonkun ystävän tai sukulaisen mukaan hakemaan tavaroita ja henkiseksi tueksi. Sillä tavalla minä uskalsin, ja sain tavarani mukaan.
Tiedätkö mitä? Sinun ei tarvitse odottaa seuraavaa kertaa. Olet vapaa. Lähde nopeasti, siten ettei miehesi ole kotona.
Mikä voimasi on vienyt? Ne kannattaa hankkia takaisin.