Lue keskustelun säännöt.
Koko elämä tohjona ja 50-vuotispäivä lähestyy. En enää jaksaisi
Kommentit (21)
Koita nyt vaan jaksaa. Ehkä 60-vuotispäivänä on jo paremmin...
t. yksi, jolla myös vaikeaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 50-vuotias ole vanha!
AP, mikä sulla on hätänä? Joskus auttaa ihan se, että nimeää ja erittelee ongelmansa. Saa jonkinlaisen otteen niistä. Jos "koko elämä on tohjona", niin asia on aika hankala.
Voi se lähestyvä rajapyykkikin ahdistaa.
sen jälkeen helpottaa.
Minäkin kysyn, millaisia ongelmia sinulla on? Onko sinulla läheisiä ihmisiä, joille voit kertoa niistä? Ulkopuolisen näkökulma voi avata uusia mahdollisuuksia ja ratkaisukeinoja. Toivon sinulle valoisampaa tulevaisuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduttaudu sillä, että olet jo elämäsi lopputaipaleella, ei tarvitse kestää kauaa. Mieti vaikka parikymppisiä ihmisiä, joiden koko elämä on tohjona ja sitä elämää on vielä jäljellä sellaiset 50-60 vuotta...
tiedän tunteen. Täytin pari viikkoa sitten 45v ja ahdistaa kamalasti tämä vanheminen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa ettei 50 v muka ole vanha. Ihan takuulla on !
Ap, täällä yksi pari vuotta yli viisikymppinen. Elämää on vielä viidenkymmenen jälkeenkin. Mieti, mitä kaikkea mukavaa haluaisit vielä tehdä. Ja päätä, että teet sen. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ainakin osa tohjona olevista asioista on sellaisia mitä voit korjata. Tsemppiä!
Minulla on krooninen syöpä, joka on hallinnassa lääkkeiden avulla, mutta joka vie voimiani. Olen siis todellakin väsynyt. Parantumista ei ole luvassa.
Toimeentulohuoletkin alkavat painaa. Olen käynyt keskusteluja työhönpaluusta, vakivirassa olen periaatteessa, mutta siellä suhtaudutaan hyvin nihkeästi vajaakuntoisuuteen, heidän mielestään minun olisi parempi keskittyä muuhun elämään ja he saisivat tilalle jonkun terveen ja jaksavan.
Sukulaisia ei juuri ole. Ne vähätkin ovat tympeitä ja kaunaisia. Äitini on psyykkisesti sairas ja vain pahenee mitä vanhemmaksi tulee, ilkeä, itsekeskeinen, empatiakyvytön.
Olen ajatellut että jos laittaisin asiat valmiiksi, paperit, raha-asiat ja muut. Siinä tulisi sivussa mietiskeltyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 10:42"]
Minulla on krooninen syöpä, joka on hallinnassa lääkkeiden avulla, mutta joka vie voimiani. Olen siis todellakin väsynyt. Parantumista ei ole luvassa.
Toimeentulohuoletkin alkavat painaa. Olen käynyt keskusteluja työhönpaluusta, vakivirassa olen periaatteessa, mutta siellä suhtaudutaan hyvin nihkeästi vajaakuntoisuuteen, heidän mielestään minun olisi parempi keskittyä muuhun elämään ja he saisivat tilalle jonkun terveen ja jaksavan.
Sukulaisia ei juuri ole. Ne vähätkin ovat tympeitä ja kaunaisia. Äitini on psyykkisesti sairas ja vain pahenee mitä vanhemmaksi tulee, ilkeä, itsekeskeinen, empatiakyvytön.
Olen ajatellut että jos laittaisin asiat valmiiksi, paperit, raha-asiat ja muut. Siinä tulisi sivussa mietiskeltyä.
ap
[/quote]
Kaikesta huolimatta, toivotan sinulle jaksamista. Ehkä löydät tukea vertaisryhmistä, toivon sitä.
Ala opiskella. Kuulostaa hullulta. Mitä rakastat tehdä? Valokuvausta, maalaamista, kirjoittamista. Hakeudu sellaisen harrastuksen pariin, jota jaksat tehdä. Näin tapaat kokonaan uusia ihmisiä, jotka rakastavat samoja kauniita asioita kuin sinäkin. Saat uusia ihmisiä elämääsi. Pois kaikki kuluttavat ja kaunaiset. Minä olen nuori, paljon nuorempi kuin sinä. Elämä romuna, ei vanhempia, vähän hyviä ystäviä, sukulaiset kaunaisia ja kateellisia. En anna haitata. Vaalin niitä, jotka on rakkaimpia. Etsin elämästä kauneutta ja hyvyyttä. Sitä on kyllä.
Kuunnellaan siis Taivasta, se vaikkei vastaakaan. Voimia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, yhdeksän vuotta sitten tätini oli samassa tilassa, tosin syöpä oli leikattavissa ja sytostaattien avulla on saatu pysymään poissa (yksi pieni kasvaimenalku on löytynyt ja poistettu myöhemmin). Nyt kun hän lähestyy kuuttakymmentä, syöpä on pysynyt poissa, hänen vittumainen äitinsä on kuollut, ja töitä on ollut välillä sen verran, että nyt on juuri ja juuri rahaa rakentaa uusi kesämökki perimälleen rantatontille. Siellä hän suunnittelee mukavaa loppuelämää, johon pienikin eläke riittää.
Niin että vaikka tuntuu siltä, että kaiki on mennyttä, voi edessä hyvinkin olla paljon valoisampaa.
Mielessäni oleva katkeruus äitiä ja sukulaisiakin kohtaan ei vaan väisty. On vaikea olla ajattelematta noita asioita. Mielialalääkettä syön, mutta se ei näköjään vie tätä tuskaa pois. Kunnolliseen terapiaan ei ole rahaa eikä voimia eikä täällä pikkukaupungissa ole juuri terapeuttejakaan. Piirit ovat täällä pienet, joten näen äitiä ja sukua harva se päivä tuolla kylällä. En enää jaksaisi muuttaa pois ja aloittaa kokonaan uutta elämää. En henkisesti enkä fyysisesti.
Maan povessa odottaa minuakin lepo ja rauha. Se houkuttelee.
ap
Olen sitä mieltä, että elämä kannattaa katsoa loppuun vaikka välillä olisi vaikeampaakin. Sitä ei voi millään tietää olisko vastassa kuitenkin jotakin kivaa vielä. Ei tämä elämä muutenkaan kovin pitkä ole, loppuu joka tapauksessa aika äkkiä. Minusta ainakin nyt elämäni lähes 50 vuotta ovat menneet todella äkkiä. Herran haltuun ja siunausta.
Mitä jos kuitenkin muuttaisit? Tulis ne paperitkin katsottua siinä pakatessa valmiiksi...
Mitä menetettävää sinulla on?
Älä jaksa