Synnytyspelko

Voi, mutta eikö epiduraali olisi tehokkaampi valinta? Spinaalissa annetaan kerta-annos, mutta epiduraalissa jää reitti auki siten, että puudutetta voidaan myöhemmin lisätä.

Nro 2 jatkaa vielä... Onhan sinulla jo lähete pelkopolille? Siellä käydään läpi kivunlievitysmenetelmät etukäteen ja tehdään suunnitelma. Voit siis etukäteen sopia, että haluat spinaalin/epiduraalin heti kun tuntuu, että et kestä ja kun tämä on kirjattu ylös, ei sinua painosteta sinnittelemään yhtään kauempaa. Sype-potilaita ei myöskään painosteta olemaan kotona tarpeettoman pitkään vaan pelkopolilla voi sopia, että pääsee sairaalaan heti synnytyksen käynnistyttyä. Yleisin syy sille, että spinaalia/epiduraalia ei ole toiveesta huolimatta laitettu, on se, että on tullut sairaalaan liian myöhäisessä vaiheessa.

Mä oon synnyttänyt neljä. Joten jotain voisin kivusta ja pelosta tietää. Eka synnytys epiduraali..ei auttanut ponnistukseen yhtään , kaikki tuntui..varsinki se imukuppi. Ja toka synnyttäjälle ei ees suositella sitä. Tämä eka ei ihme kyllä jättänyt mitään kauhua, tai sit olin vaa nii väsynyt. Kesti vaan 8h. Toka 4h ja sattu nii veemäinen kätilö että en saanut mitään kipuun.ehdin olla 2h sairaalassa ennen vauvan tuloa ja ois ihan hyvin ehtinyt spinaalin laittaa mut kätilö ei kutsunu lääkäriä. Ja mies parka ei osannu/tienny semmosta. Toka siis luomuna ja ei paljon muistikuvia.Se kipu vaan ku vauva oli vielä väärässä asennossa. Toisen synnytyksen jälkeen en enää suostunut synnyttään ilman kivunlievitystä. Sanoin heti alussa kolmatta oottaessa että haluan sitten keskustelua lääkärin kanssa joka ymmärtää tämmösiä ku minä. Se oikeesti kuunteli, ihme. Mut kuitenkin uän mukaan paino arvio oli melk.4kg ja anto vaihtoehtoja. Joko käynnistys nyt tai leikkaus. Olen ns. Sisältä pieni joten siksi. Valitsin käynnistyksen. Koko hommaa kesti noin 3h ja sain spinaalin josta olin ottanu jo selvän. Se on uudelleen synnytyksen paras lääke! Ja koska kolmonen syntyi aika nopeasti niin tiesin kertoo jo ennen Nelosen synnytystä että minkä puudutuksen haluan.Ja sen sain.

Olisiko tätä kannattanut miettiä ennen raskaaksi tuloa?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 02:21"]

Olisiko tätä kannattanut miettiä ennen raskaaksi tuloa?

[/quote]

Miksi mielestäsi spinaalipuudutusta kannattaa miettiä ennen raskaaksi tulemista?

Mulla oli kans sama tilanne hetki sitten. Hirveet pelot ekasta synnytyksestä, mut pelkäsin sektioo lähes yhtä paljon. Kannattaa pyytää sinne synnytyspelko keskusteluun. Ja kyllä mulle lupaili niin kivutonta synnytystä lopulta se lääkäri kun oli synnytystapa-arvio. Mä päädyin kuitenkin sektioon..

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 02:19"]

Mä oon synnyttänyt neljä. Joten jotain voisin kivusta ja pelosta tietää. Eka synnytys epiduraali..ei auttanut ponnistukseen yhtään , kaikki tuntui..varsinki se imukuppi. Ja toka synnyttäjälle ei ees suositella sitä. Tämä eka ei ihme kyllä jättänyt mitään kauhua, tai sit olin vaa nii väsynyt. Kesti vaan 8h. Toka 4h ja sattu nii veemäinen kätilö että en saanut mitään kipuun.ehdin olla 2h sairaalassa ennen vauvan tuloa ja ois ihan hyvin ehtinyt spinaalin laittaa mut kätilö ei kutsunu lääkäriä. Ja mies parka ei osannu/tienny semmosta. Toka siis luomuna ja ei paljon muistikuvia.Se kipu vaan ku vauva oli vielä väärässä asennossa. Toisen synnytyksen jälkeen en enää suostunut synnyttään ilman kivunlievitystä. Sanoin heti alussa kolmatta oottaessa että haluan sitten keskustelua lääkärin kanssa joka ymmärtää tämmösiä ku minä. Se oikeesti kuunteli, ihme. Mut kuitenkin uän mukaan paino arvio oli melk.4kg ja anto vaihtoehtoja. Joko käynnistys nyt tai leikkaus. Olen ns. Sisältä pieni joten siksi. Valitsin käynnistyksen. Koko hommaa kesti noin 3h ja sain spinaalin josta olin ottanu jo selvän. Se on uudelleen synnytyksen paras lääke! Ja koska kolmonen syntyi aika nopeasti niin tiesin kertoo jo ennen Nelosen synnytystä että minkä puudutuksen haluan.Ja sen sain.

[/quote]

Jos epiduraali ei auta, on se joko väärään kohtaan laitettu tai annostus on liian pieni. Sama voi tietysti käydä spinaalinkin kanssa. Valitettavan usein tapahtuu näitä, että puudutteiden laitto ei onnistu ja synnyttäjää ei kuunnella, jos hän kertoo, että kipu ei lievity.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 02:35"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 02:21"]

Olisiko tätä kannattanut miettiä ennen raskaaksi tuloa?

[/quote]

Miksi mielestäsi spinaalipuudutusta kannattaa miettiä ennen raskaaksi tulemista?

[/quote]

No jos minua pelottaisi synnyttäminen niin paljon, että saattaisin sen vuoksi jättää toisen lapsen hankkimatta, selvittäisin varmasti etukäteen kaikki tilanteeseen vaikuttavat tekijät, mm. saatavilla olevan kivunlievityksen.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 01:42"]Voi, mutta eikö epiduraali olisi tehokkaampi valinta? Spinaalissa annetaan kerta-annos, mutta epiduraalissa jää reitti auki siten, että puudutetta voidaan myöhemmin lisätä.

[/quote]

Edellinen synnytys kesti 19 tuntia, jo neljän tunnin kohdalla tuli supistuksia 2 min välein sitä kesti 13 tuntia, mutta en silti ollut kuulemma auki kuin 3 senttiä.

Edellis yönä en ollut nukkunut supistusten takia, väsytti, sattui ja itketti, kun ei kuunneltu. Epiduraalia ei meinattu mulle silti antaa pyysin sitä 11 tunnin kohdalla puolen tunnin välein, huusin ja anoin, että saisin. Sitä kesti kolme tuntia, kunnes myönnyttiin, sitten meni tunti ja anestesia lääkäri saapui sen pistämään. Siinä kohtaa oli synnytys kestänyt 15 tuntia.

Nukahdin heti, kun vaikutus vain alkoi, kaksi tuntia meni nukkuen, kunnes kalvot tultiin puhkaisemaan ja antenni asetettiin vauvan päähän vointia seuraamaan. Tässä kohtaa olin 5 cm auki. Noin päälle tunnin päästä siitä, kasa ihmisiä ryntäsi huoneeseen, todeten nyt leikataan! Irrottivat antennin vauvan päästä ja sanoivat, että olin auki 7cm. Menin ihan panikkiin ajatus leikkaamisesta sai mut hätääntymään.

Koko matkan huusin ja itkin, että on pakko ponnistaa. Alhaalla mulle laitettiin spinaali se helpotus mikä siitä tuli, ei sattunut enää, ei tuntunut edes vauvan pään tuottama paine peräsuolessa. Koska olin karjunut koko matkan ponnistamisen tarvetta, lääkäri katsoi mun hiljennyttyä, että tulisko se sittenkin ala kautta. Kyllähän se tuli, olin auennut loput 3cm siinä ajassa, kun mua kiidätettiin leikkaussaliin. Mun mahaa painamalla sitten selville saatin, että koska supistaa ja mulle kerrottiin, koska täytyy ponnistaa, imukuppia apuna käyttäen. Imukuppi irtosi koko ajan vauvani päästä ja kaksi lääkäriä oli siitä repimässä, asia edistyi vasta aiinä vaiheessa, kun joku haki kunnon imukupin. Sen lisäksi kaksi lääkäriä oli kannattelemassa mun jalkoja, anestesia lääkäri piti mua kädestä kiinni ja toinen lääkäri myös. Vauva syntyi jalat sinertävinä ja hengittämättä, syke oli vielä hyvä. Näin vain sinisen jalan, kun se vietiin pois. Ei mennyt kuin pari minuuttia ja sain vauvani, joka joutui kyllä heräämössä hetkeksi happikaappiin.

Aivan kuin mua ei olisi kuunneltu missään vaiheessa, ainut ketkä kuuntelivat oli anestesialääkäri ja se toinen, joka mua kädestä piti ja myöhemmin toi vauvani takaisin.

Kukaan ei edes siinä, kohtaa kun mulle tultiin kertomaan, että leikataan. Kyselin itkun sekaisena, että sattuuko se mua ja mitä tapahtuu. Kukaan ei vastannut ennen kuin äitini, joka oli synnytyksessä ja huomasi pelkoni huusi, että voitteko vastata. Sillä aikaa kun vauvaa yritettiin saada hengittämään, ei ne jotka jäivät kanssani saliin edes kuunnelleet. Moneen kertaan kysyin, että tuliko ustukka jo, neljännellä kerralla sain vastauksen. Kyselin myös montako tikkiä, ei mitään reaktiota ja sen sain tietää vasta myöhemmin.

Heräämössä oli asiat toisin siinä kohtaa kuunneltiin kyllä, se ei silti enää lohduttanut.

Niin ehkä jos ei pelkkä spinaali niin joka yhdistelmä puudutus niin, että on epiduraali ja spinaali? Tuntui vain tuon edellisen synnytyksen pohjalta, että se spinaali oli se joka oikeasti helpotti, poisti kaiken tuskan.