Kuinka suuri ikäero lapsilla?

1v 11kk. On sopiva (tai lyhyempikin ikäero olisi hyvä) sisaruksille, koska leikit menee aika hyvin yksiin ja esim. isompien lasten leluja ostetaan sitten molemmille. Tarvikkeita ja vaatteita ei tarvitse säilöä pitkään.

Vanhempien jaksamisen kannalta pidempi ikäero olisi hyvä. Olimme aivan poikki, kun kumpikin lapsi heräili vielä yöllä ja isomman uhma osui pikkususaruksen syntymän paikkeille (toki reagoi myös vauvaan). Isommalle lapselle pystyisi selittämään asioita paremmin ja esim. 3-vuotias osaa jo pukea itse, pestä kädet, mennä potalle, kertoa mitä haluaisi tehdä ja mikä harmittaa ym. mikä helpottaa arkea.

Mutta mutta, lapset ovat yksilöitä ja vanhemmat ovat yksilöitä.

Riippuu vähän tukiverkoista, miehen töistä jne. Lyhyt ikäero(1,5v tienoilla) on lasten kannalta minusta hyvä kun isompi ei vielä osaa olla mustasukkainen ja myöhemmin leikit yhteisiä. Mutta se reilu vuosi kuopuksen syntymän jälkeen pitää pystyä molempien vanhempien panostamaan perheeseen ja mielellään olla jotain isovanhempia tai muuta apua varalla. Jos mies on aina ylitöissä/ harrastuksissa, perheessä on kolme koiraa jne niin sitten kannattaa odottaa reilusti yli 2v ikäeroa. Tasan 2v on minusta huonoin mahdollinen ikäero on kun esikoinen on pahimmassa uhmassa vauvan syntyessä ja osaa jo olla mustasukkainen.

Mutta siis itsellä esikoisella ja keskimmäisellä 1,5v eroa, keskimmäisellä ja kuopuksella 3v eroa ja kyllä tuo lyhyempi ero on parempi, mutta kolmatta lasta toki ei enää niin lyhyellä erolla haluttu.

Meillä 1. ja 2. ikäero pari päivää vajaa 2v eikä kyllä ollut sanottavaa mustasukkaisuutta havaittavissa. 2. ja 3. ikäero 2v 3kk enkä silloinkaan pahemmin huomannut mustasukkaisuutta. Varmasti vaikuttaa paljon se, että huomiota on jaettu myös isosisaruksille.

Ei sellaista ole. Kaikki on yhtä hyviä. Meillä ikäerot on 2 min, 5 v, 7 v ja 10 v.

5 jatkaa ja 2, 5 v

Meillä ikäeroa on 3 vuotta. Pienemmällä ikäerolla en olisi missään nimessä halunnut lapsia, sen verran vilkkaita ja toisaalta taas kiinni minussa olleet nämä lapset. Kun esikoinen oli nuoremman syntyessä jo kolmevuotias, hän osasi jo jotain itsekin ja toisaalta ymmärsi puhettakin (siis uskoi mitä sanotaan). Kahden pienen lapsen kanssa en vain olisi jaksanut.

Anteeksi 2, ei ollut tarkoitus alapeukuttaa vaan siirtää kosketustuutua alas.

3v ikäeroa

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 21:18"]Meillä 1. ja 2. ikäero pari päivää vajaa 2v eikä kyllä ollut sanottavaa mustasukkaisuutta havaittavissa. 2. ja 3. ikäero 2v 3kk enkä silloinkaan pahemmin huomannut mustasukkaisuutta. Varmasti vaikuttaa paljon se, että huomiota on jaettu myös isosisaruksille.

[/quote]

No näinhän se menee että mun on helppo haukkua sitä tasan 2v eroa kun siitä ei ole kokemusta :) mun ajatus perustuu kai lähinnä muutamaan tuttavaperheeseen joissa on oltu tosi kovilla. Mutta 2v on varmasti yleisin ikäero ja luulen että valtaosaltaan sekin menee hyvin :)

-3-

Nuorin syntyi viime syksynä ja vanhin 1700-luvun lopussa. Onhan noilla hiukan liikaakin ikäeroa.

Mulla on lapset 22,21,16, 3 ja 1 eli en oo joutunut tuollaisia turhia miettimään.

3., varmaan paljon merkitystä sillä, onko molemmat läsnä arjessa. Lasten isä tekee paljon etätyötä, joten pystyin arkipäivisinkin huomioimaan isompia melko hyvin. Pienin päikyille ja isompien kanssa omiin juttuihin :-)

2 vuotta. 1,5 on liian vaikea, sitten mitä isommaksi ikäero menee niin sitä kauemmin kestää että yhteiset leikit onnistuvat.

Meillä 2 ja 3 vuotta. Molemmat ihan hyviä, 3 vuotta toki alussa paljon helpompi. En olisi halunnut isompaa ikäeroa.

Sanoisin että noin 3 vuotta on aika hyvä. Jos haluaa nauttia elämästä myös pikkulapsiaikana, niin en suosittele alle 2,5v ikäeroa. Jos taas ei ole väliä vaikka ekat vuodet menisi "sumussa", ja parisuhde hyvin vakaalla pohjalla (kahden pienen lasten vanhemmat kun tuppaavat eroamaan herkästi) niin siitä vaan heti yrittämään.

Toisaalta taas 3 vuoden ikäero ei ole vielä kovin suuri, lapset kuitenkin saavat toisistaan kaverin jossain vaiheessa (mikäli luonteet sopivat yhteen, sehän ei ole ikäerosta kiinni), ja varmaan ne vaatteetkin voi säilöä sen aikaa jos nyt edes ovat samaa sukupuolta...

Paljon tästäkin aiheesta löytyy tutkimustietoa jos kiinnostaa enempi. Nykyään kun imetetään vaan korkeintaan vuosi, jos sitäkään, niin ikäerot tuppaavat olemaan melko lyhyitä. Useiden tutkimusten mukaan 4 vuotta olisi ideaali niin lasten kuin vanhempien kannalta. Tällöin molemmat lapset saisivat varmasti tarvitsemansa huomion, eikä ole vanhemmille liian rankkaa.

Meillä ensimmäisen ja toisen välillä on 2v2kk, yritys oli että olis ollu ikäeroa alle 2v, mutta luonto päätti toisin.

Toisen ja kolmannen välillä ikäeroa tuli sitten jo 7v9kk. 

Noin isossa ikäerossa on hyvät puolet myös, isompi sisarus voi vähän aikaa viihdyttää pientä ja sisarus on paljon mukavampi viihdyttäjä kuin äiti tai isä:)

Meillä esikoisen ja keskimmäisen ikäero 2v 10kk ja keskimmäisen ja kuopuksen 2v 9kk - hyvin tasaisesti ovat siis syntyneet.. Lapsien syntymät ei meidän kohdalla ole olleet aivan itsestäänselvyyksiä, joten eipä olla näitä ikäeroja paljon suunnitelleet. Joten sanoisin, että 2-3 v. on hyvä.

27minuuttia. Ihan paras on, bestikset!

3 vuotta. silloin vanhempi osaa jo itsekin jotain ja äiti pystyy paremmin keskittymään vauvan hoitoon eli vauva saa paremmin ansaitsemaansa huomiota. ja toisaalta sen vanhemman lapsen kanssa voi sitten tehdä jotain kivoja isojen juttuja yhdessä. 

ihmettelen aina noita että lapsista tulee kaverit toisilleen. kyllä meillä ainakin molemmilla on omat kaverit ihan muualta.

27, 25, 18, 16, 14, 10