Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsen kannalta ikävää, jos sisarukset ovat nuorempia?
26.06.2014 |
Jos perheessä on 3 tai 4 lasta, ja esikoisella ja toisella on ikäeroa 6-10 vuotta, ja siitä eteenpäin lapset ovat syntyneet 1-2 vuoden välein. Onko tuollainen tilanne epämukava esikoiselle? Kannattaako yrittää ajoittaa lasten syntymä tuohon tyyliin? Vai olisiko parempi, jos kaikki lapset syntyisivät tasatahtia?
Onko täällä ketään, joka olisi tuollaisen sisarussarjan esikoinen? Oliko ikävää, kun sisarukset olivat nuorempia? Vai oliko se jopa positiivinen asia? Tai neutraali?
Kommentit (9)
Meillä tas on tehty niin että aina on uudelle syntyneelle lapselle hankittu vanhempi sisarus. Ihan just ton takia et nuoremmat sisarukset ei oo niin kivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kolmesta lapsesta vanhin ja minulla ja siskoillani on kaikilla kolmen vuoden ikäero.(nuorin 6v ikäeroa, keskimmäinen 3v)
Ihan hyvinhän se toimi. :)
Kun olin pieni leikin yksikseni/ kavereiden kanssa kunnes sain pikkusiskon kolme vuotiaana. Kun leikki-ikä oli minulta ohi keskimmäinen leikki nuorimman kanssa. Kun kuopuksen leikki-ikä oli ohi nuorimmalla oli jo omia kavereita joiden kanssa leikki.
Aikuisena olemme melkein päivittäin tekemisissä, joten ainakin meillä kolme vuotta ikäeroa oli juuri sopiva. Toki tämäkin on hyvin henkilökohtaista. :)
Riippuu tilanteesta noin yleensä, mutta jos esikoinen on noin paljon vanhempi, niin hänellä on jo omat menonsa, kun sisarukset vielä potkiskelevat vaipoissa. Eli suhde ei välttämättä kehity hyväksi. Mutta toisaalta, ainahan yksi on vanhin. Mulla ja veljellä oli ikäeroa yli 8 vuotta ja se kyllä vaikutti.
Riippuu niin paljon persoonasta ja perheen kulttuurista. Lapsuuden perheessäni lapsia on tasaisesti 15 vuoden ajalla viisi kappaletta. Olen vanhin ja läheisin nyt aikuisena nuorimmaisen (15 vuoden ikäero) ja keskimmäisen (8 vuoden ikäero) kanssa. Ja tämä "läheisyysaste" on meillä myös vaihdellut paljon. Joskus olen ollut läheisempi jonkun toisen kanssa jne.
Parhaan ystäväni lapsuudenperheessä on kolme lasta kolmen vuoden sisällä syntyneet. He ovat hyvin vähän tekemisissä nyt aikuisena.
Ajattelisin, että tämä läheisyys aikuisena ja arjen toimivuus lapsiaikana jne. on ihan perhekohtaisia asioita.
Oma ainoa sisarukseni on useita vuosia nuorempi. Nyt aikuisina kanssakäymisemme on aika olematonta, tosin mitään skismaakaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta tutkimuksissa on ilmennyt, että yli 4 vuoden ikäero seuraavaan sisarukseen tukee esikoisen psyykkistä hyvinvointia.
Kuvailemasi tilanne on hyvin traumaattinen lapselle! Kukaan ei saa olla toista nuorempi vaan lasten on ehdottomasti synnyttävä samaan aikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 23:10"]
Olen kolmesta lapsesta vanhin ja minulla ja siskoillani on kaikilla kolmen vuoden ikäero.(nuorin 6v ikäeroa, keskimmäinen 3v)
Ihan hyvinhän se toimi. :)
[/quote]
Teidän ikäeronne ei ole sellainen mistä aloittaja kyseli. Miksi lähetit viestin, vaikka sinulla ei ole aiheeseen mitään sanottavaa?
Olen neljästä lapsesta vanhin, ikäeroilla 5, 8 ja 10 vuotta. Olen joskus kokenut vähän 'ulkopuolisuutta', kun olen aina ollut selvästi sisaruksiani edellä ja elämänvaiheet olleet aina erilaiset. Olen tuntenut, että sillä on vaikutusta läheisten suhteiden muodostumiseen ainakin lapsuudessa. Toisaalta nyt kun alan olla itsekin vanhempi ja nuorinkin sisko jo lähentelee murrosikää niin tilanne on alkanut muuttua ja helpottua. Yleisesti sanoisin, että luulen lyhyellä ikäerolla olevilla sisaruksilla todennäköisemmin muodostuvan läheinen suhde jo lapsuudesta, usean vuoden erolla taas siihen vaikuttaa monet muutkin asiat. Mutta onhan totuus, että sisarusten ollessa 15 ja 5 ikäerolla on enemmän merkitystä kuin iässä 40 ja 30.
Sanoisin siis, että ei ole vanhimmalle helppoa, olen aina ollut hirmu itsenäinen ja joskus ehkä tuntenut, että pitää liikaakin pärjätä itse. Mutta kaikki riippuu hirveesti perheestä ja niin monista asioista. On siinä hyvätkin puolensa!